Mistä löytyy miehiä, jotka eivät pelkää tai koe
uhaksi työlleen omistautunutta, vahvaa ja
voimakastahtoista naista?
En halua rakkautta tai seurustelua, vaan
tasavertaisuutta, kaveruutta ja (paljon) seksiä.
Kun tuntuu, että miehet kuitenkin lopulta
haluavat kotiin vaimon, joka tekee lapsia ja
leipoo pullaa.
uhaksi työlleen omistautunutta, vahvaa ja
voimakastahtoista naista?
En halua rakkautta tai seurustelua, vaan
tasavertaisuutta, kaveruutta ja (paljon) seksiä.
Kun tuntuu, että miehet kuitenkin lopulta
haluavat kotiin vaimon, joka tekee lapsia ja
leipoo pullaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No kyllähän sitä löytyy miehiä, jotka olisivat
tosi onnellisia löytäessään kaltaisesi neidon,
seksiä ilman liikaa sitoutumista... Mutta
ennemmin tai myöhemmin juttu taitaa mennä niin,
että joko kyseessä on renttu tai sitten alkaa
tekemään mieli kunnon suhdetta perheineen
päivineen. Esim. itse olisin tällä hetkellä
oikein mielelläni kuvaamasi kaltaisessa
suhteessa, mutta en todellakaan enää muutaman
vuoden kuluttua. Kun ikä lähenee 30-vuotta, en
osaa kuvitella mitään muuta kuin perhe-elämää.
Sinkku-elämä tai "löyhä parisuhde" on pidemmän
päälle tylsää, perhe tuo sisältöä elämään.
Mistäpä puolestaan löytyy nainen joka antaa myös miehelle vapauden valita omat toimintatapansa. Kaikkien miestenkään ei tarvitse olla "uraputkessa", ainakaan vastentahtoisesti. Kai se on vähän niin että kaikkiin meihin kohdistetaan ulkopuolelta joukko erilaisia vaatimuksia, ei niistä ole pakko silti välittää. Nyppii vaan semmoinen puolinainen vapaamielisyys jossa naiselle halutaan antaa vapaus toimia valitsemallaan tavalla (pitää esim. saada rakentaa sitä uraa), ja mies latistetaan edelleen koneeksi joka käyt töissä, syö ja paskantaa. Kiitos vain.
Perinteiset miesten ja naisten roolit tympivät
puolin jos toisin. Miehiltä ja naisilta odotetaan
eri asioita. Jos rajoja rikkoo se aiheuttaa
kummastusta ja paheksuntaa.
"Tietysti" miehen täytyy olla perheenpää jä
elättäjä. Käydä töissä ja edetä urallaan.
Naisen sopii olla kiva pikkuvaimo ja kotiäiti.
Sehän nyt on selvää, että se perheen perustaminen
on kaikkien elämän tehtävä;)
Eivät miehet ja naiset ole tasa-arvoisia tai -
vertaisia. Esim. monille naisillekin tekisi
armeija hyvää. Vähenisi turha vinkuminen ja
avuttomuus. Vaikka sitähän naisilta usein
odotetaankin; sitten saavat miehet leikkiä
ritareita ja pelastajia.
Vastaavasti jos ei ole heikko ja herkkä nainen ja
pyrkii perinteisesti miehisille alueille, tulee
törmäämään asennevammaisiin ihmisiin, miehiin ja
naisiin. Pitäisi vain pysyä kiltisti annettujen
rajojen sisäpuolella.
Totuus on se, ihmiset ovat erilaisia ja haluavat
eri asioita. Joku haluaa olla kotiäiti tai -isä.
Toinen haluaa elää työlleen. Jospa vain kaikki
uskaltaisivat tehdä sitä mikä tuntuu itsestä
hyvältä ja oikealta ja itselle sopivalta.
...elämys -melkein.
Tosin... kun ei oikein tiedä mitä haluaa -ja
perhekin tullut hankittua -liian aikaisinko?
Kuvaamasi elämä on jossain takaraivoon
tarttuneena itsellenikin, mutta...
arki asettaa rajat ja ... yhtäkkiä toteuttaa
perinteisen miehen osaa -toivottavasti ei
kuitenkaan ihan eppu normaalin biisin mukaisesti.
Onnea sulle -äläkä jumalauta anna periksi
asenteille tai muiden odotuksille ...niiden
mukaan eläminen on aika vit***maista.
