Moi!
Emmä tiiä, minkä takia mä tänne kirjotan, mutta kuhan puran tunteitani... Osaisko joku auttaa mun oloa ja helpottaa tätä kaikkea?
Mulla on ongelmia, vaikka muille jakaa, se on valitettava tosiasia... Mistähän mä oikein alottaisin... noh, mä oon nyt jo kauan tuntenu olevani aivan loppuun palanu, mulla on sellanen olo, etten mä jaksais enää eteenpäin, en vaan yksinkertasesti löydä mistään voimia jatkaa, vaikka haluaisinki.
Mulla on paljon ystäviä, joilla on jotain ongelmia: ensimmäinen valittaa mulle ainaisesta p****sta elämästään, toinen suunnittelee suurinpiirtein itsemurhaa ja kolmas viiltelee, sekä ajattelee, että hänen elämänsä olisi helpompaa, mikäli se loppuisi tähän. Tässä ei muuten olisi mitään ongelmaa, mutta he kaikki turvautuvat aina muhun, ihmiseen, joka liikaa huolehtii toisista.
Mä rakastan auttaa ihmisiä, se on vähn ku mun elämäntehtävä, mutta nyt mä en vaan kertakaikkiaan jaksais auttaa niitä. Mä oon niin väsyny ja poikki ollu jo pitkän aikaa ja mulla on niin paljon omiakin ongelmia, ettei mulla ole aikaa auttaa niitä... Mä en kuitenkaan ole mikään psykologi.
Mä oon koittanu uskotella niille kahdelle, jotka sitä itsemurhaa ajattelee, että ne menis ammattilaiselle puhumaan asioistaan, koska mä en osaa auttaa niitä muulla tavalla, ku koittaa rohkasta niitä, että elämässä tulee olemaan hyviäkin asioita, eikä aina niitä huonoja ja ettei itsemurha ole mikään ratkaisu päästä karkuun ongelmiltaan, vaan ne ongelmat tulee kohdata. Eihän ne mua usko... ja mä tosiaan olen sellainen ihminen, että mä kyllä autan ihmistä ku ihmistä, oli se mulle sitten tuttu tai tuntematon. Mä otan aina huolta toisten asioista, mä en voi sille mitään. Ja kun mä pohdin aina muiden asioita, mulla ei ikinä jää aikaa miettiä niitä omia asioita, jotka tulis hoitaa kuntoon.
Mulla on koulussa nyt näin joulun alla ollu niin paljon kokeita, joista otan suunnatonta stressiä. Mä oon puhunu mun vanhempien kanssa, että tulisko mun muuttaa mun mummolle, ku mun on kotona niin vaikee olla aina välillä. Mulla on ollu mun luokanvalvojan kanssa lukuisia keskusteluja mun ongelmista. Mulla katkes välit mun parhaan ystävän kanssa lopullisesti, enkä ole siitäkään vielä päässyt kunnolle yli mulla on kaikki mun kavereiden/ystävien surut ja murheet mietittävänä.
Mä en jaksa enää, mä en uskalla sanoa mun ystäville, etten mä jaksa/pysty auttaa niitä nyt ainakaan, koska mä tiedän, että ainakin yks mun ystävistä tekee itelleen jotain tosi pahaa, jos sillä ei oo ketään ihmistä, johon tukeutua ja jolta pyytää apua ja turvaa. Se tekis itelleen jotain, jota ei enää myöhemmin sais korjattua, jotain, mikä musertais mun elämän ja mä syyttäisin siitä vain ja ainoastaan mua itseäni. Se olis mun syy, jos niin tulis käymään, koska mä olisin sanonu sille, etten jaksa auttaa sitä ja näin se ois päättäny luovuttaa lopullisesti...
Oisko kellään mitään neuvoa, miten mä jaksaisin jatkaa eteenpäin, mistä mä saisin voimia, jotta mä jaksaisin kestää tän kaiken? Kiitän tuhannesti sitä, joka mua koittaa auttaa. Anteeks toi mun sekava teksti, on niin vaikee kertoa kaikkea sitä, mitä mun sisällä jyllää ja miltä musta tuntuu...
