AVIOEROKO

Jos toinen osapuoli ei ole halukas sopeutumaan elämänmuutokseen, jonka toisen sairastuminen tuo tullessaan, niin ei siinä ratkaise osaatko sinä hoitaa suhdettasi vai et. Vaikka ero tuleekin, niin elämää on senkin jälkeen. Jopa parempaa, mielekkäämpää elämää - vallankin jos uusi kumppani hyväksyykin sinut sairauksinesi kaikkinesi. Uuden kumppanin kanssa voi olla helpompaakin, sillä suhdettanne ei rasita kriisi, jonka edellisen puolisosi kanssa olet kokenut. Uskaltakaa elää, vaikeudet palkitaan joskus.

siihen tarvitaan kaksi kirjoitti:

Jos toinen osapuoli ei ole halukas sopeutumaan elämänmuutokseen, jonka toisen sairastuminen tuo tullessaan, niin ei siinä ratkaise osaatko sinä hoitaa suhdettasi vai et. Vaikka ero tuleekin, niin elämää on senkin jälkeen. Jopa parempaa, mielekkäämpää elämää - vallankin jos uusi kumppani hyväksyykin sinut sairauksinesi kaikkinesi. Uuden kumppanin kanssa voi olla helpompaakin, sillä suhdettanne ei rasita kriisi, jonka edellisen puolisosi kanssa olet kokenut. Uskaltakaa elää, vaikeudet palkitaan joskus.

elämä jatkuu, tapahtui mitä vain. Kaikesta voi ottaa oppia ja reppuunsa ei kannata ihan kaikkea mukaan pakata. On todellakin vaikea kestää toisen sairastelua, sen tuomia rajoituksia ja epävarmuuksia. Monille toisen kivun näkeminen jatkuvasti on vain liikaa. On helpompi kääntää selkänsä kun antaa käsi.
Kaikille ei noita uusia kumppaneita löydy, tai osa ei niitä jaksa enää vierelleen ottaa, riittää että on hyviä ystäviä joiden kanssa jakaa elämän ilot ja ne surutkin.

sairastellut kirjoitti:

elämä jatkuu, tapahtui mitä vain. Kaikesta voi ottaa oppia ja reppuunsa ei kannata ihan kaikkea mukaan pakata. On todellakin vaikea kestää toisen sairastelua, sen tuomia rajoituksia ja epävarmuuksia. Monille toisen kivun näkeminen jatkuvasti on vain liikaa. On helpompi kääntää selkänsä kun antaa käsi.
Kaikille ei noita uusia kumppaneita löydy, tai osa ei niitä jaksa enää vierelleen ottaa, riittää että on hyviä ystäviä joiden kanssa jakaa elämän ilot ja ne surutkin.

on punnittu moneen kertaan onko rakastumisemme ollut aitoa.Mielestäni vain aito ja puhdas rakkaus toiseen pitää liiton kasassa.Ihan niin kuin kaikki muutkin liitot.Eihän se enää ole enää samanlaista kuin 20 vuotta sitten mutta häivähdyksiä siitä tunteesta koetaan vieläkin.

Mutta sillä terveellä osapuolella pitää olla normaali elämä,saa mennä ja harrastaa ja tehdä niitä omia juttuja .Eli elämä on mahdollisimman normaalia.Sillä kotona on varmasti paljon sellaisia sääntöjä mitä ei muilla ole(suihkun kautta sisälle)

Uskomatonta mutta totta ,paremmin nmenee päivä päivältä kun pelisäännöt on saatu iskostettua kaikkien päähän.

Tämä on meidän elämää