Rakkaani kuoli tänään ja tuntuu niin helvetn pahalta. Raskas viikko takana kun on lääkärissä käyty melkeen päivittäin. Ei voi ymmärtää miten näin kävi, kun verikokeet ja röntgen ok, sai antibioottia ja muutakin apua. Syytän lääkäreitä ja itteeni, oisko jotain voinu tehdä toisin...
Miten tästä voi selvitä...
Miten tästä voi selvitä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedän miltä tuntuu menettää rakas lemmikki, itse menetin rakkaan pienen koirani 2 vuotta sitten, syytin vanhempiani, jotka veivät sen lopetettavaksi sokeuden vuoksi. olen todella eläinrakas, ja se tuntui erittäin pahalta, koirani oli sentään ollut minulla 11 vuotta elämässäni.. Surin pari kuukautta, niin, että ainakun joku mainitsi koirastani, tuli kyyneleet silmiin ja se kun näin koiran viimoisen kerran..
puolen vuoden päästä sain siskoltani hänen kissansa, jota hän vihasi. Kissa oli todella tärkeä minulle, muistutti osin hieman koiraani.. Kissa oli minulla kuukauden, kunnes vanhemmilla meni hermot sen kanssa ja käskivät antaa sen takaisin siskolle, joka sitten antoi sen kavereilleen. parin viikon päästä kuulin, että kissa oli karannut kavereilta, ei ole löytynyt vieläkään.. (..r.i.p...) Se otti todella pahasti sydämeen, menettää 2 rakasta lemmikkiä puolen vuoden sisällä...
Niistä on kuitenkin nyt jotenkuten toivuttu, koiraa yhä jos muistelen, sitä viimeistä tapaamista, tulee yhä vedet silmiin.
On se kamalaa kun rakas lemmikki kuolee, mutta aika parantaa haavat.
Älä murehdi liikaa, tuotat vain itsellesi pahaa oloa, ajattele niitä hyviä hetkiä. Älä viimeisiä päiviä..
menetin kisuni 3 viikkoa sitten.joka päivä mielessä ja näen miten se juoksee luokseni häntä pystyssä.haluaa syliin ja rapsutusta.osanottoni sinulle.
Otan osaa suruusi!Menetimme rakkaan kisumme vajaa kuukausi sitten ja suru on edelleen päivittäin läsnä.Meidän kisun sairaus eteni pikkuhiljaa, kunto ailahteli kunnes viimein romahti täysin.Viimeisen yön valvoimme kisun vierellä ja toivoimme, että seuraavana päivänä lääkärillä käynti toisi apua.Mikään ei enää auttanut ja kisu jouduttiin päästämään tuskistaan. Voimia sinulle!
Kuulostaa samanlaiselta tapaukselta kuin meillä. Saatiinko sairautta selville?
Se on myös raastavaa kun ei tiedä mihin rakas kisuni kuoli, syytän itseäni ja lääkäreitä ettei tehty enemmän, vaikka ehkä ei mikään olisi auttanut. Lääkäri antoi vielä viimeisellä viikolla toivoa, mutta kunto vaan heikkeni nesteytyksestä ja ruokinnasta huolimatta.
On niin kauhea ikävä...
Voimia sinnekin.
Meidän kisun alkuperäistä sairautta ei varsinaisesti saatu selville.Viimeisenä päivänä tehdyissä tutkimuksissa selvisi, että munuaiset, sydän ja keuhkot olivat pettämässä.Ilmeisesti sairaus oli alkanut munuaisista.Munuaisten toiminnan heikkenemistä ei vaan huomattu tarpeeksi ajoissa, koska kisuli kävi ulkona tarpeillaan, joten virtsaamista ei voitu seurata.Munuaisviat ovat kuulemma tämän ikäisten (14v) kissojen tyypillinen ongelma. Ei paljon tieto lohduta, kun niin rakas ja tärkeä on poissa.
jälkeenpäin olen miettinyt mitä tekisin toisin.en antaisi niin usein kuivaruokaa,suolaista "ihmisruokaa",opettaisin tarpeet tekemään sekä laatikkoon että pihalle.seuraisin paremmin kisun terveydentilaa yleensä.valitettavasti en osannut tulkita kisun terveydentilaa aina oikein.kaipaus on suuri.