Haluan parantua tästä syömishäiriöhulluudesta mutta olen tarponut tätä kidutuksen tietä jo niin pitkään, että en tosiaankaan tiedä millainen syöminen on oikein, mikä väärin, mikä on liikaa, mikä liian vähän. Olen hukassa ja rajoittanut vapauteni äärimmilleen KAIKESSA!
Mitä te itseltänne rajoitatte/mitä sääntöjä ja ohjeita olette asettaneet?
Itsellä syömisessä:
Olen kasvisyöjä;
en syö lihaa,kalaa,kananmunaa
en käytä juustoja, jogurtteja,maitoa, margariineja
Juon kahvia paljon ja aina mustana
paljon vettä
aamupalaksi aina puuro suolattomana ja sokerittomana
paljon hedelmiä ja kasviksia!
max.4 syömiskertaa päivässä
ruoka pieneltä lautaselta, ennen ruokaa lasi vettä
ei vaaleaa leipää
säännöllinen syöminen,
ei saa tuntua liian täydeltä
liikunnassa:
liikuttava päivittäin,
oltava ulkona
päivittäistä kotijumppaa(tiedän että on liikaa)
jos ei liikuntaa paljon, syöminen minimiin
Tunnen olevani vankilassa rajoitusteni ja syömisen ja pelkojen hyvässä turvassa mikä on maailman ahdistavin ja pelottavin paikka. Usein haluan vaan kuolla. vihaan elämää, enkä usko koskaan parantuvani. En tiedä mikä suunta olisi otettava, mistä lähteä vähentämään rajotuksiaan.
Olen kokeillut, mutta se ei ole poistanut omaa kuvaa itsestä. Tunnen itseni rumaksi, läskiksi, huonoksi heikoksi LIIALLISEKSI ihmiseksi. Joten ihan sama jos saan ruokailut tasapainoon, huono itsetunto, ja elämänhaluttomuus säilyvät. :S
Mitä te itseltänne rajoitatte/mitä sääntöjä ja ohjeita olette asettaneet?
Itsellä syömisessä:
Olen kasvisyöjä;
en syö lihaa,kalaa,kananmunaa
en käytä juustoja, jogurtteja,maitoa, margariineja
Juon kahvia paljon ja aina mustana
paljon vettä
aamupalaksi aina puuro suolattomana ja sokerittomana
paljon hedelmiä ja kasviksia!
max.4 syömiskertaa päivässä
ruoka pieneltä lautaselta, ennen ruokaa lasi vettä
ei vaaleaa leipää
säännöllinen syöminen,
ei saa tuntua liian täydeltä
liikunnassa:
liikuttava päivittäin,
oltava ulkona
päivittäistä kotijumppaa(tiedän että on liikaa)
jos ei liikuntaa paljon, syöminen minimiin
Tunnen olevani vankilassa rajoitusteni ja syömisen ja pelkojen hyvässä turvassa mikä on maailman ahdistavin ja pelottavin paikka. Usein haluan vaan kuolla. vihaan elämää, enkä usko koskaan parantuvani. En tiedä mikä suunta olisi otettava, mistä lähteä vähentämään rajotuksiaan.
Olen kokeillut, mutta se ei ole poistanut omaa kuvaa itsestä. Tunnen itseni rumaksi, läskiksi, huonoksi heikoksi LIIALLISEKSI ihmiseksi. Joten ihan sama jos saan ruokailut tasapainoon, huono itsetunto, ja elämänhaluttomuus säilyvät. :S
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mä syön pelkästää hapankorppui, kananmunia, kanaa ja jauhelihaa. Päiväs yritän syödä täl hetkel 200-300 kalorii. Harrastan luisteluu joten luistelen 2-3 tuntii joka päivä. Mul o vähä bulimia mukana eli jos sorrun syömää jogurtin, banaanin tai suklaapatukan tai joku pakottaa syömää ni sit oksennan.
On outoa miten erilailla syömishäiriöisetkin rajoittaa itseltään ruoka-aineita. sitä kuvitellaan että anorektikot ei syö mitään, ja että ne on kaikki niitä aliravittuja omenan mussuttajia.. mutta tosiasiassa häiriökäytös näyttäis poikkeavan suurestikkin;
..edelliseen viestiin;
itse en esimerkiks vois kuvitellakaan syöväni kananmunia, kalaa tai kanaa. :S
sinä noin paljon urheilevana voit hyvinkin syödä melkein mitä tahansa! tiedän; ei pysty. minäkin liikun kyllä paljon, mutta oma pää ei salli "kiellettyjä ruokia".
Mutta jos laihtumisesta ja lihomisesta puhutaan, niin itse ainakin kammoksun rasvaista jauhelihaa, kanaa jne. ja kananmunien kolesterolia., vaikka kulutus olisikin suurta. sen sijaan syön paljon kasviksia ja hedelmiä..
