Suomessa oli 1800-luvulla ja 1900-luvun ensimmäisellä neljänneksellä tarjolla omakielistä yliopistokoulutusta vain ruotsinkielisille.
Helsingin yliopistokin suomalaistettiin vasta 1930-luvulla. Kaikesta demokratian ja koulutuksellisen tasa-arvon kehittymisestä huolimatta ruotsinkielisten suosinta korkeakouluopetuksessa jatkuu jopa voimistuen 2000-luvulla.
Tämä ilmenee ennen kaikkea siinä, että ruotsinkielisen on edelleen paljon helpompi päästä yliopistoon ja ammattikorkeakouluun kuin suomenkielisen ylioppilaan.
Toinen yliopistosta valmistumisen kannalta oleellinen seikka on, se että ruotsinkielisellä puolella on yleensä opettajia opiskelijaa kohden huomattavasti enemmän kuin suomenkielisellä puolella.
Nämä vastaan sanomattomat tosiasiat käyvät ilmi Helsingin Sanomien Koulutusliitteestä ja Kota-tietokannasta poimittuina.
Kun Åbo Akademin sisäänpääsyprosentti vuonna 2003 oli 44 ja Svenska Handelshögskolanin 44, niin koko maan keskiarvo jäi vain 26,1%:iin.
Oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi suomenkielisten opiskelijapaikat olisi kaksinkertaistettava. Mutta, älä unta näe.
Rahaa riittää vain 5 %:n kielieliitin tarpeisiin - ei 95 %:n enemmistölle.
Toinen keino olisi vähentää vuosisatojen ajan koulutuksellisessa erityisasemassa olevan kielivähemmistön nuorten sisäänottoja yliopistoihin ja korkeakouluihin sekä suunnata heitä ammattikouluihin. Valitellaanhan ruotsinkielisellä puolella jatkuvasti ruotsinkielisen hoitohenkilökunnan puutetta mm. Helsingissä. Resurssien siirto olisi sikälikin perusteltua, että ruotsinkielinen väestö vähenee ja ennen kaikkea vanhenee.
Tätä vain ei "kielipuolueen" pihdeissä olevat hallitukset ole halukkaita tekemään. Lisäksi useat opetusministerit ovat olleet kielipuolueesta ja monet muut ovat suomenkielisyydestään huolimatta osoittautuneet ruotsinmielisiksi, mitä ilmentää parhaiten heidän kielteinen suhtautumisensa sekä pakkoruotsin että virkamiesruotsin poistamiseen Suomen koulutusjärjestelmästä.
Helsingin yliopistokin suomalaistettiin vasta 1930-luvulla. Kaikesta demokratian ja koulutuksellisen tasa-arvon kehittymisestä huolimatta ruotsinkielisten suosinta korkeakouluopetuksessa jatkuu jopa voimistuen 2000-luvulla.
Tämä ilmenee ennen kaikkea siinä, että ruotsinkielisen on edelleen paljon helpompi päästä yliopistoon ja ammattikorkeakouluun kuin suomenkielisen ylioppilaan.
Toinen yliopistosta valmistumisen kannalta oleellinen seikka on, se että ruotsinkielisellä puolella on yleensä opettajia opiskelijaa kohden huomattavasti enemmän kuin suomenkielisellä puolella.
Nämä vastaan sanomattomat tosiasiat käyvät ilmi Helsingin Sanomien Koulutusliitteestä ja Kota-tietokannasta poimittuina.
Kun Åbo Akademin sisäänpääsyprosentti vuonna 2003 oli 44 ja Svenska Handelshögskolanin 44, niin koko maan keskiarvo jäi vain 26,1%:iin.
Oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi suomenkielisten opiskelijapaikat olisi kaksinkertaistettava. Mutta, älä unta näe.
Rahaa riittää vain 5 %:n kielieliitin tarpeisiin - ei 95 %:n enemmistölle.
Toinen keino olisi vähentää vuosisatojen ajan koulutuksellisessa erityisasemassa olevan kielivähemmistön nuorten sisäänottoja yliopistoihin ja korkeakouluihin sekä suunnata heitä ammattikouluihin. Valitellaanhan ruotsinkielisellä puolella jatkuvasti ruotsinkielisen hoitohenkilökunnan puutetta mm. Helsingissä. Resurssien siirto olisi sikälikin perusteltua, että ruotsinkielinen väestö vähenee ja ennen kaikkea vanhenee.
