VAUVAN KANSSA MATKALLA

miettimään sinun palopuheen merkitystä? Meillä on aina matkusteltu 70-luvulta saakka enkä tee asiasta numeroa enkä puolustuspuhetta että olen viennyt vauvat maailmalle. Joillekkin on asiat päivän selviä ja tuo esim. että Thaimaassa oli seuraava hotelli tai kauppa 10 km päässä? Ei sitten kun matkaa varasitte käynnyt mielessä mistä matkan tilaa? Kyllä siellä on kauppoja ja hotelleja 10 km alueella 200 kpl. Ja purkkiruokaa ja vaippoja löytyy ihan mitä koko vain haluaa. Ja kuljeta sinä mitä haluat mutta jätä meille ihan omaan harkintaan mitä me raahamme noin kauas. Jotenkin jäi se kuva että sinun tarina ei ollut edes tosi, se ei vaan mennyt loogisesti kuten piti? Vai miten hemmentin paljon niitä vauvoja on teille siunaantunut?

hyvä kirjoitus monelle täällä asioita kyseleville. Tässä kuitenkin oli positiivisesti, otamme mukaan ruoat ja vaipat, ei että täytyykö raahata mukana sitä ja tätä niinkuin usein on.
Nämä jotka kyselevät pitääkö raahata mukaan sitä ja tätä, miksi pitää lomalle lähteä jos on niin vaikeaa viedä mukana tavaroita. Eikä yhden piltin vaipat ja ruoat niin kamalasti paina. Ja tuo lentokoneessa syönti hyvä kommentti että välillä vauvakin pärjää ilman lämmintä ateriaa.
Ottakaa oppia tästä.
Kumma muuten itselleni ei ole koskaan sattunut humalaista häirikköä eikä näitä turbolapsia juoksemaan käytäville. Joskus on ollut itkua nousuissa ja laskuissa ja sen kyllä ymmärtää.

Olemme aina ottaneet lapset myös lomamatkoille mukaan. Vauvojen ja pienten lasten kanssa on tietysti sopeuduttava heidän aikatauluihinsa. Lasten ilo on ollut myös meidän ilomme lomalla. Tietenkin lapsille on täytynyt opettaa normaalit hyvät käytöstavat, joita on ollut noudatettava myös matkoilla. Kanssamatkustajille heistä ei todellakaan ollut haittaa. Kerran tosin hotellin aulassa suomalainen matkaaja totesi: "Pitääkö sitä ottaa lomallekin kersat mukaan". Ehkä häntä ei ollut koskaan opetettu käyttäytymään.

Voih, ihan tuntui kuin oisin omia kokemuksiani lukenut - samoilla linjoilla ovat sitten ajatuksemme lasten kanssa matkustamisesta :)

Olen minäkin kantanut ruoat ja vaipat mukana - mikäs sen helpompaa kun ei tarvi ressata perusasioista - voipi keskittyä olennaiseen eli lomailuun ja uusiin, erilaisiin nähtävyyksiin!

Olen monesti miettinyt miksi joillekin ihmisille tuottaa vaikeuksia hyväksyä lapsiperhee matkalla.. Ovatko he niin uupuneita ja ressaantuneita jo valmiiksi matkalle lähtiessään,että ovat kiukkuisia ja takaisin tullessa ovat kiukkuisia kun loma mennä vilisti silmissä ohi eikä muuta matkamuistoa tullut hankittua kuin kaamea krapula ja iso lovi lompakkoon.. silloin se toki saattaa harmittaa - se lapsiperheiden iloinen, pirteä loma ja niistä hauskimmista kokemuksista puhuminen..

Tekstisi oli kuin omaani. Erona vain se,että lapsia on meillä kaksi, ja heidän kanssaan olemme reissanneet vain kerran. Kävimme Mallorcalla loppukesällä, kun lapset olivat 1 ja 3v.

Myös meillä oli mukana kaikki purkkiruuat pienemmälle, aamu- ja iltapuurot (Muksu) molemmille, velliä pienemmälle, ja kaikki vaipat. Ainoa vaiva oli se, että etukäteen täytyi miettiä, kuinka paljon mitäkin viikoksi tarvitsee, ettei tule otettua liikaa, tai lopu kesken. Mutta halusin mielummin miettiä sitä kotona, kuin perillä ensimmäiseksi, mistä kaupasta lähtisi hakemaan ruokaa ja vaippoja. Hotellissa en halunnut ruokaa valmistaa, koska mielestäni loman yksi tarkoitus on se, ettei tarvi itse tehdä ruokaa.

