sovussa?Meillä 8 ja 10v samassa huoneessa asustaa.Ekaks se siivoomiseen ryhtyminen ON NIIN VAIKEETA!Sit alkaa tappelu:tuo ei ole minun jälkiä,kohta tapellaan verissäpäin,juuri nyt.Ehkä olisi helpompaa itse siivota,mutta noidenkin pitäisi oppia.Sama on ulos lähtiessä,lähteminen ja pukeminen kestää tunnin!Ei jaksa enää.OLEN TOSISSISSANI HARKINNUT KOKO PENTULAUMAN KIPPAAMISTA LASTENKODIN PIHAAN!Yh.olen ja tuntuu että koko elämä menee lasten tappeluiden ja kiukutteluiden kuunteluun.ja INA väitetään vastaan sanoi mitä vain.
Miten muiden lapset
siivoaa,sulassa
261093
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sinä olet aikuinen, ja sinä määräät, ei lapset. Älä anna periksi kaikissa asioissa. Kun mennään ulos, mennään ulso. Ja kun siivotaan, niin kaikki siivoaa. Puhu rauhallisesti mutta päättäväisesti. Ei mennäminnekkään, ennnkuin on lelut kopassa tms.
Kun hermostut, lapset huomaa että se on helpoin tie päästä pälkähästä. Siksi ne käyttää sitä keinoa. Ja muista myös kiittää lasta, se motivoi enemmän kuin uskotkaan!
niin jästipäitä ettei ole tosikaan.Ei auta puhe,käsky,kielto eikä huuto.Remmi ainut mikä tehoaa,muttei sitäkään voi jatkuvasti käyttää,voipi joutu linnaan,VAIKKA KYLLÄ TARVETTA OLISI!!!
vanhin siivoa omasta halusta on perfektionisti 15v
14v siivoaa kun sanoo,heillä omat huoneet
mutta
9v ja 11v likat aaaargh välillä meinaa hermo mennä mutta siivoavat kun ei periksi anneta,eivät käy toisiinsa kiinni mutta sanallisesti tappelevat,laitan vain huoneen oven kiinni ja en anna pois tulla ennen kuin on siivottu.
Aikaisemmin olivat viikonkin siivoamassa mutta nykyään pari päivää vain riittää kunnes saavat yhden pikku huoneensa siivottua;))
Tuolla menolla lapsista tulee heikkohermoja huutajia äitinsä mallin mukaisesti.
Onko siisteys tärkeämpää kuin lapset? Käykö teillä tarkastajia kotona?
Pidä kuukauden tauko siivoamisesta huomauttamisen suhteen ja katso mitä tapahtuu.
Tuolla menolla lapset eivät tule sinua kunnioittamaan. HUUTAMISEN ON LOPUTTAVA!
Kiinnostaako sinua enemmän MUIDEN AIKUISTEN suhtautuminen kotisi siisteyteen kuin omien lastesi hyvinvointi?
Kiinnostaako sinua enemmän muiden lasten ahkeruus kuin omien lastesi hyvinvointi?
Ajattelitko hakea täältä aikuisia, jotka kehuvat omien lastensa täydellisyyttä, jotta voisit käyttää sitä lyömäaseena omia lapsiasi kohtaan?
todellakaan.Mutta ei ole kiva kattoa kun lastenhuoneen lattialla on vaikea edes kävellä kun kaikki on hujan hajan,roskia ja pölyä.Meillä EI käy vieraita juuri sen takia koska ei voi pyytää.Enkä edes tykkää hyysätä vieraita,enkä jaksa kun kaikki voimat vievät lapset!
Ex-anoppi aina katsoi kieroon kun oli sotkusta,mutten välittänyt.Sen mielestä kaikki pitäis olla tiptop.Se silitti jopa vanhimman tytön alkkarit kun tyttö oli 1,5v!!Kyllä minäkin pidän huolen että lapsilla puhdasta AINA päällä,mutta liika on liikaa.Ei ole ex-anoppia näkynyt vuosiin.
että lasten huone kuvastaa heidän mieltään? Kuka pitää huolta heidän mielensä tasapainosta? Onko heillä riittävästi aikuisen turvaa ja aikuisen aikaa saatavilla oman mielensä käsittelemiseen vai onko heillä vain HUUTOA ja SEKASORTOISTA mieltä pursuavia aikuisia ympärillään?
