Olen joskuis muinoin käynyt lähes kaikissa ulkopuolissa tilaisuuksissa ja tutustunut erilaisiin hegellisyyksiin ja ihan uteliaisuuttakin. Ihan oman Raamatun käsitykseni ja uskoni mukaan ajattelen näin, vaikkakin ulkopuoliset hyvin paljon arvostelevat seurakuntaani.
Mielestäni Koti- seurakuntani tilaisuudet eroavat tosi paljon muista. Luotettavan tuntuisesti, melkein aina luetaan Raamatusta joku luku tai kohta, jota puhuja-veli, sitten opettaa ja selittää. Yleensäkkin pysytään tiiviisti Raamatussa. Tämä on ainakin oma näkemykseni. Evankeliumia ja syntien anteeksiantamusta tarjotaan seiniä myöten ja selkeästi.. Ei ole ollut epäselvyyttä voinko uskoa syntejäni anteeksi. Tämän lisäksi on ruukisia ja siten koskettavia virsiä ja lauluja. Näin olen asian kokenut.
vertailuni vuoksi voisin mennä näkemykseni mukaan, nyt johonkin ns. vapaan suunnan tilaisuuteen:
Puhuja kertoo usein omista kokemuksistaan ja mitä on kokenut ja kuinka on tullut uskoon. Raamattua ei paljon käytetä, jos olleenkaan. Sitten monasti puhuja saattaa kertoa, mitä ihmeitä Jumala on jossain afrikassa tehnyt. Sitten saattaa lopuksi puhua edessä kielillä, jota ei kukaan ymmärrä. Minulle se on siis suomeksi "siansaksaa" ts. vauvojen kieltä. Minua ei myöskään innosta hänen kokemuksiensa kuuleminen, eikä ne minua vahvista pennin tai sentin vertaa. No tästä aina nousee mieleen, eräs Raamatunkohta:
1.Tim.4:3. "Sillä aika tulee, jona ei he voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät,
4. Ja kääntävät korvansa pois totuudesta, ja turhiin juttuihin poikkeevat".
Sitten on sellaisia ns. tunnustuksellisia luterilaisa tilaisuuksia.
Näissä myös käytetään kyllä Jumalan sanaa ahkerasti ja samaan tapaan, kuin koti-siionissani. Mielestäni sielläkään ei kuulu hyvän paimenen ääni. Siellä ei ole sitä evankeliumin lohdutusta, samaan tapaan kuin seurakunnassani. Syntien anteeksiantamus on vaisumpaa ja häilyvää, eli se ei ole edes selkeätä.
Nämä ovat siis minun henkilökohtaista uskoa ja käsitystä.
Mielestäni Koti- seurakuntani tilaisuudet eroavat tosi paljon muista. Luotettavan tuntuisesti, melkein aina luetaan Raamatusta joku luku tai kohta, jota puhuja-veli, sitten opettaa ja selittää. Yleensäkkin pysytään tiiviisti Raamatussa. Tämä on ainakin oma näkemykseni. Evankeliumia ja syntien anteeksiantamusta tarjotaan seiniä myöten ja selkeästi.. Ei ole ollut epäselvyyttä voinko uskoa syntejäni anteeksi. Tämän lisäksi on ruukisia ja siten koskettavia virsiä ja lauluja. Näin olen asian kokenut.
vertailuni vuoksi voisin mennä näkemykseni mukaan, nyt johonkin ns. vapaan suunnan tilaisuuteen:
Puhuja kertoo usein omista kokemuksistaan ja mitä on kokenut ja kuinka on tullut uskoon. Raamattua ei paljon käytetä, jos olleenkaan. Sitten monasti puhuja saattaa kertoa, mitä ihmeitä Jumala on jossain afrikassa tehnyt. Sitten saattaa lopuksi puhua edessä kielillä, jota ei kukaan ymmärrä. Minulle se on siis suomeksi "siansaksaa" ts. vauvojen kieltä. Minua ei myöskään innosta hänen kokemuksiensa kuuleminen, eikä ne minua vahvista pennin tai sentin vertaa. No tästä aina nousee mieleen, eräs Raamatunkohta:
1.Tim.4:3. "Sillä aika tulee, jona ei he voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät,
4. Ja kääntävät korvansa pois totuudesta, ja turhiin juttuihin poikkeevat".
Sitten on sellaisia ns. tunnustuksellisia luterilaisa tilaisuuksia.