Kuulostaa ihan hyvältä ehdotukselta, mutta ei
ehkä pidemmän päälle onnistuisi. Eräs, mielestäni
hyvin viisas, ystäväni sanoi kerran, että mies ja
nainen voivat olla kavereita. Ennemmin tai
myöhemmin käy yleensä niin, että jommalla
kummalla alkaa tekemääm mieli jotain muutakin
kuin kaveruutta (yleensä seksiä) ja tämä "muuta"
ei enää kuulu kaveruuteen.
Mielestäni ei pidä yhdistää kaveruutta ja seksiä,
sillä ne ovat kaksi eri asiaa eivätkä liity
yhteen. Tämä on tietenkin minuun kantani asiaan.
Jos tarvitset pelkkää seksiä, niinkuin luulisin
tilanteesi olevan, niin olisin ainakin itse
valmis sellaiseen. Tosin jossain vaiheessa
todennäköisesti tilanne ei voisi jatkua
sellaisena.
Et ole ilmeisesti ikinä ollut rakastunut
kunnolla, OIKEASTI
Eikös hyvän jätkän pointsi ollutkin juuri se,
että jos ei nyt satu olemaan rakastunut, mutta
kuitenkin haluaa läheisyyttä ja seksiä, niin voisi
löytää itsellensä läheisen ihmisen, jonka kanssa
harrastaa sitä seksiä ja saada vähän läheisyyttä
huijaamatta ketään? Yhdenyön suhteet eivät ole
kovinkaan tyydyttäviä ainakaan läheisyyden
kannalta. Kuitenkin jonkinasteinen välitys -ei
romanttinen rakkaus- on seksissä aina toivottava
lisä ja sellaistahan ystävien välillä pitäisi
olla.
Jos suhteen laatu on alusta asti selvillä
molemmille, luulen, että suhteella on yhtä hyvät
menestyksen mahdollisuudet kuin millä tahansa
muullakin suhteella. Kunhan vain kumpikaan ei
raakstu kehenkään toiseen. Voihan olla, että
osapuolet lopulta rakastuvat toisiinsa? (Eikö
elokuvissa aina käy niin?)
Pelottaahan se menestys ja äly jos itsellä on
huono itsetunto- ja monilla meistä on. Hang in
there. Kyllä se kundi sieltä löytyy, joka haluaa
samaa kuin sinäkin, eikä pelkää sitä...
Mutta en edes toivo löytäväni rakkautta.
Ystävyys, ja parhaimmillaanhan sekin on hyvin
syvää välittämistä, on kuitenkin erittäin
tärkeää. Ja kokemukseni perusteella mies ja
nainen voivat olla pelkkiä ystäviä. Myönnän että
ystävyys seksi on erikoinen yhdistelmä, siksi
juuri sitä peräänkuulutan.
Minulla on hyvä ja täysipainoinen elämä. Yksin.
En halua jakaa elämääni ja arkea miehen kanssa.
Ystävyys ja seksi riittäisi.
Ihanne tilanne olisi, että molemmilla olisi oma
elämä ja arki. Siinä yhteisenä rikkautena ja
lisänä seksi. Ja mitä nyt kaverit tavallisesti
yhdessä tekevät.
Ei minua kiinnosta satunnaiset panot
ventovieraiden kanssa. Kun on se seksi kuitenkin
aivan toista tutun, luotettavan ihmisen kanssa,
jonka kanssa viihtyy (muutenkin kuin sängyssä).
...suhteesta joka täyttää läheisyyden ystävyyden
ja seksin tarpeen. Turvallisesti ehkp pitkässäkin
suhteessa, ilman sitoutumista jokapäiväiseen
yhteiseen arkeen.
Voiko tuollainen suhde toimia, olla totta?
Ainakin vaatii aika tavalla erilaista ajatustapaa
ja odotuksia heti suhteen aloittamisesta asti.
Pelkäävätkö kaikki miehet kaltaistasi itsenäistä
vahvaa naista? On varmasti sellaisiakin jotka
ovat valmiita jakamaan osan ajastaan ihmisen
kanssa joka tietää mitä haluaa ja kykenee
keskustelemaan..
Kerrohan jos joskus tapaan sellaisen ihmisen..
joka on valmis kuvailemaasi suhteeseen
...kuvaamasi ajatukset heräävät siinä vaiheessa
kun arki on rakennettu.