Ei hyvää päivää mitä tekstiä. Montakos lasta mahtaa sulla olla? Se että lasten huone on kuin pommin jäljiltä lienee aika normaali ilmiö, eikä sillä mtn tekemistä ole heidän mielenterveytensä kanssa. Varsinainen kyökkipsykologi siellä taas. :D
"Se että lasten huone on kuin pommin jäljiltä lienee aika normaali ilmiö..."
Sanoisitko saman myös ap:lle. Hänen reagoinnistaan päätellen lastenhuoneessa on ainekset ydinpommin valmistamiseen.
"...eikä sillä mtn tekemistä ole heidän mielenterveytensä kanssa."
Kyllä mielenterveyden perusta lepää lapsuudessa. Mistä lapset ovat käyttäytymismallinsa saaneet?
Mielestäni aloittaja voisi tarkastella omaa käyttäytymistään, ennen kuin ryhtyy lapsia syyttämään mistään.
Lapsen ja aikuisen mieli eivät ole tasaveroisessa suhteessa ja sen PITÄISI näkyä aikuisen suuremmassa sietokyvyssä.
Päättelen aloittajan jatkaneen stressinpurkua lapsiinsa jo pidemmän aikaa. Eri asia silloin tällöin "kypsyminen".
Ehdotin tilanteen rauhoittamista kuukaudeksi. Joulu tulee ja menee ilman siivoamistakin. Mikä on Sinun neuvosi ap:lle vai onko koko tilanne sinusta pelkästään hauska?
Mistä lapset ovat käyttäytymismallinsa saaneet!?!?!? Tiedä häntä, väittäisin ettei maailmassa ole yhtäkään tuonikäistä sisarusparia joka ei tappelisi. Se on normaalia. Se kuuluu kehitykseen. Etkö itse koskaan tapellut sisarustesi kanssa? Siivositko huoneesi heti ensimmäisestä kehotuksesta?
Ap:n kuvaama tilanne on täysin normaali. Miksi sinä kaivelet mielenterveysasioita ja syyllistät ap:ta? Osunko oikeaan jos arvaan että olet sekä ainoa lapsi että lapseton aikuinen?
mutta miksi ihmeessä selität minulle. Ap:llä se ongelma on ja hän on kippaamassa lapsensa lastenkotiin, koska nämä eivät siivoa.
Ei se siivoaminen ole tärkeämpää kuin henkinen hyvinvointi. Eihän?
isästä puolitoista vuotta sitten.Ylämäkiä ja alamäkiä on elämäni ollut täynnä sen ihmisen kanssa 15v!Tuurijuoppo,sekakäyttäjä.Postraumaattinen stressireaktio minulla,totesi MTT:n lääkäri pari kuukautta sitten.Unohtelen asioita,mielialat heiluu.Siksi en millään jaksaisi lasten puolelta mitään vastaväitteitä jne.Olen monesti katunut että tein kolme lasta,yksikin olisi riittänyt!
Hyvä juttu, että kävit lääkärissä. Saatko minkäänlaista apua lastenhoitoon viranomaistaholta tai sukulaisilta? Jos et, niin soita sosiaalitoimistoon ja vaadi apua.
Ethän koskaan sano lapsille sitä ääneen, että et olisi heitä halunnut? Se tuottaa liian suurta tuskaa lapsen mielelle.
Minkä ikäisiä lapsia sinulla on?
Onko nyt niin, että ainoa apu, mitä tilanteeseesi saat, on pelkkä lääkitys? Jos, niin se ei riitä!
Ehdottomasti tarvitset aikaa yksinoloon. Ehdottomasti lapsesi tarvitsevat nyt muita (turvallisia) aikuisia ympärilleen.
Lakkaa huutamasta lapsille. Elämäsi on mennyt huonosti, mutta se ei ole lasten vika.
