Odotan kolmatta lastani ja tosta mun miehestä ei ole juttukaveriks. Siis kaipaisin ihan ystäviä itelleni mut niitä ei vaan ole. Kaikonneet raskauksien myötä, kai kaikki ajattelee et odottajalla tai lapsperheen äidillä ei ole elämää.. Juu viihteelle en pääse mut ois se kiva v-loppuisin viettää tyttöjen kans iltaa. Taikka kaverin kans himassa.. Niinpä oisin kyselly onks kaikilla v-loppuisin tekemistä? Mulla ei poikkea arjesta mitenkään. Alkaa oikee masentaa ja rypeän itsesäälissä ku ei kavereita :( Ja vaikka oon puistoissa ym käyny nii sielläki äipät vaan kääntää selkäänsä. Kait se johtuu nuoresta iästäni tjtn.. 23 olen. Olo ei yhtään yksinäisempi vois olla. Mies ei jotenka tajua kysellä eikä osallistua tähän odotukseen mitenkään. Yksin kannan tän vaavin enkä saa edes huomiota osakseni. Lapsilta tietty, silloin ku he on jtn vailla, olenhan äiti mut nykyään surullinen sellainen :/ Onko muilla minkälaista? Vai onks muilla parempi mieli? Mahtaako yhtään kohtalotoveria löytyy.. En ees tie mitä keksisin v-lopuiks lasten kans. Nekin niin pikkuisia vielä, alle 3 ja 2 vuotiaat. Pihalla ei iltapäivän jälkeen kauheest voida olla ku vanhempi pelkää jostain syyst pimeetä eikä tonne kukaan pimeellä puistoon menekää. Koneella turhauttava viettää aikaa. En tiiä... Oon niin alamaissa et mikään ei taida innostaakaan enää:/
Noh, tulipa vähän purettua vaikka ei tässä taida olla päätä eikä häntää :( Yksinäisyys vaan on rankkaa... rv 28 4
Noh, tulipa vähän purettua vaikka ei tässä taida olla päätä eikä häntää :( Yksinäisyys vaan on rankkaa... rv 28 4
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täällä kohtalotoveri, ei mullakaan noita kavereita liiemmälti ole, kaikki asuu jossain satojen kilometrien päässä, joten miehen kanssa aina päivät olen. Ja välillä niin tylsää kun mies tekee omia juttujaan, niin yritän aikaa kuluttaa jotenkin, tyttärenikin on niin pieni vielä, reilu kuukauden ikäinen, sen kanssa sit yritän touhuta ja koiran kanssa.
kaverit asuu eri paikkakunnalla. yksi kaveri täällä päin kylläkin, mutta sillä on paljon kiireitä. poikaystäväni ja äitin kanssa aikaani eniten vietän. että yksinäisyyttä on.
Luulen että aika yleistä tuo yksinäisyys täällä Suomessa, ainakin raskauden aikana. Minulla on ihana mies joka tukee kaikessa, mutta kaipais kyllä ihan naisjuttuseuraa välillä. Olen siis 28 ja asun Espoossa.
Olen ajatellut että tämä varmaan johtuu omasta mielentilastanikin, kun ei jaksa olla enää hassunhauska ja ravata sinne sun tänne koko ajan. Ja että ehkä tämä kuuluu raskauteen.
En silti ole onneton, otan ihan iisisti ja niin kannattaa tehdäkin, viimeistään noissa naperokerhoissa sun muissa varmaan tutustuu muihinkin äiteihin. Tänään tiimariin ostaa joulukortiivärkkejä, onpahan jotain tekemistä :)
Mukavaa odotusta kaikille!
Kyllä on muitakin yksinäisiä. Kavereita minulla ei juurikaan ole. Olen muuttanut kaupunkiin muutamia vuosia sitten, eikä ystäviä ole kertynyt. Tuttuja kyllä on, mutta ei sellaisia keiden kanssa vapaa-aikaani viettäisin. Koulusta tuttuja lähinnä. Siskoni asuu perheineen täällä myös, joten siitä saan seuraa joskus.
Avomies minulla on, mutta olemme tekemässä eroa parhaillaan ja ensi kuussa muutan pois yhteisestä kodistamme. Hän ei ollutkaan valmis kantamaan vastuuta, ja viettää muutenkin enemmän aikaa muualla, kun kanssani. Viikonloput hän on poissa, ja arkipäivisin tulee 21-24 aikaan kotiin, jolloin itse yleensä olen jo nukkumassa. Eli siis yhteistä aikaa emme vietä enää ollenkaan. Hänestä on tärkeämpää olla kavereiden kanssa ryyppäämässä, kun odottaa vauvaa kanssani. Olen siis 18 vuotias Espoosta. Rv 27 menossa..