Tätä vain ei "kielipuolueen" pihdeissä olevat hallitukset ole halukkaita tekemään. Lisäksi useat opetusministerit ovat olleet kielipuolueesta ja monet muut ovat suomenkielisyydestään huolimatta osoittautuneet ruotsinmielisiksi, mitä ilmentää parhaiten heidän kielteinen suhtautumisensa sekä pakkoruotsin että virkamiesruotsin poistamiseen Suomen koulutusjärjestelmästä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
LÄÄKETIETEEN TIEDEKUNTA, jonne tunnetusti on aika vaikea päästä opiskelemaan. Kielivähemmistön asia on hoidettu Hgin yliopistossa, johon valitaan vuosittain 10 % koko maan sisään otettujen opiskelijoiden määrästä ruotsinkieliseen kiintiöön.
Sinne on ollut niin paljon helpompi päästä sisälle, että pistealarajaksi on laitettu korkeintaan 10 pistettä alempi kuin suomenkielisellä puolella. Helsingissä on myös kiintiö terveydenhuoltoalan tutkinnon suorittaneille ja siinä on sama "pisterajaminimi".
Kuntasektorin lääkäriviranhaltijalta vaaditaan ruotsin kielitodistus, jotta voi saada edes viran. Sen sijaan ruotsinkielisiltä ei tietenkään vaadita minkäänlaista kielitodistusta.
TEOLOGIASSA Helsingin yliopiston (HY) sisäänpääsyprosentti oli 30 % ja Åbo Akademin (ÅA) 53. Kun HY:ssä opettajia oli 2,8 sataa opiskelijaa kohti, niin ÅA:ssa heitä oli 7,5 (!). Sen sijaan valmistumisprosentti oli 10 vuoden kuluessa HY:ssä 64 ja ÅA:ssa 57. ÅA:ssa tulokset ovat siis kääntäen verrannollisia resursseihin nähden.
HUMANISTISISSA aineissa ÅA:n sisäänpääsyprosentti oli 50. Suomenkielisellä puolella se oli HY:ssa 18, Tampereen yliopistossa 19 sekä viidessä muussa yliopistossa 20-46. Opettajia oli ÅA:ssa 4,6 sataa opiskelijaa kohti ja suomenkielisellä puolella 3,8-4,4 (Joensuussa 5,6).
YHTEISKUNTIETEELLISISSÄ aineissa ÅA:n sisäänpääsyprosentti oli 44, HY:ssa 15, Tampereella 16 sekä muissa yliopistoissa 25-44. ÅA:n opettaja/oppilassuhde oli samaa luokkaa (4,7) kuin suomenkielisellä puolella, paitsi HY:ssa, jossa se oli vain 3,7.
Voisit saada jotain uskottavuutta, jos et pyrkisi perättömästi mustamaalaamaan, vaan ottaisit kontekstin huomioon.
Helsingin lääketieteellisen opinto-oppaasta (2008): "Lääketieteen koulutusohjelma on jaettu suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen opintolinjaan. Ruotsinkieliselle linjalle hyväksytään enintään 5 % lääkärikoulutukseen koko maassa hyväksyttävien määrästä eli enintään 30 opiskelijaa vuonna 2008."
Koko Suomen ruotsinkielinen lekurikoulutus on keskitetty Helsinkiin, siksi HY:ssä se on maksimissaan 25 %, koko maassa 5 %. Eli asiassa ei pitäisi olla mitään valittamista.
Lääkiksen paikat jakautuvat osapuilleen seuraavasti:
Helsingin yliopisto: suomi 90, ruotsi 30
Turun yliopisto: 120
Oulun yliopisto: suomi 123, saame 1
Tampereen yliopisto: 105
Kuopion yliopisto: 132
---------------------------------------
Yhteensä: 601, joista ruotsi max 30/601 = 4,99 % (mikäli saamenkielistä paikkaa ei jaeta, niin 30/600 = 5 %).
Helsingin lääketieteellisen opinto-oppaasta (2008):
RUOTSINKIELISILLE pistealarajaksi on laitettu korkeintaan 10 pistettä ALEMPI kuin suomenkielisellä puolella.
Väitätkö, että tämä ei olisi selvääkin selvempää ruotsinkielisten SUOSINTAA ja etuilua ??
Pisterajat ovat irrelevantteja. Lääkispaikoista 5 % varataan ruotsinkieliseen opetukseen vastaten väestönosuutta. Siinä on lukema kohdallaan.
Jos pisterajaa haluaa verrata johonkin, niin sitä on syytä verrata koko Suomen lääkiksiin, niiden keskiarvoon. Huomioi, että tuo HY:n ruotsinkielinen jaosto vastaa koko Suomen ruotsinkielistä kiintiötä.