Siivous on viimeisin asia maailmassa, mitä sinun nyt tulee ajatella.
Sattui silmään saamasi diagnoosi posttraumaattinen stressireaktio. En sitä epäile, mutta tapauksesi lienee kuitenkin lievimmästä päästä.
PTS aiheutuu ankarasta, usein äkillisestä, tapahtumasta. Sitä esiintyy usein sodassa olleilla, vaikkakaan viime sotiemme veteraanien kohdalla sitä ei vielä ymmärretty, vaan puhuttiin pelkureista ja karkureista. Siitä saattoi saada jopa kuolemantuomion.
PTS:ää tavataan hekilöillä, joita on kidutettu, jotka ovat nähneet puolisonsa ja lastensa väkivaltaisen surmaamisen tai muuta silmitöntä väkivaltaa. Näitä henkilöitä on paljon maahamme pakolaisina tulleiden joukossa. Monilla muillakin ihmisillä on kauhukokemuksia. Omaakin mieltäni painavat lapsena nähnyt ja koetut sisarusten kohtalokkaat onnettomuudet, isän murha yms.
Mutta yritän jatkaa elämääni, ja onhan se jatkunut. Lapseni ovat paras osa sitä. Yritä sinäkin ryhdistäytyä, älä piiloudu diagnoosisi taakse. Älä anna epäonnistuneen puolisonvalintasi määritellä elämääsi. Ennen kaikkea, älä pane lapsiasi vanhempiensa virheiden maksumiehiksi.
Ellet jaksa lastesi kanssa, pyydä huostaanottoa. Katuminen ei enää auta, ja se on törkeää lapsiasi kohtaan. He joutuvat varmaan myöhemmin kärsimään sen takia posttraumaattisesta stressireaktiosta.
Minuelle tehtiin nuorena abortti,joka oli kevyessä nukutuksessa ja kaikin puolin normaali toimenpide. Meni hetken aikaa kun aloin oireilla,en muista itsekkään tätä aikaa kunnolla,mutta löysin itseni psykiatrian akuutti osastolta pakkohoitoon laitettuna. Ja syykin selvisi ajan myötä,olin sairastunut PTS:ään abortista. Me ihmiset ollaan erilaisia. Monet voi selvitä vaikeista asioista selvänä,joidenkin "pääkoppa" suojautuu herkemmin.
Eikä lääkäri sitä tarjonnut,koska masennusta ei ole.Haittavaikutuksiakin on lääkkeistä.En todellakaan hae soskusta apua,tiedä mitä lapsille tapahtuu.Eikä sieltä saakkaan,kun 3 vuotta sitten kysyin,ei ole tarjolla tukiperhettä.Sieltä saa avun juopot ja narkit,ei yksinhuoltajat!
Sukulaiset 100-150km päässä.Lapset ovat 2-3 kert/vuodessa mummoilla muutaman päivän.Tytöt 8-14v.Kaikilla kavereilla lapsia,joten lähellä ei ole lastenhoitoapua.Miesystävä on,hän minut MTT:oon patisti.Kahdenkeskistä aikaa ei juurikaan ole.
reilu vuosi sitten.Emme olleet paljon tekemisissä,jälkeenpäin tuntuu että olisi pitänyt.Isä oli viisas mies,MUTTEI KOSKAAN NÄYTTÄNYT TUNTEITAAN!
Kun tytöt olivat syyslomalla mummoloissa,toivoin etteivät tulisi takaisin.Tunsin ahdistusta kun paluupäivä lähestyi.Nyt mummolle ei voi mennä joululomalla,kun toisella paha astma ja äidilläni korkea verenpaine.
