Tällaisen kommentin sanoi entinen työtoverini minulle tavatessamme muutama kuukausi sitten työpaikaltamme saneeratuiksi joutumisen jälkeen, kun kyselin hänen kuulumisiaan.
Lause, jonninjoutavaa joutenoloa, kuvasti suuresti
sitä ahdistuneisuutta, jota hän koki jäätyään "tyhjän päälle".
Monelle joutuminen uuteen elämäntilanteeseen, johon ei ole osannut varautua voi aiheuttaa suuren shokin, ja ainakin pelkoa tulevaisuuden suhteen.
Miten te, jotka olette "kunnialla" siirtyneet eläkeiän piiriin, koitte aluksi joutenolon?
Lause, jonninjoutavaa joutenoloa, kuvasti suuresti
sitä ahdistuneisuutta, jota hän koki jäätyään "tyhjän päälle".
Monelle joutuminen uuteen elämäntilanteeseen, johon ei ole osannut varautua voi aiheuttaa suuren shokin, ja ainakin pelkoa tulevaisuuden suhteen.
Miten te, jotka olette "kunnialla" siirtyneet eläkeiän piiriin, koitte aluksi joutenolon?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minähän jäin eläkkeelle yllättäen työmatkalla tapahtuneen vammautumisen vuoksi. Kun selvisi ,ettei työhön ole palaamista tunsin itseni aivan arvottomaksi. Vaikka jäin vammautuneeksi,jotta minulla olisi ollut "laillinen " lupa pois jäännistä.
Kyllä siinä oli prosessi läpi käytävä ja kesti pitkäänkin ,ennenkuin sen lopullisesti hyväksyi.
Juuri sain siskoltani kuulla irtisanomisesta.
Hän kyllä on sen ikäinen ,että pääsee "putkeen"
ja eläke aika olisi ollut lähitulevaisuudessa.
Hän nyt jo oli hämmentynyt siitä ,että mitä sitä tekee vapun jälkeen kun ei ole töihin menoa.
Arvelimme kotikasvatuksellakin olevan osuutta siihen ,olemme oppineet pienestä pitäen siihen ,että Luoja ei laiskoja elätä ja tottuneet aina käymään töissä.
Toisaalta teimme jo suunnitelmia eteenpäin ,nythän minulla on hyvä joutilas kaveri joka on samalla paras ystävä.
On aika minun piristää häntä,niinkuin hän teki muutama vuosi sitten minulle.
Tosiasiassa olemme sitä mieltä että olemme jo tälle yhteiskunnalle tehneet omalta osaltamme työtäkin. Jonninjoutavana en oloani ole kokenut kyllä koko aikana,olen vaan olosuhteiden uhri.
...
Jäin ns. vanhuuseläkkeelle täysillä vuosilla
58v.Oli ollut raskas vaihe vuosia elämässäni joten odotin tapahtumaa.
En malttanut olla vapaalla, aloin opiskelemaan,
harrastukset ja vapaaehtoistyö ikäihmisten
piirissä on täyttänyt päivät.
Myös lasten perheet antavat sopivasti virikkeitä
elämään.
En polta kynttilääni liikaa, löhöilykin ja
itsestä huolta pitämiselle on hyvä varata aikaa.
Ymmärrän kyllä, jos yhtäkkiä jää pois työelämästä
voi se 24t/vrk olla pitkä aika. On vain yritettävä kaivaa jotakin ajankulua, vaikka keilailua ja kuntosalia. Pääasia että lähtee johonkin, lainaan sanontaa"ei saa jäädä tuleen makaamaan."
Jokaisessa lopussa itää aina uuden alku.
Näin se on nähtävä
mutta minkäs mies luonnolleen voi, kun on aina työtä tehnyt ja perheensä kunnialla elättänyt.Ei siinä ens alkuun, muu mieleen tule kuin tyhjän panttina olo, mutta aika parantaa haavat ja uudet tuulet alkavat puhaltaa.