Näissä myös käytetään kyllä Jumalan sanaa ahkerasti ja samaan tapaan, kuin koti-siionissani. Mielestäni sielläkään ei kuulu hyvän paimenen ääni. Siellä ei ole sitä evankeliumin lohdutusta, samaan tapaan kuin seurakunnassani. Syntien anteeksiantamus on vaisumpaa ja häilyvää, eli se ei ole edes selkeätä.
Nämä ovat siis minun henkilökohtaista uskoa ja käsitystä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oletko huomannut, että Raamattu on väärällään ihmisten omakohtaisia kokemuksia ja kertomuksia uskoontulosta? Kumma, etteivät nämä asiat kiinnosta lestapiireissä. Ehkä siellä ei liiku uskoon tulleita? Joskus olen minäkin käynyt ns. vapaissa suunnissa. Joka tilaisuudessa on paukutettu Raamatun tekstin pohjalta.
ei tule mennä "latvasta tyveen, vaan tyvestä latvaan".
Matt.24:24. "Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin".
osoitti, kuinka kevyttä on tuo ns. kokemus usko.
Tämä on näin yksinkertainen asia:Kun on synnit anteeksi se tuo vapauden, ei mikään hehkutu ihmeillä.
Matt.7:19. "Jokainen puu, joka ei kasva hyvää hedelmää, hakataan pois, ja tuleen heitetään.
20. Sentähden tuntekaat heitä hedelmistänsä.
21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra! emmekö me sinun nimes kautta ennustaneet, ja sinun nimelläs ajaneet ulos perkeleitä, ja ole sinun nimes kautta monta väkevää työtä tehneet?
23. Ja silloin minä tunnustan, en minä teitä ikänä tuntenut: menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät".
Voisitko esittää asiasi selkeämmin, kiitos? Harrastatko perse edellä puuhun menoa?
Saisit juttusi paremmin jakeluun. Vaivatta löysin nyt puolen tusinaa tökeröä virhettä.
En kuule menee oikeinkirjoitukseen nyt vaan oppiin.
profeettoja. Profeeteeraamista on Raamatussa kolmenlaista, eli ennustaminen, kielten tulkitseminen ja tärkein opettaminen:
1.Kor.14:18. "Minä kiitän minun Jumalaani, että minä taidan usiammalla kielellä puhua kuin te kaikki.
19. Mutta seurakunnassa tahdon minä paremmin viisi sanaa puhua minun mielestäni, muita neuvoakseni, ennen kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä".
weha: "Paavalille opetus oli tärkeämpi, kun monien eri tunnettujen kielten puhuminen"
Opettejista eli profeetoista sanotaan: 31. "Sillä kyllä te kaikki propheteerata taidatte, yksi toisenne perään, että kaikki oppisivat ja tulisivat neuvotuksi".
>En kuule menee oikeinkirjoitukseen nyt vaan oppiin.
Jo osaat hämäriä kirjoittaa...
Thaimaahan ja tulee takaisin vaimon kanssa.
nyt ei ole kieliopista, aihe löytynee toisaalla...
Minäkin olen käynyt hyvin useassa paikassa,jotta voisin vertailla. Kokemuksia on metodisteista, Vapaakirkosta, helluntaiseurakunnasta, mutta myös esikoisista ja Rauhan Sanasta sekä tavallisesta luterilaisesta kirkosta.
Ja tietysti vanhoillislestadiolaisuudesta.
Eroja on jonkin verran, mm se, että esikoisuudessa luetaan aina aluksi Laestadiuksen saarna. Ulkoisia merkkejä siellä on myös se, että naisilla on huivi päässään eikä heillä näy pitkiä housuja eikä lyhyttä tai kiharrettua tukkaa. Vapaissa suunnissa naisilla taas voi olla kevyt meikki tai korvakorut.