meillä kahdeksanvuotias siivoaa hyvin. hänen kotitehtäviään on oman huoneen siivouksen lisäksi roskien vienti ja pienempien lasten perään katsominen (tai leikitys, miten sen nyt haluaa sanoa). 2- vuotias ja 10- kuinen käyvät vähän väliä sotkemassa vanhimman huonetta ja tästähän se riemu repeää ja hän kieltäytyy jyrkästi siivoamasta heidän sotkujaan. meillä vaihtoehtoja on kaksi: joko siivotaan tai sitten itketään ja siivotaan, oli hän sitten itse sotkenut niitä vai ei. siivoathan sinäkin varmasti lastesi sotkuja muista huoneista? jos ei vieläkään passaa niin sitten voit asettaa toiseksi vaihtoehdoksi esim keittiön siivoamisen niin johan alkaa oman huoneen siivous maistua. jaksan aina muistuttaa siitä miten minä siivoan loput seitsemän huonetta joten hän pääsee erittäin helpolla.
ole julma: ei karkkia, ei rahaa, ei kavereita, ei leikkimistä, ei telkkaria, ei mitään ennen kuin on huone järjestyksessä.
karsi leluista, vie osa varastoon.
hommaa kunnon säilytystilat: iso lelulaatikko jonne on helppo nakella kaikki lelut. tee siivoamisesta mahdollisimman helppoa.
kehitä erilaisia leikkejä: kumpi kerää nopeammin 10 tavaraa tms.
jos mikään ei auta niin ota jätesäkki ja nakkaa joka ikinen romu sinne ja vie varastoon. ansaitkoon sitten ne takaisin vaikka yksi lelu kerrallaan.
ja jos se uloslähteminen on niin vaikeaa niin jätä kotiin ja mene yksin.
laita munakello soimaan, siihen mennessä täytyy olla ulkokamppeet päällä tai tulee sanktio. sanktiohan voi olla vaikka arestia, ei karkkipäivää, siivousta tai jotain muuta mahdollisimman ikävää ja tympeää.
meillä toimii hyvin.
erittäin vaikeaa.Se kestää ja kestää ja kiukutellaan.Olen kokeillut kännykkäkieltoa laihoin tuloksin.
14v tyttö ei tunnu olevan ikäisesnsä tasolla,vaikka koulussa suht hyvin pärjää.Kiusaa tahallaan pienenpiä,ei osaa pukeutua säänmukaisesti:tänään -5 astetta eikä laittanut farkkujen alle mitään!Minun pitää vahtia kuin vauvaa,tekee todella tyhmiä asioita,ei tunnu käytännönjärkeä olevan.Viihtyy 10vuotiaan kanssa paremmin kuin ikäistensä jne.
tuolla toimilla pistät 8-vuotialle liikaa hommaa. Ei hänen tehtävänsä todellakaan ole siivota pikkusisarustensa jälkiä! Opeta se 2-vuotias itse korjaamaan leikkien jälket, kyllä sen ikäinen jo osaa laittaaa leluja koppaan!
Miksi teillä on ne 7 muuta huonetta?! Ei ole todellakaan 8-vuotiaan lapsen syy, että sinulla on niin paljon muutakin siivottavaa, että siirrät lapselle osan vetoamalla siihen, että sinulla on vielä enemmän siivottavaa! Mihnin lapsi tarvitsee niitä 7 huonetta, kun pikkusisaruksetkin ovat hänen huonetta sotkemassa? Mitä tekee teillä toinen vanhempi? Loisii vaan eikä siivousvastuu yllä häneen asti, niinkö? Mutta siivousvastuusta pitää syyllistää kylläkin sitä kouluikäistä lasta, niinkö?!
olohuone, pesuhuone, wc, keittiö, makuuhuoneet 1 ja 2 on yhtä kuin 7 huonetta. miksikö meillä on nämä kaikki 7 huonetta? pitääkö tähän edes vastata? huvin vuoksi?
samalla tavalla tämä 8- vuotias viihtyy muissakin huoneissa siinä kuin omassaan ja saa sotkettua paikkoja. ei ole todellakaan liikaa vaadittu jos hän nyt ne muutamat lelut nostelee takaisin lelukoppaan, aikaa tällainen toimenpide vie n. pari minuuttia hänen elämästään. kaksivuotiaan komennan mukaan urakointiin, etenkin silloin kun minulla on aikaa jäädä ohjeistamaan vierestä. hän osaa myös pyyhkiä jo pölyjä ja siirrellä tavaroita pois edestä kun imuroin.
toinen vanhempi on yleensä töissä, vapaalla ollessaan hän osallistuu kodin kunnossapitoon oikein mielellään.
huoneluvulla vähän toisenlaista jaottelua :)
teillä siis näin:
1) olohuone
2) pesuhuone
3) wc
4) keittiö
5) makuuhuone 1
6) makuuhuone 2
7) 8-vuotiaa oma huone vai tarkoitatko eteistä?