Lentokoneessa meilläkin oli pienemmälle lasipurkissa olevaa ns. jugurttipuuroa, jota ei tarvitse lämmittää, lisäksi banaania, velliä ja pipareita. Isompihan sai koneessa ruuan. Mennen tullen 1-vuotiaamme ei kuitenkaan halunnut syödä oikein mitään koneessa, pientä närkkimistä.

Matkakohteessa uusi ympäristö vaikutti etenkin pienempään niin, että tututkaan ruuat ei oikein maistuneet ja niinpä isompi söi osan purkkiruuista. Maito oli lasten mielestä pahaa (rasvatonta ei ollut missään kaupassa), mutta isommalle keksimme ostaa kaakaojauhetta, ja siten sai vähän maitoa juotua. Pienemmälle oli matkassa mukana maitojauhetta, kun ei kotioloissakaan paljoa maitoa juonut. Muuten joivat vettä. Edes paikalliset mehutetrat eivät maistuneet, eikä myöskään jugurtit (eikä naminamit!?!), nekin erilaisia kuin suomessa. Kaikkinensa söivät tosi huonosti koko reissun, mutta ehkä johtui myös helteestä.
Iltaisin ravintolassa tykkäsivät syödä yhdessä ranskalaisia.

Mukana meillä oli yhdet rattaat ja hotellista saimme toiset, sekä syöttötuolin ja matkasängyt molemmille etukäteen tilattuna. Vuokra-autossa oli istuimet lapsille, tosin ei mitkään turvalliset (3-vuotiaalla pelkkä koroke), mutta emme tehneetkään mitään pitkiä reissuja.

Lentokoneessa pienemmällä oli mukana lempikirjoja pari, isommalla pari uutta kirjaa, puuhakirja, paperia ja kyniä. Isomman kanssa ei ongelmia ollut, mutta pienempi kitisi mennessä hiukan ennen nukahtamista syliin, takaisin tullessa itki yliväsymystään ehkä 20-30 min ennenkuin nukahti. Kyllä siinäkin ajassa jo itsellä oli pientä sisäistä paniikkia. Kanssamatkustajilta tuli ystävällisiä neuvoja tyyliin "anna maitoa tuttipullolla" tai "taitaa korviin koskea". MEillä tyttö ei ole koskaan tuttipulloa kelpuuttanut, vaan siihen aikaan osasi juoda vellitetrasta pillillä, mutta koska oli yliväsynyt, ei mikään kelvannut. Sillä oli vain vaikeuksia rauhoittua nukkumaan. Ei siis korvavaivaakaan.

Hankalinta koneessa oli syömiset, kun pienempi nukkui toisen sylissä ja ahtaissa tiloissa oltiin ja isompaakin piti hieman autella. Mutta senhän tiesi jo etukäteen, että näin on. Matkat meni kuitenkin odotettua paremmin.

Ja sanottakoon vielä, että takaisin tullessa oli niitä juoppojakin, yksi pariskunta ja yksi nainen, jotka kovaan ääneen esiintyivät jo kentällä. Onneksi eivät koneessa olleet lähellä kuin vessaan jonottaessa. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun näimme humalaisia koneessa, ja tämä oli kaiken kaikkiaan seitsemäs matkamme. Häiriköiviin lapsiin emme ole reissuissamme koskaan törmänneet, ei koneessa eikä hotelleissa. Ellei tätä oman lapsen huutohetkeä oteta laskuun, mutta sillehän ei itse mitään voinut. Kolmevuotiaamme osasi jo käyttäytyä, eikä jaloillaan ylettänyt edes potkimaan etupenkkiä, kun sanottiin, että koko ajan on oltava vöissä.

Tällainen matkakertomus siis meillä. Perilläolo matkakohteessa oli helppoa, ja lapset nauttivat merestä ja hiekasta.

Ja niille, jotka matkustavat ilman lapsia: kaikilla ei ole mahdollisuutta jättää viikoksi tai kahdeksi lapsia hoitoon. En myöskään raaskisi pientä niin pitkäksi aikaa edes jättää, ehkä joku 3-4 pv maksimissaan. Meillä mummo ja vaari ovat ainoat hoitajat, eivätkä ole niin hyväkuntoisia, että jaksaisivat kahta pientä hoitaa päivätolkulla. Joten 2 mahdollisuutta: emme matkustele ollenkaan, tai matkustamme koko perhe. Haaveissa kyllä siintää joku pidennetty viikonloppu esim Pariisissa ihan kahdestaan, mutta voi olla että jää haaveeksi sekin.