En ymmärrä miten nuoret jaksavat nurista ja valittaa niinkin turhista asioista, kuin kotiintuloajat ja jos vanhemmat kieltävät jotain. En ymmärrä myöskään sitä miten jotkut edes kehtaavat haukkua ihmistä joka välittää ja huolehtii ja on heidät tähän maailmaan saattanut. Ovatko nykynuoret tosiaan niin kamalia ja kiittämättömiä? Itse antaisin ihan mitä vain, jos saisin vielä äidin joka välittää ja rakastaa lapsiaan. Antaisin mitä vain isästä joka haluaisi myös huolehtia lapsistaan ja rakastaisi näitä. Ikävä kyllä minulla ei tähän ole mahdollisuutta.
Muutama vuosi sitten äitini liittyi tähän taivaalliseen enkeli kuoroon aivan yllättäin. Jo parikuukautta sen jälkeen isäni kertoi meille löytäneensä uuden naisen. Kun isällä alkoi mennä "hyvin", pakotti hän myös meidät jatkamaan elämäämme ja surutyö jäi kesken. Lisäksi me nuoret jouduimme jättämään teini-iän ja aikuistumaan siinä kahdessa kuukaudessa. Puolivuotta tämän jälkeen isä sitten ottikin kolme nuorimmaista mukaansa ja me vanhimmat lapset saimme pärjätä omillamme. Jäin näin ollen kodittomaksi 16-vuotiaana. Tai olihan minulla tavallaan koti..mutta minusta se ei kodilta tuntunut.
Nykyään isän luona asuu vain kaksi nuorinta, kolmas otti jalat alleen. Isä uhkailee nuorempia ja kertoilee heille ihan kamalia juttuja, etenkin nuorimmaiselle joka on vasta 6-vuotias. Lisäksi isä ja tämä naisystävä käyttävät melko reippaasti alkoholia. Isälleni tämä on aina ollut ongelma, minkä vuoksi en ole itse tullut oikein ikinä koko miehen kanssa toimeen. Uhkailusta ja muusta on ilmoitettu eteenpäin yhteisen päätöksen jälkeen.. Näin ollen voisi sanoa, että koko perhe on täysin hajalla.
Muilla vastaavia kokemuksia? Ja hyvät ihmiset älkää nurisko tyhjästä!
Muutama vuosi sitten äitini liittyi tähän taivaalliseen enkeli kuoroon aivan yllättäin. Jo parikuukautta sen jälkeen isäni kertoi meille löytäneensä uuden naisen. Kun isällä alkoi mennä "hyvin", pakotti hän myös meidät jatkamaan elämäämme ja surutyö jäi kesken. Lisäksi me nuoret jouduimme jättämään teini-iän ja aikuistumaan siinä kahdessa kuukaudessa. Puolivuotta tämän jälkeen isä sitten ottikin kolme nuorimmaista mukaansa ja me vanhimmat lapset saimme pärjätä omillamme. Jäin näin ollen kodittomaksi 16-vuotiaana. Tai olihan minulla tavallaan koti..mutta minusta se ei kodilta tuntunut.
Nykyään isän luona asuu vain kaksi nuorinta, kolmas otti jalat alleen. Isä uhkailee nuorempia ja kertoilee heille ihan kamalia juttuja, etenkin nuorimmaiselle joka on vasta 6-vuotias. Lisäksi isä ja tämä naisystävä käyttävät melko reippaasti alkoholia. Isälleni tämä on aina ollut ongelma, minkä vuoksi en ole itse tullut oikein ikinä koko miehen kanssa toimeen. Uhkailusta ja muusta on ilmoitettu eteenpäin yhteisen päätöksen jälkeen.. Näin ollen voisi sanoa, että koko perhe on täysin hajalla.
Muilla vastaavia kokemuksia? Ja hyvät ihmiset älkää nurisko tyhjästä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten kehtaat puhua tuollaista paskaa miehestä, joka on sinulle elämän antanut? Häpeäisit, nykynuori. tyytyväinen nyt? :)
Ikävä kyllä ei ole mitään paskapuhetta.. Kyseinen mies ehkä antoi minulle elämän, mutta hylkäsi. Siinä on jo jotain mitä ei voi antaa anteeksi.
Ensinnäkin, ei voi muuta kuin ihmetellä tuo tyyppiä joka tuon kommentin laittoi. Ei paljon tainnut päässä raksuttaa. Jos isä on välinpitämätön paska, niin voiko siinä pahemmin sitä mistään kiitelläkään. Itselläni on aivan surkea isä, se ei ole ikinä välittänytkään lapsistaan, käyttää mielettömästi alkoholia ja se on ihan sairas mieleltään. Ei se ole enää mikään isä, en kutsu sitä isäksi. Ja se alkoholinkäyttö muuttaa luonnetta aivan hirveästi. Isäni tapauksessa vaan kamalammaksi. Kamalaa kuulla että jouduit niin nuorena "kodittomaksi". Minullekin meinasi käydä niin. Ja sekin on kamalaa että aikuinen syytää soopaa ja omia muka oikeita käsityksiään elämästä pienelle lapselleen. Varmasti siinä huolettaa sisaruksen roolissa, aivan takuulla.
Ota yhteys sosiaalityöntekijään ja kerro hänelle tuo kaikki!