Ei kait sinunkaan tarvitse koko aikaa siivota niitä kaikkia vaan esim. viikonloppuna siivoatte yhdessä, kun kerta hänkin osallistuu mielellään kodin kunnossapitoon?
näinpä näin. meillä on siis tarkalleen ottaen neliö eli kolme makuuhuonetta, muut huoneet plus siihen vielä pari isohkoa vaatehuonetta.
meillä täytyy siivota joka ikinen päivä muuten tämä olisi sellainen sontatunkio ettei sekaan mahdu. tavaran paljoudesta ei ole kyse vaan siitä että meillä on ne kolme lasta jotka sotkevat sitä mukaa kuin siivotaan. imuroin joka päivä, luutuan pari kertaa viikossa ja käyn joka päivä kaikki huoneet jollain tavalla läpi. paitsi vaatehuoneita. ja vaikka itse siivoan näin usein niin kahdeksankesäisen ei tarvitse siivota huoneensa kuin kerran tai pari viikossa. tämän lisäksi saatan teetättää hänellä jotain pikkujuttuja myös mutta omasta mielestäni ihan kohtuudella.
12- vuotiaana minun ja siskoni kuului siivota koko omakotitalo yhdessä joka viikko ja se oli silloin tylsää mutta ei ollut ollenkaan raskasta.
leikille jää meillä oma aikansa ja lapsillamme on kyllä runsaasti vapaa- aikaa. vapaa- ajan määrään voi luonnollisesti itse vaikuttaa siivoamalla reippaasti puoleen tuntiin tai siivoamalla venyen ja ihmetellen kolme tuntia, oma valinta.
Minä olen kans yhteen aikaan huutanu ja mäyhännyt ja mielessäni kävi kuinka helppoa olisikaan kun sais laittaa oven päälle vitsan.
Eikä tullut kuuloonkaan,et olisin vain laittanut oven kii ja jättäny siivoamaan,siel olis löytyny kaks raatoa. Ja toinen näistä pojista on adhd.
Meillä lopulta aloin sanoa,että kun meillä on karkkipäivä ja pelipäivä lauantaisin,niin sanoin,että se joka ei siivoa,ei saa näitä etuja.
En huuda,totean vain rauhallisesti ja käyn istumaan poikien huoneeseen sängyn päälle. Siivous on muuttunut joka kerta helpommaksi,vaik kuuluu jupinaa välillä,et toi ei ole mun sotkuja. Totean vain rauhallisesti,että siivoaja saa nämä edut,kun siivoaa,vaik olis kenen sotkuja.
Ja se joka lyö tai huutaa,ni se petaa toisen pedin myös. Toimii meillä! Ja meillä kuitenkin tämä kuumakalle adhd.
Meillä opetettu pienestä pitäen että omat sotkut siivotaan, välillä mennyt hyvin välillä ei millään jaksaisi siivota. Nyt neidit 4 ja 6 v. siivoavat oman huoneensa laittialta lelunsa kun tietävät että jos jättää tavarat hujan hajan on sotkuista eikä ole kiva aloittaa uutta leikkiä sotkun keskellä. Väsyneenä tietysti jupinaa kuuluu ja siivoukseen kuluu aikaa, mutta opetettu siihen pienestä pitäen että ennen uloslähtöä huone siistiksi, on sitten kivempi tulla takaisin siistiin huoneeseen ja aloittaa uudet leikit. Muihin huoneisiin ei leluja levitellä kuin omaan, tosin välillä siitäkin lipsutaan ja opitaan että se siivotaan mikä sotketaan. toimii myös kylässä ym. paikoissa. Yhdessä kun siivoavat sujuu nopeammin , viis siitä kumpi sotkun on tehnyt...
