Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi voisi heittää kysymyksen. :
Kuka on mielestänne ansioiltaan / saavutuksiltaan suurin / kovin sotasankari?
Mielipiteen voi muodostaa joko yksittäisen saavutuksen perusteella tai kokonaisutta arvioiden. Kysymykseen tulee Suomen talvi- ja jatkosotaan osallistuneet/vaikuttaneet ihmiset. Jokainen mielipide on oikein.
Kuka on mielestänne ansioiltaan / saavutuksiltaan suurin / kovin sotasankari?
Mielipiteen voi muodostaa joko yksittäisen saavutuksen perusteella tai kokonaisutta arvioiden. Kysymykseen tulee Suomen talvi- ja jatkosotaan osallistuneet/vaikuttaneet ihmiset. Jokainen mielipide on oikein.
Vastaukset 32
Vanhimmat
ei voi kukaan elävänä selvinnyt, koska mikäs sankari se sellainen on joka ei anna kaikkeansa? Suurin on ratsumestari/eversti A. Majewski.
Luulisi silloisella kokemuksella olleen jo tarpeeksi tietoa tarkka-ampujista.
Alaisiaan kyllä osasi kusettaa ajattelemattomuuksista.
sotahullu ja muutenkin hullu joka tapatti miehiään ja lopulta itsensäkin tyhmyyttään.
Mikäs idea itsensä tapattamisessa on?
"Object of the war is not to die for your country, but make the other bastard die for his country",kuten (muistaakseni) joku amerikkalainen kenraali oli joskus tuumaillut.
(Olisiko ollut Patton...?)
Simo Häyhä olis aika korkealla listoilla. Hiljainen vaatimaton mies joka hoiti hommansa johon kohtalo oli hänet vasten tahtoaan laittanut.
Kyllä Simo oli tosiaan tekijämies sarjassaan. 400 varmaa tapausta pystykorvalla.
Eipä näitä taida voida nostaa yksiselitteisesti toinen toistaan korkemmalle. Oli sankareita myöskin PM:n kaukopartiomiehissä: Honaks Imppa, Suokas Vili, Sauorannan Pate jne..
tappoivat mielestäni liikaa siviilejä, ja syyttömiäkin sellaisia...
sakissako sellaista on tiedetty.
Saattoivatapa olosuhteiden pakosta tappaakkin, mutta se ei suinkaaan ollut kaukopartioiden ensisijainen tehtävä. Paljon toivat vankeja mukanaan myöskin retkiltään.
Sen sijaan vihollis desantit tulivat vain sitä varten rajapitäjiin, kuten Suomussalmelle, Kuhmoon Kuusamoon, Sallaan ja tappoivat naisia, lapsia ja vanhuksia koteihinsa.
muistiinpanoista.
Yksi esim. Rukajärven suunnalta:
Ei kun eteenpäin, naapurit yksitellen jonoon mukaan. Jokaisen taakse luotettava mies kirveen kanssa. Kivuton lähtö merkistä jokaiselle.
Niin päättyi muutaman karjalaisstarikan heinänhakureissu lumihankeen...
Voinpahan laittaa kirjan tiedotkin, jahka kiinnostaa ja satun muistamaan kirjoittajan, ei tuu nyt yht´äkkiä mieleen...
oli tietysti suomalainen sissi joka teki sankaritekoja rimtaman takana, tappoi, poltti, ja teki samaa jota partisaanitkin tekivät Suomen puolella, mutta Suomen sissit olivat sankareita.
Ei ole puhuttu kun tekijöitä on elossa, mutta kunhan kalmiston ovet sulkeutuu, sitten tutkijat aukaisevat tiedot. Kuten kävi v- 18 valkoisten teoista,punaisista puhuttiin heti v-18jälkeen.
uskoisin monen vastaavan. Uskomattomia ne akkojen kertomukset mm. evakkoreissuista lehmientalutuksineen (20-30km/pv, 130km, sikie seittemennellä kuulla), maanviljelystöineen yms. Ukot vaan sotimassa vieraalla maalla...
Jo hatarat aivot google = Urpo Korhonen:
-Sissinä Rukajärvellä, muistelma
-Sissiosasto. Partiotoimintaa Rukajärvellä, muistelma
-Ritaripartio. 14. Divisioonan kaukopartio, muistelma
Asialliselle mielipiteilijälle lukusuositus, jos alan historia kiinnostaa. Kirjojen seuraksi vielä Venäläinen karttavihkonen "Karelia Atlas" (КАРЕЛИЯ АТЛАС), niin pääsee paremmin reissuille mukaan.
Sinipaitakin voisi lukea nuita ilman polaroideja...
olivat jos sota-ajan sankareista puhutaan, rinramasankarit lienee sankareita käskystä ja pelosta.
Kukahan tuo "partiopomo" oli? Itse oon lukenut mielestäni kaikki mahdolliset kirjat PM:n kaukopartioista. Eipä ole moinen juttu osunut silmiini. Lukisin mielelläni, jos kertoisit tarkempia tietoja.
Olen samaa mieltä tästä äitien ja evakkojen kovasta osasta Suomen sodissa. Hattua nostan ja kunnioitan, kiitän Heitä.
muistelmat, autenttisia yksityiskohtia ja karttojen peitepiirroksia. Joulunpyhiksi tuhti lukupaketti (ja mielellään se Karelia Atlas Kostamuksen kirjakaupasta oheismateriaaliksi). Saa siinä sukset paahtaa toisennin kerran ennenkuin reissut on heitetty...vettähi voi kesäreissuilla mennä kenkään.