Miksi ihmeessä 5% pitäisi varata, kun kerran kaikkien lääkärien on pakko osata ruotsia virka saadakseen?
Ymmärtäisin tarpeen ruotsinkielisille lääkäreille jos suomenkielisiltä ei velvotettaisi ruotsinkielen taitoa.
Seuraavaksi tietysti ehdotat ruotsinkielisiä sairaaloita, ruotsinkielisille omia uimahalleja jne?
En sano tätä pahalla, mutta koittakaa ymmärtää: Suomi on kaksikielinen maa (halusimme tai emme), ruotsinkielisistä löytyy samanlaisia pällejä ja diivoja kuin suomenkielistenkin joukosta, heille on varattu omat kiintiönsä, jotta hekin saisivat mahdollisuuden opiskella esim lääkiksessä. Oletko myöskään ikinä funtsinut sitä seikkaa, että he näkevät kovasti vaivaa päästäkseen opiskelemaan ns. "vieraalla" suomen kielellä, jotta hekin pärjäisivät työpaikkakilpailussa ja saisivat suomenkieliseltä puolelta paperit? Veikkaanpa, että kiintiön asettaminen ei ole SINUN sisäänpääsemisesi este. Ruotsinkieliset kiintiöt eivät ratkaise pelin henkeä. PISTE.
Mistä tämä argumenttisi saattaa johtua? -> "Kun Åbo Akademin sisäänpääsyprosentti vuonna 2003 oli 44 ja Svenska Handelshögskolanin 44, niin koko maan keskiarvo jäi vain 26,1%:iin."
Yksinkertainen selitys: Ruotsinkielisille puolille ei hae porukkaa niin paljon kuin suomenkielisiin johtuen siitä, että ruotsinkielisiä ei ole tarpeeksi täyttämään näitä paikkoja ja suomenkieliset eivät osaa käyttää näitä prosentteja hyväkseen hakiessaan ja tunkiessaan ja ylikuormittaessaan suomenkielisiä yliopistoja ja amkkeja. Ruotsinkieliset oppilaitokset erityisesti pienemmillä paikkakunnilla todella kärsivät opettajapulasta myös, joten ihan totuutta ei tuokaan lähde nyt asiasta kyllä anna. Fakta on joka tapauksessa se, että niin ruotsinkielisiä kuin suomenkielisiäkin korkeakoulupaikkoja tulisi vielä entisestään suurella kädellä karsia, erityisesti tässä vaiheessa kun 90-luvulla kehitettiin ammattikorkeakoulut.
"Fakta on joka tapauksessa se, että niin ruotsinkielisiä kuin suomenkielisiäkin korkeakoulupaikkoja tulisi vielä entisestään suurella kädellä karsia, erityisesti tässä vaiheessa kun 90-luvulla kehitettiin ammattikorkeakoulut."
Suomenkielisiä korkeakoulupaikkoja on kovalla kädellä karsittu, ja samaan aikaan ruotsinkielisiä joulutuspaikkoja on rankalla kädellä lisätty esim. Åbo Akademin KTF:n aloituspaikat ovat lisääntyneet lähes 300 prosentilla.
"Seuraavaksi tietysti ehdotat ruotsinkielisiä sairaaloita, ruotsinkielisille omia uimahalleja jne? "
Kuten varmaan tiesitkin, ruotsinkielisiä sairaaloita on jo olemassa. Tämän lisäksi on kaksikielisiä sairaaloita, joissa puhutaan suomea ja ruotsia. Itse näen tässä epäkohdan.
Kaikkii suomen lääketieteellisiin tiedekuntiin voi pyrkiä myös ruotsiksi, ruotsinkielisellä pääsykokeella. En näe mitään syytää miksi ruotsinkielisiä pitää palkita ylimääräisillä kiintiöpaikoilla normaalin hakumenettelyn lisäksi.
Ruotsinkielisten kiintiöpaikat eivät vaikuttaneet omaan sisäänpääsyyni, sillä opiskelen eri kaupungissa. Tasa-arvoa kannattavana, ja syrjintää vastustavana vastustan kuitenkin tietysti ruotsinkielisten saamaa erikoiskohtelua.
"Ruotsinkielisten kiintiöpaikat eivät vaikuttaneet omaan sisäänpääsyyni, sillä opiskelen eri kaupungissa."
Kaikissa Suomen yliopistoissa on KIINTIÖPAIKAT Suomen ruotsalaisille.