Emmä tiiä, minkä takia mä tänne kirjotan, mutta kuhan puran tunteitani... Osaisko joku auttaa mun oloa ja helpottaa tätä kaikkea?
Mulla on ongelmia, vaikka muille jakaa, se on valitettava tosiasia... Mistähän mä oikein alottaisin... noh, mä oon nyt jo kauan tuntenu olevani aivan loppuun palanu, mulla on sellanen olo, etten mä jaksais enää eteenpäin, en vaan yksinkertasesti löydä mistään voimia jatkaa, vaikka haluaisinki.
Mulla on paljon ystäviä, joilla on jotain ongelmia: ensimmäinen valittaa mulle ainaisesta p****sta elämästään, toinen suunnittelee suurinpiirtein itsemurhaa ja kolmas viiltelee, sekä ajattelee, että hänen elämänsä olisi helpompaa, mikäli se loppuisi tähän. Tässä ei muuten olisi mitään ongelmaa, mutta he kaikki turvautuvat aina muhun, ihmiseen, joka liikaa huolehtii toisista.
Mä rakastan auttaa ihmisiä, se on vähn ku mun elämäntehtävä, mutta nyt mä en vaan kertakaikkiaan jaksais auttaa niitä. Mä oon niin väsyny ja poikki ollu jo pitkän aikaa ja mulla on niin paljon omiakin ongelmia, ettei mulla ole aikaa auttaa niitä... Mä en kuitenkaan ole mikään psykologi.
Mä oon koittanu uskotella niille kahdelle, jotka sitä itsemurhaa ajattelee, että ne menis ammattilaiselle puhumaan asioistaan, koska mä en osaa auttaa niitä muulla tavalla, ku koittaa rohkasta niitä, että elämässä tulee olemaan hyviäkin asioita, eikä aina niitä huonoja ja ettei itsemurha ole mikään ratkaisu päästä karkuun ongelmiltaan, vaan ne ongelmat tulee kohdata. Eihän ne mua usko... ja mä tosiaan olen sellainen ihminen, että mä kyllä autan ihmistä ku ihmistä, oli se mulle sitten tuttu tai tuntematon. Mä otan aina huolta toisten asioista, mä en voi sille mitään. Ja kun mä pohdin aina muiden asioita, mulla ei ikinä jää aikaa miettiä niitä omia asioita, jotka tulis hoitaa kuntoon.
Mulla on koulussa nyt näin joulun alla ollu niin paljon kokeita, joista otan suunnatonta stressiä. Mä oon puhunu mun vanhempien kanssa, että tulisko mun muuttaa mun mummolle, ku mun on kotona niin vaikee olla aina välillä. Mulla on ollu mun luokanvalvojan kanssa lukuisia keskusteluja mun ongelmista. Mulla katkes välit mun parhaan ystävän kanssa lopullisesti, enkä ole siitäkään vielä päässyt kunnolle yli mulla on kaikki mun kavereiden/ystävien surut ja murheet mietittävänä.
Mä en jaksa enää, mä en uskalla sanoa mun ystäville, etten mä jaksa/pysty auttaa niitä nyt ainakaan, koska mä tiedän, että ainakin yks mun ystävistä tekee itelleen jotain tosi pahaa, jos sillä ei oo ketään ihmistä, johon tukeutua ja jolta pyytää apua ja turvaa. Se tekis itelleen jotain, jota ei enää myöhemmin sais korjattua, jotain, mikä musertais mun elämän ja mä syyttäisin siitä vain ja ainoastaan mua itseäni. Se olis mun syy, jos niin tulis käymään, koska mä olisin sanonu sille, etten jaksa auttaa sitä ja näin se ois päättäny luovuttaa lopullisesti...
Oisko kellään mitään neuvoa, miten mä jaksaisin jatkaa eteenpäin, mistä mä saisin voimia, jotta mä jaksaisin kestää tän kaiken? Kiitän tuhannesti sitä, joka mua koittaa auttaa. Anteeks toi mun sekava teksti, on niin vaikee kertoa kaikkea sitä, mitä mun sisällä jyllää ja miltä musta tuntuu...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Keep your head up,kyllä se valo tulee vielä elämään vaikka nyt tuntuu että olisi synkkää.
