ihmiset haikailevat täällä ihastustensa perään??
Kuinka monen ihastus löytää viestin täältä ja tunnistaa sen itselle tarkoitetuksi?
Miksi asialle ei oikeasti tehdä jotain? Miksi ei soiteta, laiteta viestiä, lähetetä mailia, mennä puhumaan?
Eikö elämämme ole liian lyhyt hukattavaksi haikailuun ja miettimiseen entä jos, onkohan, mitäköhän?
Ihastuminen on usein niin vahva tunne että se sekoittaa ajatukset.Jos toisen osapuolen tuntemukset ovat epäselvät, niin harvoin niitä kukaan pystyy omassa pienessä päässään ratkomaan. Ne menevät vain enemmän sekaisin ja vaikuttavat sitten vuorovaikutukseen ihastuksen kanssa.Vinkkini on, olkaa rohkeita, menkää ja puhukaa, luottakaa itseenne.Jos toinen ei olekaan ihastunut niin säästätpähän aikaasi ja voit olla avoin muulle maailmalle ympärilläsi, sillä ethän tiedä mitä kaikkea ihanaa se päällään kantaa ;)Ja jos toinen osapuoli on myös ihastunut sinuun, niin onneksi olkoon, ehkä siitä seuraa jotain hyvää ja kaunista. :)
Nuo ovat sanat, mitä minun järkeni kykenee tuottamaan ja mihin järkeni uskoo.Jos mietit miksi luen näitä viestejä, miksi tänne kirjoitan?
Vastaus on, minullakin on tunteet, suuret tunteet ja ne ovat vieneet voiton järjestäni.
Sinä kaunis ihana nainen tulit ja sekoitit elämäni sinä kesäisenä iltana,
sitä ennen kaikki oli järjestyksessä, ikäänkuin omalla paikallaan. Sen jälkeen mikään ei ole ollut niin,sen jälkeen olen ajatellut sinua niin paljon, liian paljon. Enää en ota selvää tunteistasi. Sä oot antanut ymmärtää olevasi ihastunut ja toisaalta taas et. Olen miettinyt pääni puhki, hiukseni harmaiksi, että mitä haluat, mitä me olemme??
Ja nyt odotan, miksi et soita, laita viestiä, lähetä mailia, sovi tapaamista??
Haluiasin sitä niin paljon.Mutta silti en tee niin itsekään vaan odotan ja haikailen.
Olen murheen murtama ja toivoa täynnä.
Sinä, juuri sinä kaunis nainen sait aikaan tämän.
Eiköhän tehdä jotain tunteillemme ;)
Eletään elämää täysillä, sopisiko se sulle???
Se sopis mulle :)
Kuinka monen ihastus löytää viestin täältä ja tunnistaa sen itselle tarkoitetuksi?
Miksi asialle ei oikeasti tehdä jotain? Miksi ei soiteta, laiteta viestiä, lähetetä mailia, mennä puhumaan?
Eikö elämämme ole liian lyhyt hukattavaksi haikailuun ja miettimiseen entä jos, onkohan, mitäköhän?
Ihastuminen on usein niin vahva tunne että se sekoittaa ajatukset.Jos toisen osapuolen tuntemukset ovat epäselvät, niin harvoin niitä kukaan pystyy omassa pienessä päässään ratkomaan. Ne menevät vain enemmän sekaisin ja vaikuttavat sitten vuorovaikutukseen ihastuksen kanssa.Vinkkini on, olkaa rohkeita, menkää ja puhukaa, luottakaa itseenne.Jos toinen ei olekaan ihastunut niin säästätpähän aikaasi ja voit olla avoin muulle maailmalle ympärilläsi, sillä ethän tiedä mitä kaikkea ihanaa se päällään kantaa ;)Ja jos toinen osapuoli on myös ihastunut sinuun, niin onneksi olkoon, ehkä siitä seuraa jotain hyvää ja kaunista. :)
Nuo ovat sanat, mitä minun järkeni kykenee tuottamaan ja mihin järkeni uskoo.Jos mietit miksi luen näitä viestejä, miksi tänne kirjoitan?
Vastaus on, minullakin on tunteet, suuret tunteet ja ne ovat vieneet voiton järjestäni.
Sinä kaunis ihana nainen tulit ja sekoitit elämäni sinä kesäisenä iltana,
sitä ennen kaikki oli järjestyksessä, ikäänkuin omalla paikallaan. Sen jälkeen mikään ei ole ollut niin,sen jälkeen olen ajatellut sinua niin paljon, liian paljon. Enää en ota selvää tunteistasi. Sä oot antanut ymmärtää olevasi ihastunut ja toisaalta taas et. Olen miettinyt pääni puhki, hiukseni harmaiksi, että mitä haluat, mitä me olemme??
Ja nyt odotan, miksi et soita, laita viestiä, lähetä mailia, sovi tapaamista??
Haluiasin sitä niin paljon.Mutta silti en tee niin itsekään vaan odotan ja haikailen.
Olen murheen murtama ja toivoa täynnä.
Sinä, juuri sinä kaunis nainen sait aikaan tämän.