Kuka on kirjoittanut nuo Korhosen muistelmat?
Ei taida oikein luetun ymmärätäminen olla vahvimpia puolisia. Mietipä vähän kaukopartion tilannetta. Se tilanne päätty 1947 sotaylioikeuden vapauttavaa päätökseen. Punaisen Vapon syyttäjällä oli 1 maksettu todistaja, mutta puolustuksella yli vapaaehtoista 100 todistajaa.
sotiemme menehtyneet sotilaat ovat suuria sankareita
Marttinen, Törni ja "Rokka".
Kenraaleista Raappana.
Melko pitkälle samaa mieltä. Marttina loi oikeastaan koko kaukopartiotoiminnan Kajaanista käsin, koulutti eka porukat, jne...
Vaan oli niissä porukoissa sellaisia lekendoja, että okasat pois. Muutamista kp:n johtajista tuli marskin ritareita. Esim. Paavo Suoranta kävi reilu kymmenen reissua ja koskaan ei hänen partiosta mennyt ketään. Oli muuten vielä pari vuotta sitten linnan juhlilla. Nyt kuollut.
Suoranta taisi olla Paatsalon miehiä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Suoranta
Terve.
Samalla voit katsoa semmoisen marskin ristin ritarin nimen, kuin Ilmari Honkanen.
Tämä kaveri oli kaikkein taitavin koskaan elänyt päämajan kaukopartiomies.
Oli hänellä tuuriakin, mutta taitoa ja kokemusta kertyi lukuisilla reissuilla. Hänen johdollaan tuhottiin mm. Helmikuussa -42 Petrovski Jamin huoltotukikohta. Johdettavana oli 100 miestä. Siellä kylläkin kuoli muistaakseni 5 mietä ja kymmenkunta havoittui. Haavoittuneet satiin Suomeen,ruumiita ei.
"Imppa" kutsuttiin myöhemmin Mikkeliin päämajaan suunnittelemaan kaukopartiotoimintaa. Hän myös oli tarvittaesa tässä vaiheessa "kentällä"partion johtajana, jos oli kyseessä jokin kiriittinen ja erityisen vaarllinen, vaikea tehtävä.Sotilasarvo oli tuolloin luutnantti.
Kaikki ehdotetut kyllä kelpaa minulle, mutta kärkijoukkoon nostan silti johtamisen ammattilaisen A. F. Airon. Airon toteamus, että "Marsalkka johtaa sotaa, mutta minä sotatoimia" on uskottva osoitus itseensä luottavasta johtajasta.
Karismasta kertokoot se, kuinka suosittu Airo oli päämajan naisväen keskuudessa.
Se on kyllä kumma juttu, että Suomen sodan aikaisten kenraalien karriääriä ei ole selvitetty virallisesti sillä tavalla, että kuka johti "sotaa ja kuka sodankäyntiä".
Ilmeisesti syynä on se, että todellisen sodankäynnijohdon henkilöitä ei ole voitu aikoinaan tuoda julkisuuteen, koska idän vanja on edelleen tuossa lähellä. Ja kun vielä on niin, että venäläiset hyväksyivät Mannerheimin koko roskan suurimmaksi rosvoksi kuitenkin siten, että muille tuon aikaisille kenraaleille ei sodan käynnin johtajuuden myötä syntynyt ongelmia myöhemässä elämässään.
Eli suomalaisten kannalta haluttiin suojella niitä oikeita "aivoja" jotka olivat johtmassa oikeata sodankäyntiä. Mannerheihän on nyttemin saanut lokaa "unrifomuunsa". Syystä vaiko ei. Sitä en tiedä.
Suurin sotasankari oli presidentti Risto Ryti. Hän uhrasi itsensä ja terveytensä, että maa pelastui. Mutta siitä huolimatta hänet tuomittiin NL vaatimuksesta pidetyssä "teatterioikeuden käynnissä" 10 vuodeksi kuritushuoneeseen. Milloinkahan tämä vääryys korjataan!
sillä olen lukenut näitä viestejä tässä ja tullut siihen tulokseen että onkohan sotasankaruuden korkein ilmentymä se tappaako eniten vai se ettei tapata kovinkaan paljoa?
Pikkasen sellainen Korkkarityyliset on nämä vastaukset suurilta osin joten alkoi kiinnostaa että mikä perimmäinen ajatus oikein on.
sankareita ovat olleet kaikki, rintamalta kotijoukkoihin saakka… vaan itse kullakin ovat ajatuksensa. Jostakin syystä Tuntemattoman Koskela ja Rokka ym. joukkoineen sytyttävät kuitenkin…
mennään vai luuletko tosissaan Koskelan ja Rokan olleen semmoisenaan olemassa???
teoksia tutkineiden ja muun lähipiirin mielipiteiden varaan.
Rokan esikuva on ollut Viljami Pylkäs. Asia on ollut esillä kymmeniä vuosia tiedotusvälineissä. Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen suomalaiset tekivät matkoja Pylkäksen kotitaloon Karjalan kannakselle. Talo kuitenkin poltettiin ja asialla on epäilty olleen Venäjän salainen poliisi. Tietysty on epäilty suomalaisten saavan propakantahyötyä.
halutaan Korkkarivaikutelmalta välttyä niin kannattaa puhua Pylkkäistä ja muista jotka puheen ansaitsee eli jokainen siellä jossakin ollut eikä fantasiahahmoilla vaikka kuinka niillä esikuvat olisikin.
Siinä on se toden puhmisen ja paskanjauhannan ero.