Mitä mieltä? Musta tuntuu, että anorektikot hylätään heille esitetyillä esteettisillä mielipiteillä. Mun blogista, joka löytyy Spacesistä nimimerkillä Hun Dun, kerrotaan tästä lisää. Ei syömishäiriöistä, vaan hylkäämisestä. Siitä kuinka sun oikeasti täytyy löytää itsestäsi se suunta elämään, vaikka sitten painonpudotuksella.
Kuitenkin anoreksiaan, niin kuin kaikkiin muihinkin sairauksiin liittyy lapsettomuuden yms. sairauksien vaara. Mun kohdalla tämä ei ainakaan ole toiminut. Lapsettomuuttani ei ole missään vaiheessa ymmärretty kypsyytenä, eikä siten siis myöskään arvostettu. Mulla on toinenkin pitkäaikaissairaus ja tuntuu, ettei ollenkaan hyväksytä tai arvosteta siitä johtuvia valintoja vaan eristetään yhä enemmän ja enemmän.
Kuitenkin anoreksiaan, niin kuin kaikkiin muihinkin sairauksiin liittyy lapsettomuuden yms. sairauksien vaara. Mun kohdalla tämä ei ainakaan ole toiminut. Lapsettomuuttani ei ole missään vaiheessa ymmärretty kypsyytenä, eikä siten siis myöskään arvostettu. Mulla on toinenkin pitkäaikaissairaus ja tuntuu, ettei ollenkaan hyväksytä tai arvosteta siitä johtuvia valintoja vaan eristetään yhä enemmän ja enemmän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrättekö miksi tällainen läheisyys tuntuu syömishäiriöisestä inhottavalta? Esim. että hoitaja haluaa olla ihmisläheinen, kasvattaja tai perheenjäsen? Se on osittain sairaalloista, osittain omaa ymmärtämättömyytta ja osittain osallistumattomuutta. Mä kysyisinkin, että miten ulos tällaisesta kierteestä? Mä itse olen päässyt ulos, miksi ei joku muukin pääsisi. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin valmis työelämään tai muuhun toimintaan ihmisten parissa. Mutta se kuitenkin tarkoittaa sitä, että hyväksyn edes JOITAKIN ehtoja elämässä. ---> mihin se johtaa?