Loppuen lopuksi asia on hyvin yksinkertainen:
1) Pankkien ehdottomasti suurin bisnes on asuntolainoitus. Mikään muu ei tule sen rinnalle, vaikka luonnollisesti yrityksille annettavat yksittäiset lainat voivat olla suurempia. Ja kuluttajilla taas velasta suurin osa koostuu asuntolainoista. Jos asuntolainan ottajilla menee huonosti, niin kohtapa sitten menee huonosti myös pankeilla.
2) Ja mistäpä muusta voi paremmin arvioida pankkien tilannetta kuin niiden pörssikursseista. Ja ne ovat menneet alas, ja paljon.
3) Milloin todella sitten ollaan kriisissä? Pankki huolestuu toden teolla siinä vaiheessa, kun lainan vakuudet eivät riitä kattamaan lainasaatavaa. Ja lisävakuuksiahan ei nykyisille asuntolainoille voi vaatia (kiitos lainsäädännön). Muutenhan aina asunnon voi ottaa haltuun ja myydä pois, jos velallinen ei maksa lyhennyksiään. Mutta se taas edellyttäisi toimivia markkinoita ja sitä, että myyntihinta olisi lainaa suurempi. Pakkomyynti huonossa tilanteessa ajaa asuntojen hintoja alas, joka taas johtaa noidankehään.
Ja milloin tästä kehkeytyy raju kriisi? Tietenkin silloin, kun liian monen (siis pankin sietokyvyn mukaan) asuntolaina on arvoltaan suurempi kuin asunnon (vakuuden) myyntihinta. Näinhän on esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Eli noin 10% - 15% hinnan lasku ei ole mikään ongelma, onhan monet asunnon ostajat laittaneet omaakin rahaa asuntoonsa. Mutta yli 30% hintojen lasku alkaa tulla jo varaalliseksi monelle, ja mitä enemmän rommaa niin sitä suurempi osa asuntovelallisista on ongelmissa MIKÄLI eivät selviydy lyhennyksistään! (Tämä pitää muistaa: jos selviydyt lyhennyksistäsi, ei ole hätää vaikka hinnat romahtaisivat -70%!) Mutta mikäli joutuu työttömäksi, niin tuossa tilanteessa se äsken hankittu omistusasunto (jonka velkaa ei ole ehtinyt vielä lyhentää) muodostuu todelliseksi killeriksi.
* * *
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon asuntolainaa ihmisillä keskimäärin on asuntonsa arvosta. Ja kuinka suurella osalla on asuntovelkaa on 80%-90% asunnon hinnasta!
1) Pankkien ehdottomasti suurin bisnes on asuntolainoitus. Mikään muu ei tule sen rinnalle, vaikka luonnollisesti yrityksille annettavat yksittäiset lainat voivat olla suurempia. Ja kuluttajilla taas velasta suurin osa koostuu asuntolainoista. Jos asuntolainan ottajilla menee huonosti, niin kohtapa sitten menee huonosti myös pankeilla.
2) Ja mistäpä muusta voi paremmin arvioida pankkien tilannetta kuin niiden pörssikursseista. Ja ne ovat menneet alas, ja paljon.
3) Milloin todella sitten ollaan kriisissä? Pankki huolestuu toden teolla siinä vaiheessa, kun lainan vakuudet eivät riitä kattamaan lainasaatavaa. Ja lisävakuuksiahan ei nykyisille asuntolainoille voi vaatia (kiitos lainsäädännön). Muutenhan aina asunnon voi ottaa haltuun ja myydä pois, jos velallinen ei maksa lyhennyksiään. Mutta se taas edellyttäisi toimivia markkinoita ja sitä, että myyntihinta olisi lainaa suurempi. Pakkomyynti huonossa tilanteessa ajaa asuntojen hintoja alas, joka taas johtaa noidankehään.
Ja milloin tästä kehkeytyy raju kriisi? Tietenkin silloin, kun liian monen (siis pankin sietokyvyn mukaan) asuntolaina on arvoltaan suurempi kuin asunnon (vakuuden) myyntihinta. Näinhän on esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Eli noin 10% - 15% hinnan lasku ei ole mikään ongelma, onhan monet asunnon ostajat laittaneet omaakin rahaa asuntoonsa. Mutta yli 30% hintojen lasku alkaa tulla jo varaalliseksi monelle, ja mitä enemmän rommaa niin sitä suurempi osa asuntovelallisista on ongelmissa MIKÄLI eivät selviydy lyhennyksistään! (Tämä pitää muistaa: jos selviydyt lyhennyksistäsi, ei ole hätää vaikka hinnat romahtaisivat -70%!) Mutta mikäli joutuu työttömäksi, niin tuossa tilanteessa se äsken hankittu omistusasunto (jonka velkaa ei ole ehtinyt vielä lyhentää) muodostuu todelliseksi killeriksi.
