Olen 16 v. poika ja olen tajunnut olevani biseksuaali. Vain pari luotettavaa ystävääni tietävät siitä, mutta miten kertoisin vanhemmilleni? Te jotka olette kertoneet vanhemmillenne, niin antakaa neuvoja. Kiitos paljon!
Kuinka kerroitte vanhemmillenne?
Nimetön
101216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eihän se heille kuulu
Mä olin 15, kun mä tulin kaapista mun vanhemmille. Me oltiin kattomassa yhtä leffaa jossa oli bi hahmo ja mä vaan otin asian puheeksi. Ne suhtautu siihen tosi hyvin ja musta tuntu paljo paremmalta, kun ei tarvinnu salailla. Tietysti sun kannattaa miettiä vähän etukäteen. Esim miten ne suhtauu homoihin, lesboihin biseksuaaleihin yms.
Kiitos neuvoistanne. Itse asiassa äitini tietää jo, mutta halusin vain kysyä kuinka muut kertoivat vanhemmilleen. On vain kiva lukea toisten ajatuksista ja kokemuksista. Ja niin, hän hyväksyy seksuaalivähemmistöt.
Heips!
On vaikeaa tulla ulos kaapista, ainakin se tuntuu ajatuksena hankalalta. Itse olen kohta 18, enkä ole vielä uskaltanut.
Ovat vanhemmat kysyneet kerran, mutta kielsin asian. En tiedä. Ei se toisaalta heille kuulu, mutta eivät he kaiketi muuttaisi suhtautumistaankaan.
Ehkä olisi parempi kertoa? Entä jos joskus löytääkin kivan pojan?
Aivan, mutta aika näyttää kyllä mitä tulevan pitää.
mä laitoin viestin mutsille (vähän huppelissa) että olen bi, ja hmm, se ei ottanu sitä hyvin... Tai siis se sanoi näin: "Mitäs ne miehet kenen kaa rupeet seurusteleen ajattelee siitä että jaat ne naisten kanssa!" että sellasta...ei oikei tajunnu..
Iskä otti paremmin, sanoin sille että mitä olin mutsille sanonu ja mitä se vastas ni se sano vaa että älä mutsista välitä, se ei oikei ymmärrä XD
mutt joo mull on helpommat porukat monii verrattuna.... onnee sulle, toivottavasti kaik menee hyvin =)
Mä en ole koskaan ymmärtänyt kaapista ulos tulemista. o_O Ehkä oon aina ollut ulkona?
Kuitenkin vanhempien tietäessä, että tässä ravataan ties missä homobaarissa ja prideilla niin ehkä siinä hiljalleen voi päätellä, että tämä ei ole ehkä ihan heteroseuksuaalista käytöstä?
Itseasiassa, kerran aamupalaa syödessä kysyin äidiltä, että oonko mä sen mielestä ihan täysin hetero. Se vähän hämmentyneenä vastas myöntävästi, että olisin, mutta tuskinpa nyt enää niin luulee. :D
Mummullekkin mennyt sanomaan ruokapöydässä, että meijän tyttö menee naisenkaa naimisiin. ÖÖ.
Mun vanhemmat ei ole kauheen hyväksyviä. Aika vanhoillisia siis. Päätin joskus, että jos miehen löydän niin niille ei tartte ikinä kertookaan, mutta jos löydän naisen niin ei sitä sitten voi salatakaan. No löysin ihanan naisen ja kun varmistuin että aletaa seurusteleen ja tuntu oikeelta niin laitoin viestin äidilleni, että "mulla on tyttöystävä" Sehän oli ihan hirvee shokki sille. Puoli vuotta kyseli, että miten hän on kasvattanu mut väärin ja mistä se johtuu. Nyt kaksi vuotta myöhemmin asia on ihan okei. Isä tuntui ymmärtävän alusta asti paremmin. Tätä muistellessa en käsitä, miten oon voinu olla sillon niin rohkea.. Mulla tulee huono olo pelkästään ajatuksesta että pitäis käydä se uudelleen läpi... Huh huh...
Todella kurjaa sellainen, ettei siihen suhtauduttu hyvin. Kai se on toisaalta myös ymmärrettävää, koska ihmiset useimmiten olettavat että olet hetero. Hyvä kuitenkin, että tilanne muuttui!
No toi et on Bi ei oo kauhee juttu. Kun kuitekki porukoitte mieles on vaa noi lapsen lapset. Jote kerro tai oo kertomatta. Mä en oo kertonu, miks oisin. Oon muijien kans ja pyörin muutenki muijien porukois. Tosin jätkät kiinnostaa kans. Homol kai vaikeempaa.. kaiketi