Tällaista on vain tämä elämä nyky-Suomessa, siihen on totuttava vaikka kuinka koittaisi vastaan pyristellä.
Silti hallituksen olisi kyllä aika tehä jotain, ennenkuin kaikki suuryritykset on myyty ulkomaille ja olemme vain globalisaation orjia, ilman omaa sananvaltaa.
olivat miehelläni silloin kun jäi (sano joutui) eläkkeelle sydämen takia.
Hänkin masentui samoin kuin moni tuttavamme jotka olivat kokeneet saman kohtalon.
Jo silloin sanoin että minä en sitten joudu vaan pääsen eläkkeelle. Kymmenen pitkän vuoden kuluttua se onni minua kohtasi ja se oli yksi elämäni hyvistä päivistä.
Aikaa on siitä 21v mutta edelleenkin olen olooni tyytyväinen ja puuhaa riittää.
"Joutilaisuus on kaikkien paheiden äiti", sanotaan. Nykyisin on monia hyviä mahdollisuuksia saada elämää päiviinsä.
Hyvät harrastukset antavat usein sisältöä muuten harmaaseen arkeen. Toteut itseäsi sillä mikä tuntuu mieluisalta.
Älä epäile lähteä ohjaamaan elämäsi purtta ulapalle kohti tuntematontakaan.
Eläkkeelle ”kunnialla” joutuminen oli kuin olisi tyhjän päälle pudonnut. Ei saanut mennä enää töihin. Tykkäsin työstäni ja tervekin olin.
Siivousta ja kotitöitä oli niin hyvä lähteä töihin karkuun. Oli hyvä syy, miksi kaikki ei ole tip top, kun on työläisnainen. Nyt pitäisi ruveta villakoiria vahtaamaan, ei oikein huvita.
Kysyttäessä että - mites aika on mennyt, vastaan että - niin kuin jäitä poltellessa - .
Kaikkeen tottuu - sano pässi, kun päätä leikattiin, Niinhän se on oltava kuin pidetään. Ainoa mukava asia kun ei aamulla tarvitse enää herätä aikaisin. Tosin löhöily voi tuoda velttoutta päivään.
Työtovereita ja sitä sosiaalista kanssa käymistä on monella enemmän ikävä kuin itse työtä. Itse ikävöin kumpiakin.
Minkähän uuden alun tästä nyt kehittelisi? Ruvetaanpa miettimään. Eteen päin elävän mieli.
Pistelenpä lusikkaani tähänkin soppaan kun oloneuvoksena aikaa on.
Nuorelle Oloneuvottarelle toivon oikein antoisia eläkepäiviä.
Äitini aikanaan jouduttuaan pyytämättään eläkkeelle koki valtaisan muutoksen. Hän alkoi elää aivan uutena ihmisenä ja toteutti itseään monella tavalla ja minä ihmettelin.
Neuvoni, ala toteuttaa sellaisia asioita, joista olet pitänyt. Koe elämä seikkailuna, jossa Sinulle avautuu aivan uusia ovia ja näköaloja.
Matkatöistä luopuminen on ollut pahinta minulle, joka olen aina pitänyt liikkeellä olosta.
Tässä sitä nyt on opeteltu rauhoittumaan ja aloillaan pysymään.
Onnekseni kuulun metsästysseuraan, ja koirien kanssa metsällä olo rauhoittaa mieltä, vaikkei saalistakaan saisi.
Kesällä purjehtiminen on mielipuuhaani,varsinkin Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa löytyy upeita ulkosaaria, joihin voi rantautua.
Talventuloa lumipyryineen odotan, jotta pääsisi ladulle.
Ja nyt olen löytänyt tämän nettiyhteyden suomat rajattomat mahdollisuudet huviin ja hyötyyn.
se opettelu kestää?
Olen jo tässä 3 vuotta opetellut, enkä ole oikein oppinut. Kovapäinenkin vielä.
On kyllä yksi projekti meneillään, joten eiköhän se siitä.
Parhaat päivät ovat aina edessä päin - sanotaan.