... vaikka aina ei jaksais uskoa, että synkkyys haihtuu ja alkaa muuttuu valoks pikku hiljaa.
Nuoruus on vaikeaa aikaa, mutta luota - se menee muutamassa vuodessa ohi.
1. Voisit mennä ihan ensimmäiseksi itse psykologin puheille,
häneltä saat parhaat neuvot mitä tehdä itsemurhaa hautovien
ystäviesi kanssa. Hän on alan ammattilainen, etkä enää olisi
yksin ongelmiesi kanssa.
2. Sinun pitää vahvistaa omaa mieltäsi. Meditaatio toimii ja sopii
myös nuorille. Googlaa meditaatio ja valitse itsellesi sopiva ryhmä. Esimerkiksi Helsingin buddhalaisessa keskuksessa on aloittelijoille sopiva ryhmä joka maanantai. Ellei paikkakunnallasi ole ryhmää, voit aloittaa meditaation myös opaskirjan avulla.
... sekä keskustellut hänen kanssaan näistä kyseisistä ihmisistä ja hän on sanonut, ettei ole minun tehtäväni huolehtia heistä, vaan he tarvitsevat ammattilaisen apua. Ja niinkuin aikaisemmassa viestissäni kerroin, olen heille puhuneet ammattilaiselle menosta, mutta kieltäytyminen on tullut hyvin jyrkästi.
Tuo meditointi-ajatus oli mielestäni hyvä ja kiinnostava omalla tavallaan. Varmasti tulen käyttämään meditointia tarpeen tullen, se tosiaan rauhoittaa mielen ja siinä on joku asia, mikä siirtää kaikki huolet ja murheet hetkeksi jonnekkin muualle.
...ja siksi ehdotinkin, etttä jos itse menisitkin ja kysyisit neuvoa hellle...
etsi kiintopisteitä elämään ja ajattele asiat välillä isoissa mittakaavoissa. Yritä löytää ulkoinen perspektiivi siihen mitä tapahtuu ympärillä.
Se itselläni auttaa useimmiten jos oikeasti vaan on voimaton lukuisille ongelmille ja stressille, asioille joita et voi sulkea pois.
Koska jos elää liikaa itse hetkessä, kuten tuppaa jatkuvasti käymään, kaikki ongelmat on itse asiassa itseäänkin suurempia.
hyvä että olet yrittäny saada ystäviäsi ammattiauttajalle, koska masennus ei lähde millään muulla pois kuin käsittelemällä ne todelliset ongelmien lähteet, puhumalla
ja helpoiten ne on kertoa ihan kaikki vieraalle ihmiselle, ammattiauttajalle.
Olet saanu itses aika pahaan asemaan koska nyt he tukeutuvat aina sinuun, etkä voi oikeasti elää sillä tavalla. Et voi kantaa kaikkien ongelmia harteilla.
Sun vaan pitää etsiä joku keino kertoa selkeästi miten vaikeassa asemassa olet. Sen kertominen on todella hankalaa, mutta on vaan pakko tehdä.
Toisaalta jos todella tahdot auttaa, ehkä tarvitset lisää terveitä näkökulmia ja antamaan järjen äänen sille kaikelle.
Oletko kuullut sedona methidista?
se auttaa heti, jos tarvitset apua
koska opiskelet uskoakseni ymmärrät englantia ihan ok?
http://www.youtube.com/watch?v=L-h7EwvuKdo&feature=related
mm.
http://www.youtube.com/watch?v=0qwzRwhULj8&feature=related
googlesta Hale Dwoskin
En itse varsinaisesti edes käytä tuota sedona methodia, vaan sen sijaan minua rauhoittaa jo pelkästään nuo videot ja millaista ajattelutapaa ne tarjoaa.
Koska elämme vuoden pimeintä aikaa on hyvin tärkeää huolehtia
kunnostaan esim. ulkoilemalla säännöllisesti
omien kykyjen mukaan, tämä torjuu sitä väsymystä yhdessä
levon kanssa erinomaisesti, kiinnitä myös samalla huomiota
mitä syöt, jolloin jaksat paremmin niin henkisesti kuin fyyssisesti.