Miten itsekäs olet?

Kyllä ihan riittävän itsekäs. Niin itsekäs, että hävettää. :)

Siin en anna kenenkään kävellä yli.Kun minulla on vapaapäivä niin se on vapaapäivä. Ja töissä minä teen vain minulle kuuluvat työt. Toki autan, mutta se ei tarkoita sitä, että minulle voi jättää omat työt ja häipyä kahville ym. Minä otan omaa tilaa ja aikaa silloin kun sitä tarvitsen. En ole kotonakaan mikään palvelija, joka on aina saatavilla ja tavoitettavissa.

Autan mielelläni muita, jotka apua todella tarvitsevat, Mutta en tee toisen töitä enkä elä toisen elämää....

Pyrin olemaan terveesti itsekäs. Sellainen, joka ei olisi toisille kynnysmatto, mutta tarvittaessa tukena. Toisaalta tuo tukeminen on saanut pahan kolauksen tänä syksynä. Sain sellaista p... niskaani aivan syyttä, etten ollut uskoa. No, en ole enää väleissä kyseisen henkilön kanssa. Eli jatkossa tuen vain henkilöitä, jotka tunnen entuudestaan.

Olen todella epäitsekäs, aivan surkea ihminen.
Autan toisia unohtaen itseni, siksi olenkin hajalla.
Jospa saisin voimia sanoa ei, oppisinpa ottamaan huomioon itseni ja omat voimani.

Veemäisen itsekäs ihminen olen. Kaupan jonossa pyrin aina etuilemaan.

olla vähän itsekkäämpikin. Asetan muut ihmiset itseni edelle ja eihän sen aina niin tarvitsisi olla. Opettelenkin tällaista tervettä itsekkyyttä jauhamalla itselleni, että minä olen tärkeä. Ehkä joskus opinkin...

Vaikkakin olen mulkvistin maineessa suorapuheisuuteni takia, yllättävänkin vähän varsinaisesti tulee oltua narsisti tai tuijotettua omaa napaansa,

Kyssä oli nykytilanteeseeni nähden ajankohtainen, nyt pitäisi alkaa paukuttamaan. Itseni kehuminen tai korostaminen eivät ole ikinä olleet puutteitani. Mutta noin normaaliasioissa tahtoo tulla turpiin liian usein.

Syynä kai jokin körttiläis-humanistinen nuoruus ja että on ollut ikänsä vähän Malrboromies- linjalla kuitenkin.

Aloin taannoin laskeskelemaan euroissa, minkä verran on antanut kiltteyttään kusettaa itseään. Kun loppujenlopuksi summaksi alkoi tulla aivan järkyttäviä numeroita, oli pakko lopettaa laskeminen. Hmm. "vuokralainen" toista vuotta ilman sentinkään maksua, kun kaveri oli apua vailla. Tehtyjä töitä, joista ei saanut edes sitä luvattua konulessua. "Meillä on suuria suunnitelmia Sinua varten" ja firma myynnissä kahden kuukauden kuluttua...

Nyt on murheenani siltani mökillä. Olen maksanut kai yli kymppitonnin nykyrahaa siitä. Ainoa täysin omarahoitettu silta kotikylillä. Noh naapurin viljelijä sitä käyttää enemmän kuin minä. On lukittu portti, "Läpikulku kielletty"- kyltti, suusanallisesti kielletty ja polku menee keskeltä saunapihaa pelloille. Ei rasitusta, heillä osuus seuraavaan siltaan, piru, ei ees joulukorttia. Olen ollut yhteydessä poliisiin ja asianajajaani "sovi". Perkele, minä sanoin miten asia on, ei vaikutusta. Kiva sponssata kylän suurimpia viljelijöitä melkein nollatuloilla. jne...
'

Olen päättänyt alkaa ajaa enemmän omia etujani, suusanallisia soppareita en enää tee ilman todistajia MISSÄÄN TAPAUKSESSA.

Olen tullut tulokseen: Kun ihminen on taistellut perinnönjakonsa, avioeronsa, konkurssinsa tai vaikkapa maineensa. Sitä totaalituubaa, mitä ympäristö tuuttaa, ei välitä enää katsella.

Toki on "Hannu Hanhia", jotka menevät elonsa läpi vihellellen. Niitä on vain hyvin harvassa. Ja jos on elo ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, jossain vaiheessa terälehdet kuitenkin kuihtuvat ja jäljelle jää vain okaat ja piikit, minkä päällä jorailla. Itse kun on tottunut vastoinkäymisiin, pärjää aina jotenkin. Joillain voi tulla propleemeita.

Jeps, nyt koitan olla itsekkäämpi. Pakko ajatella itseään, se ja sama mitä muut hommaa. Pitäisi tässä joskus itsekin saada ansioittensa mukaan.


ÖF. No se siitä.


=DW=

Koska olen niiiiiin hyvä.

itsekäs.

Ajattelen vain itseäni, kun yritän saada yhteiset
hommat toimimaan - olen itsekäs, kun saan mieles-
täni hyvän työaikaedun.

Annan lahjoja mielelläni, mutta en oikein osaa
ottaa niitä vastaan - olen, siis, itsekäs, kun
saan siitä iloa itselleni.

Autan mielelläni ystäviäni, mutta en oikein osaa
apua pyytää, enkä aiokaan - olen itsekäs.

Kavereita ei jätetä illanvieton ulkopuolelle,
vaikka koiperhonen lompakosta lentäisi - olen
itsekäs, kun haluan mukavan illanviettoporukan.

Njaa... tuossa nyt aluksi, mutta miksi kertoa
itsestään liikoja.

Minä olen hyvin itsekäs.

Jo nykyisin. Nuorempana tuli sen verran saatua turpiinsa monissakin asioissa, että väkiselläkin on oppinut edes kohtuullisesti pitämään jo puoliaan.

Kuka stanan torvelo mutkin kasvatti alunperin kiltiksi nyhveröksi. Kunnon ureapäänä elämä olisi ollut paljon helpompaa.



=DW=

paljon itsekkäämmäksi mutta mitä sillä saisin elämääni?

Siispä epäitsekkäänä on paljon helpompi elää syystä.......

Kyllä sitä pitää olla itsekäs mutta ei liian ! Pari suhde voi olla vaikeaa jos vain itseään ajattelee eikä ota toisia huomioon.Myöskin ystävät voivat kaikota jos vain katselee omaa napaa!

osaan olla itsekäs..En kuitenkaan ole kenenkään orjana,vaan rajan osaa kyllä vetää.Tuota itsekkyyttä alkaa kyl tulemaan pikkuhiljaa lisää..:)