Eiköhän tehdä jotain tunteillemme ;)
Eletään elämää täysillä, sopisiko se sulle???
Se sopis mulle :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
viestin eräältä josta en saa selvää selkokielisesti, haikailen toivon syyllinen toisaalta olen mutta ihastuminen vie järjen uskomasta ettei toinen osapuoli voisi olla tunteeton kohtaani mutta on vain näin itse näen asian.
..enemmän tietoa itsestäsi ja ihmisestä, jonka toivot ottavan sinuun yhteyttä. On kovin vaikeata tunnistaa sinua tai itseään tuon tekstin perusteella ;P...
Selkokieltä en saa minäkään,sitä se ei ole lähimainkaan;)
Nähdään töissä päivittäin (arkipäivinä) mutta ne ovat niin pikaisia juttuja.Vaikka minusta tuntuukin että haluaisit jutella enemmän,varmaan sekin on vaan ihastuneen mielikuvitusta :/
tästä viestistä tuli hyvä mieli ;] ..olet muuten ihan oikeassa, että täytyisi ola rohkea ja uskaltaa..jos ei uskalla niin itselleenhän siinä vain eniten tuskaa aiheuttaa!
mutta on se vain niin vaikeaa..,uskallusta ei löydy ollenkaan, mutta ihastumisen tunnetta sitäkin enemmän ;} ..ja olen niin varma että molemmilla on tunteita mutta kummatkin taidetaan olla melko ujohkoja toisiamme kohtaan..huoh
no jospa vielä joku kaunis päivä...
;]
taisit juuri syödä omat
sanasi :)
Miksi puhua, kirjoittaa
jos ei itse kuitenkaan
tee niin kuin neuvoo? ;)
Mukavaa itsenäisyyspäivää!
meitä löytyy, epätoivoisia haikailijoita. Ikävöiden toisia, kun yhteydenpito on niin rajallista. -Pitäisi olla jokin hyvä syy ottaa yhteyttä. Yhteistä reviiriä ei välttämättä ole. Kaikki perustuu jokseenkin järjettömään ihastukseen. -Mutta siksihän täälä saa tuulettaa ajatuksiaan! ;)
näkökulma :) Minä puolestani uskon,
että täällä pyörivät he, jotka
oikeasti eivät voi ottaa yhteyttä.
Toisin sanoen ei ole sitä puhelinnumeroa,
sähköpostiosoitetta tms.. Itse en
täällä muuten pyörisi, jos voisin
jotenkin muuten ottaa yhteyttä.. :)
monia. Välttämättä ei voi soittaa, jos esim. on naapuriinsa ihastunut tai työkaveriin.
onkin. Järki kertoo kuinka toimia, mutta tunteet, ne tunteet,suuret tuntee sekoittaa järjen, nostaa esiin pelon, entä jos olenkin tunteineni yksin....vaikka en siihen täysin uskokaan...ei meidän tarinamme muutoin olisi mennyt näin, eihän?
Ehkäpä tämä laulu kertoo sinulle jotain... ;)
http://www.youtube.com/watch?v=DhAn_UWsDwA
..ja kompuroin..niin, en ole kaunis, siis ei minulle.
Kesäinen ilta vei elämäni raiteiltaan, kuten sanoit, mikään ei ole sen jälkeen ollut paikoillaan.
Jos hän olisi, siis mies, kiinnostunut, luulisi hänen soittavan tai jotain, mutta ei.
Tulkitsen sen siten, että olin vain ohikiitävä kummajainen.
neljä kertaa, ennenkuin edes ajattelin, että voisiko se olla minulle, työkaverillesi...??
Minne päin tämä viesti menee ja jos sinun hiuksesi nyt sitten ovat harmaat, niin minkäs väriset hiukset minulla on..?? :)
Aloittaja laita jotain tuntomerkkejä.
Rohkaistuin ja laitoin hänelle sähköpostia...En tosin uskaltanut sanoa noita sanoja, kysyin vain kuulumisia ja vastaus oli kyllä jotenkin arkipäiväinen. Siinä ei ollut mitään erikoista, ei mitään erityiseen kiinnostukseen viittaavaa. Luulenpa et sun ihastus on kääntynyt jo pitkälle syksyyn, mun elää viel vahvasti kesää ja kukoistaa.....meistäkin tuli siis ilmeisesti vain kavereita...siitäkin pitäis kai osata olla iloinen, mut kun mä näin meissä paljon enemmän...saapa nähdä pystynkö oleen vain kaveri...vai poistunko elämästäsi kokonaan, toivon vieläkin et kaikki ei olisi ohitse...
uutta kevättä odotellessa ;)
Ei ilahtunut... :(
helpotus. Nyt tiedät toisen tunteet ja voit jatkaa elämääsi. Täällä me toiset arkajaltat vaan kärvistelemme tunteidemme kanssa eikä saada mitään aikaiseksi.
Jos olisin vapaa ottaisin heti yhteyttä ihastukseeni. Mutta näin varattuna ei kehtaa sitä tehdä vaikka mieli tekisikin.
minäkin. Tuttuja olemme, mutta emme päivittäin kuitenkaan. N>M