Saarnan kesto on lestadiolaisissa suunnissa noin tunti, muualla noin puoli tuntia tai vähän alle.
Kaikissa paikoissa luetaan Raamatun sanaa puheen aiheeksi. Vapaissa suunnissa voidaan toki kertoa omista kokemuksista, mutta niin lestadiolaisuudessakin, siellä kokemukset kerrotaan parannuksentekokokemuksina.
Lestadiolaisissa suunnissa saarna rönsyilee sinne ja tänne ja sitä ontosi vaikea seurata, ainakin useimpien puhujien saarnoja. Vapaissa suunnissa sanoma ontiivistettyä ja helppoa seurata. Vl-seuroissa painotetaan aina ja joka saarnassa seurakunnan erehtymättömyyttä (joka on väärä oppi).
Kaikissa paikoissa julistetaan Jeesusta ja hänen sovintotyötään, vähiten vanhoillislestadiolaisuudessa. Siellä julistetaan seurakuntaa ja sen erehtytmättömyyttä ja sen tottelemista autuuden menettämisen ehtona. Syntien anteeksiantamustakin julistetaan kaikissa paikoissa missä olen käynyt.
N.s. vapaissa suunnissa julistetaan enemmän iloa ja vapautta sekä Jumalan lapsen onnea, lestadiolaisuuksissa enemmän sitä, mikä on syntiä. Mm yksi puhuja pyysi kerran julkisesti anteeksi, että oli tullut Oulussa käydessään menneeksi muotiliikkeeseen (ehkä vaimonsa takia?). Kuulijana tuli mieleeni, että olipa pyhä ja hyvin onnistunut ihminen kun ei tuota suurempia syntejä ollut kertynyt:(
Vapaissa suunnissa painotetaan hengen hedelmiä ja sitä, miten ihmisten elämä on muuttunut kun Jeesus tuli huoneenhaltijaksi t.s. asujaksi sydämeen. Sen sijaan vl-piirissä näkee, kuinka opetetaan kaikkea, mitä "uskovainen haluaa tai ei halua tehdä". Siellä kaikkiin vl-uskoviin kasvatetaan yhteinen "halu" ja opetetaan "pitämään kaikki, mitä seurakunta on käskenyt pitää", noin asia ymmärrettynä (ei saarnattuna).
Yksi huomattava ero on siitä, ettei vapaissa suunnissa tarvitse tuntea itseään ulkopuoliseksi, jota katsotaan kyräillen. Siellä on uskovaisen vapaus ja ilo, voi kuunnella kauniita hengellisiä lauluja ja Jeesuksen ylistystä. Ja se, että siellä opetetaan todella tarkkaan Raamatun mukaisesti, eikä olla löytävinään sieltä sellaista, mitä siellä ei ole, mm ehkäisy- ja tv-kielto.
Jumalan valtakunta ei noudata herätysliikkeitten rajoja, sillä Henki kulkee missä tahtoo, sitä ei voi vl-liike vangita omakseen. Kyllä vl-liikkeen sisälläkin on todellisia uskovaisia, mutta heitä on muuallakin.
Valitettavasti en voi sanoa vl-liikettä hengelliseksi kodikseni kaikkien niitten vääryyksien takia, joita olen siellä saanut kokea, muualta olen kodin löytänyt ja se onkin lämminhenkinen koti:)
Osasitpa kauniisti pukea sanoiksi havaintosi. Saman minäkin olen kokenut.
tekstejäsi ja en voi yhtyä niihin millään. Tässä joukossa ei tarvitse tuntea itseeän ulkopuoliseksi, kun on parannuksen armon kautta sisälle tullut. Näin uskomisen asian ymmärrän.
Sen vielä mainitsen, että on huono asia, kun oeptus vaihtelee helluntailaisuuden keskuudessa ja ihan liikkeen sisällä. Olen antanut Raamatusta myös kohtia sen väärään perustukseen.
asioista yhtikäs mitään.
henkesi, niin minä avaan Raamattuni.
Olisi mielenkiintoista nähdä a) sinun henkesi ja b) sinut lukemassa Raamattua.
Teoissa puheissa ja toimissasi...