joidenkin lapsilla on "helpompi" luonne. Ei välttämättä ole kiinni kasvatuksestra. Voit olla onnellinen,jos lapset kulkevat kuin ajatus,tai sit huolissas kun ne ei osaa pitää puoliaan. Lasten kuuluu mielestäni jonkun verran kokeilla rajoja. Siinä oppii pitämään puoliansa ja toisaalta miltä toisesta tuntuu. Tietty ainainen rajojen kokeilu väsyttää vanhemman. Kannattaisi pitää kunnon loma ja joulu niinkuin parhaiten ja sopia ,et 2009 alkaa siivousvuorot/säännöt tai miten haluatkin asian ilmaista. Ja vastuuta vähän ikään sopivalla tavalla omasta käytöksestä. Menettää jotain esim.kotiarestia/kielto peleihin/ei viikkorahaa
Ja sitten,mikä tärkeintä,pidät pääsi. Ja kehut kun yksikin asia on mennyt hyvin,vaikka vähän teennäiselläkin äänellä.
Meillä on pojat 3, 5, ja 9 vuotta. Vanhimmalla on adhd, joka aiheuttaa hankaluuksia juuri tämän kaltaisiin urakoihin, mutta toisaalta, ei enää levitäkään ihan kaikkea.
Parhaiten meillä hoitaa homman muksut niin, että he saavat itse suunnitella ajankäyttönsä, eli suurimmat urakat tehdään aina varoitusajalla. Meillä toimii niin, että sanon noin vuorokautta ennemmin, että huoneesta pitää olla kerätty lelut ja roskat seuraavaan iltaan mennessä, ja yleensä ei tarvitse kovin usein muistutella, vaan tuo viisivuotias hoitaa muidenkin muistuttelun. Eli, periaatteessa hoitavat omat huoneensa siistiksi itse, mutta jos auttavat pikkuveljeä, ja tekevät yhteistyötä ilam riitelyä, niin siitä saa palkkion. Samoin näiden muiden huoneiden kanssa, eli jos auttavat sitten ylimääräisissä huoneissa, niin saavat sen kivensä. Meillä on siis koristekiviä palkkioina, sekä sellaisia lasikuulia, joista saavat itse valita mieluisan. Kun on koossa 25 kappaletta, ne saa vaihtaa halutessaan sellaiseen isompaan, nyrkinkokoiseen sisustuspalloon.
Siivouksista on meilläkin keskusteltu välillä tiukkaankin sävyyn. vasta päätös omista huoneista lopetti sen ainaisen riitelyn, koska silloin on vastuu alueet selkeät rajata. Sitten yhdessä ihastellaan siistiä huonetta urakan päätteeksi, ja kyllä vaan lapsetkin jo osaavat pitää niitä parempina.
Leikkimistä ei ole rajoitettu, eikä meillä siivota huoneita päivittäin, koska lapsia harmittaa aina purkaa juuri valmiiksi saadut leikit. Jatkavat usein aamulla siitä mihin illalla jäivät. Olen päätynyt tähän ratkaisuun, koska meillä on lelut valittu sen mukaan, että niissä on paljon osia. Eli, leikit rakentuvat rakennuspalikoista, legoista, junaradoista ym, joiden kokoaminen on aina iso urakka lapselle. Siksi emme puratuta niitä tarpeettomasti, jotta motivaatio ja luovuus pysyy yllä.
Siisteyden ylläpidossa auttaa myös se, että huoneessa on tarpeeksi tilaa tavaroille. Meillä on leluja paljon, joten päädyimme ostamaan hyllyn, johon mahtuu koreja. Korit on sitten nimetty; autot, eläimet, vauvalelut (meillä on usein vauvoja kylässä), sekalaiset ym... Isoimmille leluille on sitten laskutilaa, eli ne voi helposti nostaa vierekkän hyllylle. Pehmot ovat yleensä leikissä mukana tai sängyllä. Kirjoja varten on myös omat hyllyt. ja kun paikat pysyvät samoina, niin siivous helpottuu huomattavasti.