Minulla on samanlaisia tuntemuksia, en erota metsää puilta. Pelottaa että syön itseni epämiellyttäväksi omissa silmissäni, joten liikun terveyden rajoilla. Pienikin lipsahdus ja taas sitä mentiin..
En syö punaista lihaa, tai kanaa. (syön ainoastaan kalaa joka on valmistettu esim. hauduttamalla tai keiton aineksena)
En syö leikkeleitä, käytä voita tai kovia juustoja
En syö leipää (heikottaessa palanen ruisleipää/näkkäriä)
Ruokavalio koostuu marjoista, hedelmistä sekä tuorekasviksista
Vettä, kahvia, vihreää teetä rasvattomalla maidolla.
max. 2 "ateriaa" per päivä ja pienin annoksin nautiskellen.
Liikunta
1 hikijumppa ryhmässä/viikko
1 rauhallisempi jumppa ryhmässä/viikko
kuntosalikäynti 45 min/viikko
lenkillä joka päivä 30 min-1,5 h (sulalla juosten)
kotona lihaskuntoa ja venytys joka päivä 30 15 min.
Olen paljon ulkona ja aina treenin jälkeen syön esim. 1 omenan jotta elimistö palautuu nopeammin rasituksesta.
Ymmärrän vihasi ja tyytymättömyytesi itseäsi kohtaan, minullekkaan ei mikään enää riitä..En välitä mitä muut ajattelevat, koska näen itseni etovana köntyksenä. Tällä hetkellä peruskuntoni on erittäin hyvä, mutta tiedän sen heikentyvän jos jatkan näin...
Olen päässyt lihomaan 1 kg kuun aikana, arvaa ottaako päähän. Painon nousu johtuu yksin omaan napsimisesta, salaa itseltä ja muitten katseilta..
Yritetään taistella tämän mörön kanssa, se ei ole helppoa. Kunhan ei vaadi liikoja itseltään, ethän sinäkään halua maata sängyssä reporankana toisten hoivattavana luukaappina?
Kiitos ymmärtävästä viestistä. Samoja kohtaloita ja kokemuksia täällä näyttäisi olevan muillakin :S
Itsellä on vielä hassua se, että en ole koskaan ollut mitenkään pinnallinen ihminen, eikä mua kiinnosta seurusteluasiat. Mulla ei ole mitään tarvetta miellyttää ketään, ja silti kammoksun lihomista yli kaiken! Olen aina ollut hoikka- ennen kun olin normaalin hoikka, mulle sanottiin että voi kun olet nätin hoikka, miten pysytkin tollasena jne. Sillon söin ja liikuin normaalisti, asiaa ajattelematta.
Nyt kun olen pelottavan laihassa kunnossa, kukaan ei enää sanokkaan mitään... Paitsi että pitäis syödä.
Osteoporoosia pelkään eniten tässä sairaudessa! Olen ollut ilman maitotuotteita muutaman kuukauden ja sitäkin ennen tosi vähäistä käyttöä.
En vaan saa itsestäni irti että laittaisin juustosiivun leivälle tai kahviin maitoa! En vaan onnistu!
Nautin yksin syömisestä. Se on omituista. Syöminen muiden läsnäollessa on kaamean hankalaa, en tiedä minne katsoa, mitä puhua.. Tuntuu kun kaikki katsois että "syöpä se paljon, ti syöpä se oudosti, tai hitaasti.. jne.". Todellisuudessa syön todella vähän, mutta ajatusmaailmani on täysin vääristynyt!
Nyt söin aamupalaksi:
hiutaleita vedessä(lämmitin mikrossa), puolikas banaani. näkkäri, voideltu sinapilla(tämäkin tapa on oudosti pinttynyt, kun haluan makua leivälle enkä käytä rasvaa) ja päällä tomaattia ja salaatinlehti. kahvi mustana.
Minusta tämä kuulostaa jo paljolta, mutta suosituksiin verraten pitäisi syödä enemmän! En tiedä mistä aloittaa.
En myöskään ole löytänyt ketään kenelle puhua. Äidille en enää viitsi, kun se näyttää jo kyllästyneen meidän jatkuviin vatsavaivoja, lihomista ja laihtumista, oikeita ravintoaineita yms. koskeviin keskusteluihin. Se on itse kokki ja miettii myös paljon näitä asioita työn takia. Joskus tuntuu että olen vaikuttanut myös äidin syömiskäytökseen omalla "vammaisuudellani".
Ymmärrän tuon salaa syömisen täysin! Mistä sekin nautinto tulee??? Miksen pysty nauttimaan palasta suklaata muiden seurassa, vaan saan tyydytyksen siitä että syön sen yksinään???
