But no sound comes out...
Ihan yleisesti tässä valitan. En vaan saa unta ja taas on sellainen olo että vaan rypee itsesäälissä (tai ennemminkin vihassa). Ahdistaa ja ärsyttää nykyinen elämä, vai pitäisikö sanoa elämättömyys.
En hae oikeastaan mitään neuvoja, vaikka ihan vapaasti saa kommentoida. Ymmärrän että tästä kirjottamisesta ei ole loppujen lopuksi mitään apua, koska en kuitenkaan uskalla muuttaa yhtään mitään elämässäni, mutta jonnekkinhan mun on pakko purkaa tätä.
Pohdin kaikkea kamalaa iltaisin enkä halua mennä nukkumaan koska en halua herätä huomiseen. Useimmiten nukun ehkä neljä/viisi tuntia yössä, ja se näkyykin jaksamisessani...Silmänaluset on tummat kuin jollain aaveella.
Olo on usein sekava ja pieninkin asia tuntuu vaikealta. Itken nykyään melko harvoin mutta kun itken niin se on hyvin voimakasta, en saa henkeä ja rintaan sattuu ja tulee oksettava olo.
Vihaan itseäni koska pilaan elämäni kyhjöttämällä neljän seinän sisällä. Vihaan itseäni koska karkotin erään ihmisen pois elämästäni tällaisella käytöksellä. Jälkikäteen ajatellen se oli varmaankin mun elämän suurin virhe.
Lisäksi nykyään yritän vältellä syömistä. Tuntuu että en ansaitse syödä. Aina kun syön jonkun leivänkin niin kauhea syyllisyys iskee. Välillä taas sorrun ahmimaan, mikä ei todellakaan helpota oloa...
Säälittävin ja surullisin asia: tää sivusto on ainut paikka missä uskallan kertoa mitä oikeasti tunnen ja ajattelen.
En tiedä mitä loppujen lopuksi edes pelkään. Toisia ihmisiä? Muutoksia? Miten niitä voi pelätä kun ne on ne asiat mitä eniten haluaa. Seinät kaatuu päälle.
Niin ja täytin äskettäin 18. En "malta odottaa" että vastuu ja työt senkun lisääntyy.
Ihan yleisesti tässä valitan. En vaan saa unta ja taas on sellainen olo että vaan rypee itsesäälissä (tai ennemminkin vihassa). Ahdistaa ja ärsyttää nykyinen elämä, vai pitäisikö sanoa elämättömyys.
En hae oikeastaan mitään neuvoja, vaikka ihan vapaasti saa kommentoida. Ymmärrän että tästä kirjottamisesta ei ole loppujen lopuksi mitään apua, koska en kuitenkaan uskalla muuttaa yhtään mitään elämässäni, mutta jonnekkinhan mun on pakko purkaa tätä.
Pohdin kaikkea kamalaa iltaisin enkä halua mennä nukkumaan koska en halua herätä huomiseen. Useimmiten nukun ehkä neljä/viisi tuntia yössä, ja se näkyykin jaksamisessani...Silmänaluset on tummat kuin jollain aaveella.
Olo on usein sekava ja pieninkin asia tuntuu vaikealta. Itken nykyään melko harvoin mutta kun itken niin se on hyvin voimakasta, en saa henkeä ja rintaan sattuu ja tulee oksettava olo.
Vihaan itseäni koska pilaan elämäni kyhjöttämällä neljän seinän sisällä. Vihaan itseäni koska karkotin erään ihmisen pois elämästäni tällaisella käytöksellä. Jälkikäteen ajatellen se oli varmaankin mun elämän suurin virhe.
Lisäksi nykyään yritän vältellä syömistä. Tuntuu että en ansaitse syödä. Aina kun syön jonkun leivänkin niin kauhea syyllisyys iskee. Välillä taas sorrun ahmimaan, mikä ei todellakaan helpota oloa...
Säälittävin ja surullisin asia: tää sivusto on ainut paikka missä uskallan kertoa mitä oikeasti tunnen ja ajattelen.
En tiedä mitä loppujen lopuksi edes pelkään. Toisia ihmisiä? Muutoksia? Miten niitä voi pelätä kun ne on ne asiat mitä eniten haluaa. Seinät kaatuu päälle.
Niin ja täytin äskettäin 18. En "malta odottaa" että vastuu ja työt senkun lisääntyy.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvä.Oletko sinä koskaan hakenut apua ammattiauttajalta.Masennukseen ja alakuloisuuteen kuuluu myöskin unettomuutta,ahdistusta,itkuisuutta ja jopa just tuollaisia kovia itkukohtauksia,mitä kerroit sinulla olevan.Arvottomuuden tunne ja koet itsesi huonoksi ym.Mutta tosiasiassa sinä taidat olla masentunut.En oikein muuta osaa sinulle sanoa kuin että kumpa jaksaisit hakea apua itsellesi.Yleislääkäri voi toki auttaa ,mutta psykiatrian erikoislääkäreillä on hommat tosi hyvin hanskassa ja he tietävät parhaiten kaikista lääkkeistä ja osaavat arvioida,mistä sinun alakuloisuutesi,masennuksesi,huonovointisuutesi johtuu.
Asiantuntijan kanssa kannattaa ihan avoimesti jutella,jos päätät,että menet.Psykiatriasta minulla itselläni on tosi hyvät kokemukset tämän oman kaamosmasennukseni hoidossa(hoitoni aloittamisesta on kulunut jo useita vuosia),jotta jo siksi on ilo antaa vinkkejä toisille masentuneille,oli heidän masennuksensa syy sitten mikä muukin tahansa.
Tsemppiä sinulle ystävä ja koetahhan jaksaa koota itsesi ja hakea apua.Yksi puhelinsoitto.Pyydä apua tuttaviltasi,jos et itse jaksa.Mutta ymmärrän,niin avun pyytäminen ei ole helppoa tuossa tilanteessa,ei ainakaan tuttavilta.Mutta koeta jaksaa,hankippa apua!
tunnen itseni...niin..mulla ei ole mitään arvoa, kukaan ei tarvitse minua, kaikilla olisi parempi ilman minua.
tänää ajoin autolla ja ajattelin kuinka olisi helppoa painaa kaasua ja ajaa päin kalliota.
koira oli kydissä ja ajattelin että en voi tappaa koiraa.
kaaapissa olisi viina pullo, meinasin avata sen..mutta huominen ei olisi tätä päivää parempi.
Toivon että saisin kuoleman taudin ja riutuisin pois.
elämään kyllästynyt
Vaikutat masentuneelta. Hakeudu ammattiauttajalle. Varaa aika vaikka terveyskeskukseen.