Että on väsyttävä olo kun ikävöi ihmistä jonka on tavannut tasan 2 kertaa mutta joka teki sellaisen vaikutuksen että meni kaikki sekaisin. Tämä palsta toimittakoon päiväkirjan virkaa ja puran ikäväni, suorastaan huudan kun en muuta voi. Tuskin enää edes häntä näen ja sekös tässä kiduttaakin. Katselin muita kirjoituksia ja huomaan etten ole yksin ihmisenkaipuuni kanssa. Ikää minulla on jo aika paljon mutteivät nämä tunteet mihinkään muutu oli vuosia vähän tai paljon. Kaipaamani ihminen tietää kyllä mistä minut löytäisi jos hän haluaisi eli tässä vaan odottelen josko ottaa yhteyttä. tein itse ensimmäisen siirron ja otin riksin että saatan joutua naurunalaiseksi. Mutta siitä viis, elämää tämä vain on ja rohkea rokan syö.
Joskus tunteet vievät niin ettei itsekkään tajua. Voinko minäkin todella ihastua niin paljon mieheen että menee unet, syömähalut, järki ja rationaalinen ajatuskyky kokonaan? Onneksi niin vielä käy, tiedänpähän olevani elossa! Jospa tämä herrasmies tietäisi mitä minulle teki...siinä vain rauhallisesti oli vieressäni eikä varmaankaan tajunnut etten pystynyt edes kunnolla hengittämään. On tämä toisaalta aika huvittavaa kun tarkemmin ajattelee mutta yhtäkaikki samperin mukavaa!
Joskus tunteet vievät niin ettei itsekkään tajua. Voinko minäkin todella ihastua niin paljon mieheen että menee unet, syömähalut, järki ja rationaalinen ajatuskyky kokonaan? Onneksi niin vielä käy, tiedänpähän olevani elossa! Jospa tämä herrasmies tietäisi mitä minulle teki...siinä vain rauhallisesti oli vieressäni eikä varmaankaan tajunnut etten pystynyt edes kunnolla hengittämään. On tämä toisaalta aika huvittavaa kun tarkemmin ajattelee mutta yhtäkaikki samperin mukavaa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja lähes sairastuin ikävästä ja kaipuusta. Laihduin, en pystynyt nukkumaan, ahdistuin ja järkikin meni siinä samassa. Tilanne oli mahdoton ja toivoton, joten oli vaan otettava itseään niskasta kiinni ja lopetettava haikailu. Päivä päivältä alkaa sujua paremmin ja elämä taas hymyilee. Vuoden sitä kesti ja tuntuu, että se (tämä) vuosi meni aivan hukkaan...
sellainen pieni vinkki vain et ei kannata pitää näitä palstoja päiväkirjana. Sen verran olen lueskellut näitä sivuja ja huomannut et täällä on aika paljon ilkeilijöitä. Parempi kun ostat päiväkirjan ja kirjoitat asiat siihen. Säästyt melkoiselta mielipahalta. ;)
Tämä oli elämäni eka kirjoitus tälle palstalle ja en tosiaankaan aio runoilla päiväkirjajuttuja mutta tuo vuodatus minua vain huvitti itseänikin, ihan kuin teininä päiväkirjaan silloin aikoinaan sepustelin. Lukenut kyllä olen näitä palstoja ja huomaan kyllä ettei kaikilla ole hyvä päivä aina ollut... Tämä on nykyajan viihdettä mutta joskus ystävällisyys ja käytöstavat puuttuvat.
On kuitenkin lohdutus lukea näitä ihmisten ajatuksia koska meitä samanlaisia on paljon. Jokainen pelkää tulevansa nolatuksi eikä uskalla toimia suoraan vaikka kuinka haluaisi. Olisihan se hauskaa jos nämä asiat olisivat helpompia mutta näkyvät olevan se elämän herkin alue.
samanlaisten tuntemuksien kanssa painin, jopa x2 pitää paikkaansa...mutta vielä minä hänet näen;)
Oletpa onnenpekka! Jos sinun ihailemasi nainen tuntee puoliakaan siitä ihastumisesta mitä minä tähän omaani, ei muutakun lycka till ja nauti ihailusta!