Eli mitä ajatella tilanteessa, jossa elää ja
rakastaa perhettään, koko sitä arkea joka
muodostuu urasta, rakkaudesta, läheisyydestä -ja
sen lisäksi kaipaa kuvaamasi lainen vahva nainen
jonka kanssa kaveruus runsaan seksin kanssa
onnistuu.
Onko tälläinen käyttäytyminen ja ajatteleminen
mitenkään hyväksyttävää?
Pelkkä kaveruus/seksisuhde kaikkein tärkeimmän
eli perheen lisäksi?
nimimerkki: Kokeilin suhdetta "vahvan naisen"
kanssa, kunnes huomasin, että suhde muuttui -
olisi pitänyt revetä liian moneen
suuntaan "rakastua"..
Pelkääminen oli ehkä väärä sana. Kyllä kyse on
paljolti juuri näistä perinteisistä miesten ja
naisten rooleista. On paljon miehiä, joiden
mielestä miehen ja naisen välinen ystävyys ei ole
mahdollista. Mielestäni sukupuolella ei ole
merkitystä (kaveruudessakaan).
Haluaisin, että minua kohdeltaisiin
ensisijaisesti yksilönä, ihmisenä. Ei
naisena. ...Mutta tietenkin jos mukaan kuvioihin
tulee seksi, olen Nainen ja toinen Mies. Se
mutkistaa asioita.
Kun haluaa sekä kaveruutta, että seksiä saman
aikaisesti, ei sopivia miehiä oikein löydy.
Onhan niitä miehiä, joille nyt on ihan sama
millainen nainen on, kunhan siltä vain saa.
Haluaisin kuitenkin, että minua arvostetaan
ihmisenä. Keskinäinen kunnioitus ja luottamus on
ihmissuhteen perusta.
On minulla useita miehiä kavereina, mutta nämä
ovat "peruskavereita". En minä nyt kaikkien
kavereideni kanssa halua maata. Toisia ihmisiä
kohtaan tumtee himoa, useimpia ei. Kyllä hyvien
kavereiden kanssa voidaan keskustella seksistä
hyvinkin avoimesti. Ihan kuten miehet ja naiset
keskenäänkin tekevät, miksei myös mies ja nainen.
Ja se voi olla hyvin antoisaa ja opettavaista,
saahan siinä "sisäpiirin tietoa";)
Mies (ja yleensä nainenkin) haluaa, että
suhteessa mies on vahvempi osapuoli. Minä
haluaisin, että ollaan tasavertaisia. Koska itse
olen voimakas luonne, myös miehestä täytyy löytyä
luonnetta. En halua jyrätä tai muokata heikompaa,
kyllä miehessä täytyy pitää olla särmää ja
haastetta!
Työskentelen miesvaltaisella alalla, usein
porukan ainoana naisena. Joudun jatkuvasti
näyttämään, että pystyn siihen mihin mieskin
(kunnes ansaitsen paikkani porukassa ja tilanne
normalisoituu. Tästä nimimerkkini.) Siitä
roolista ei välttämättä pääse eroon työn
ulkopuolellakaan. Ja se on rasittavaa. Olen
hankala nainen.
..Rakastajana perheellinen mies.Toisaaltahan se
olisi ihanteellinen tilanne. Ja näitä
seikkailunhaluisia aviomiehiähän kyllä
riittäisi.. Miehellä olisi oma arkielämänsä
toisaalla perheensä parissa. Me voisimme
keskittyä vain nautintoon, juhlahetkiin. Molemmat
saisivat mitä haluaisivat; minä elää
yksin rakastajan, mies vaimon,
lapset rakastajattaren. ...Aina kuitenkin on myös
se petetty osapuoli. Mielestäni pettäminen on
väärin. (vaikka asiat eivät aina olekaan niin
mustavalkoisia)
Kerran tapasin miehen, jota halusin enemmän kuin
ketään koskaan aikaisemmin. Pohjana oli
kiinnostus ja kunnioitus tämän miehen persoonaa
kohtaan. Mutta kyllä se oli suurelta osin
puhdasta himoa. Tämä mies oli kuitenkin varattu.
Puntaroin kauan, voisinko tämän kerran luistaa
säännöistäni, ja maata varatun miehen kanssa.
Korkea moraalini (?) voitti. Nyt siis on hyvä
omatunto, mutta vieläkin joskus mielessä
kaihertaa, millaista kokemusta jäinkään vaille.
Jospa olisimme saaneet edes yhden yhteisen yön..