* * *
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon asuntolainaa ihmisillä keskimäärin on asuntonsa arvosta. Ja kuinka suurella osalla on asuntovelkaa on 80%-90% asunnon hinnasta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
mikäli lainan ehtoja (maksuajan pidennys, lyhennysvapaa, koron alennus) halutaan muuttaa lainansaajan toimesta. Mikäli lainanantajan etu niin vaatii, voidaan myös lisävakuuksia vaatia. Nimivakuuksien lisäksi vaaditaan tuolloin myös reaalivakuutta. Pian alkaa taas kirjallisten vakuusarvioiden vaatiminen pankkien taholta ihan yhdeksänkymmentäluvun malliin. Tuolloin kurvaa "oranssi" pihaasi ja rahastaa vartin hommasta 500-1000 euroa. Vakuusarvon summaa voi yrittää nostattaa ylöspäin läskiä viinanhajuista ja perverssiä välittäjäsikaa mielistelemällä. Minuun ainakin tehosi 90-luvulla paita hampaissa keikistelevä "pikkurouva". Oli meillä toimistolla muutama "kaikkiruokainenkin" erikoistilanteita varten.
Vanhat hyvät ajat koittavat. Vakuusarvioita, pakkomyyntejä= provikkaa ja bonuksena pesää tai kakkosta!
Tuollaiset ajat ovat taas edessä. Vaikka seuraava lehdistötiedote on vielä maltillinen, jokainen joka seuraa tilannetta ja tietää miten kansantalous ja markkinat toimivat, tietää mitä tästä seuraa:
http://www.rahoitustarkastus.fi/Fin/Tiedotus/Lehdistotiedotteet/21_2008.htm
Lisävakuuksien vaatiminen alkanee vielä tämän vuoden puolella.
Kirjoituksesi oli hyvä. Olemme ostoaikeissa, asuntoa haettu parisen vuotta.
Miksi emme ole aikaisemmin ostanet "omaa"? Syynä on juuri se, että olen itse
halunnut tavoitella noin 15% omarahoitusosuutta. Se tuo jonkinlaisen puskurin
pahoja päiviä varten (ja niitä näyttää nyt tulevankin).
Nyt kun hinnat ovat ropisseet alaspäin, olemme yllättäen uudenlaisessa tilanteessa:
Meidän ulottuville on syksyn aikana tullut runsaasti sellaisia asuntoja, joista
emme olisi voineet haaveilla vielä vuosi sitten. Hinnat ovat laskeneet ja omaa
rahaa on samaan aikaan kertynyt kivasti lisää. Havaitsimme, että malttimme
ansiosta meidän ulottuvillamme on nyt huomattavasti isompia ja uudempia
asuntoja kuin alunperin ikinä kuvittelimmekaan.
Esimerkiksi vuosi sitten alueen (Tre) hintataso isoissa rivareissa oli
noin 200-220 tonnia. Nyt samalla seudulla ollaan keskimäärin jo 200-180
pyynneissä ja samaan aikaan olemme keränneet kassaan jo noin 30
tonnia omaa rahaa. Tinkaamisen jälkeen hinnasta lähtee vähintään 5%
tai jopa 10% verran pois.
Joten esim. 7% maltillisen tinkimisen jälkeen kaupat 186-167 tonnia.
Omarahoitusosuutemme olisi näillä hinnoilla 16-17%.
Onneksi emme ostaneet vuosi sitten, koska silloin emme asuisi sellaisessa
asunnossa, josta pitäisimme. Muuttuneet markkinat ja oma rahatilanne
on vihdoin tuonut meille tilanteen, jossa voimme ostaa sellaisen asunnon
josta oikeasti pidämme. Ei siis mitään rahanpuutteessa tehtyä kompromissia.
Ja eikun näytöille tänään, tarjontaa on runsaasti ja tinkiminen palkitaan!