Ja helposti repeää käsistä siihen yhteen kertaan-eli tulee syötyä levy. :/ Siksi välttelenkin viimeiseen asti herkkuja, kun tiedän että on vaikea kontrolloida, kun suu saa kerran makeaa.-normaali ruokavalioni on niin vähärasvainen ja mauton, että tietyssä pisteessä alkaa himoita makeaa.
JOO! ja porkkanatikut sinapin kaa, ihan helkutin hyvää...
Meillä on paljon samaa! En myöskään välitä miellyttää toisen silmään ja olen kihloissa (sairaus tuli mukaan kun olimme olleet 2 vuotta kimpassa). Sukulaiset ym. ystävät kauhistelevat luista olemustani, mutta äsyttää vain se jatkuva syö enemmän- virsi..
Itse käytän maitotuotteita (maito, jogurtti, rahka ja raejuusto) Miten olisi jos huijaisit itseäsi? esimerkiksi laittamalla ihan ripauksen raejuustoa salaattiin, ovat kevyitä! ja esim. maitorahka pitää nälkää pois pitkään sisältämän proteiinin ansiosta. On myös sellainen extra light philadelfia tuorejuusto jota itse välillä käytän hapankorpun päällä.
Itse söin tänään:
aamulla purkki ananasta sen mehu ja kuppi veteen tehtyä kaakaota
2 kuppia kahvia maidolla
koulussa: 1,5 dl kasvishernekeittoa ja 2 palaa pannukakkua reilulla ruokalusikallisella hilloa ja vaniljakastiketta
No nyt mörkö piinaa päässä syödystä pannarista!! Tulee tässä aikaa myöten hulluksi...
Pidin pitkään päiväkirjaa syömisistäni ja laskin syödyn määrät tarkasti..
Kuitenkin paheeni pähkinät ovat kuin sinulla suklaa: ostan pussin ajatellen syöväni yhden, ja hups kohta 200 g pussi tyhjänä edessä. Kutsu lenkille saman tien tai morjestamaan vessanpönttöä (jota yritän välttää)
Hassua miten sattui että äitisi on kokki sillä minä olen myös ammatiltani ravistolakokki (jota nyt päältä päin ei uskoisi!) Olen intohimoinen ruoanlaittaja, rakastan ruokaa, mutta en vain tykkää itse sitä syödä :P
siis sama ihminen kyseessä :D
..tämä kumminkin on, että vaikka toisaalta eroja on paljon. Samat tavoitteet, samat syyt tehdä mitä teemme, ja kuitenkin poikkeamme kaikki toisistamme suuresti.
Niin, itsensä huijaaminenkin johtaa katumiseen ja suunnattomaan ahdistukseen. Eilen kyllä söin kaksi lettua ja yhden konvehdin enkä pahemmin katunut.- tosin se sitten ilmeni niin, että tänään venytin syömistä pitkälle(klo 15 asti)iltapäivään "tasapainottaakseni" lettujen kalorimäärät. :P
Nyt olen syönyt:(klo on kohta 18)
n.1dl riisiä, n.0.5dl kasviskastiketta, näkkäri(päällä salaatinlehti, kurkkua,tomaattia)
sekä mustaa kahvia 2 kuppia.
kohta pitäis syödä jotakin, :S palelen mielettömästi. tämä talvi on piinallista aikaa syömishäiriöiselle, koska mikään pukeutuminen ei riitä! tärisen tärisen tärisen..
Hullua on, että mitä vähemmän syö, sitä pahemmaksi menee ja sitä vaikeampi on enää syödä oikeastaan mitään muuta kuin vihanneksia ja hedelmiä.. pikkuhiljaa karsiutuu enemmän ja enemmän ruokia sallittujen listalta.
Näen itseni lihavana välittömästi jos olen syönyt mitään epäterveellisempää. Nyt olen laihtunut taas hullun paljon, mutta yritän typeryyksissäni ajatella että Jouluna kuitenkin syön herkkuja, niin nyt paastoan siihen saakka. Hullua hullua..- tätä kun jatkuu jouluun asti, en todellakaan kykene laittamaan suuhuni enää edes perunalaatikkoa.
Itse ajattelen paljon "syvällisiä juttuja" ja elämän tarkoitusta sun muuta ja tajuan teoriassa todellakin, että millään ei lopulta ole suurtakaan merkitystä ja että maailman mittakaavassa olen pölyhiukkastakin onnettomampi ja katoavampi olento.- sairauteeni ei siis liity mitään pinnallisuutta tai turhantärkeilyä. En tiedä siis miksen anna itseni olla just tällanen, nauttia elämästä sellaisenaan sen hetken kun se kestää!
Pelkään vietävästi.. osteoporoosia, sydänkohtausta, luun murtumia, psyykkisiä pysyviä vaurioita.. :(
Se on totta vaikka miten pukeutuu nii paleltaa, itselläni on vielä alhainen verenpaine 90/60 joten ei veri meinaa kiertää jäseniin asti.
hei tuo on hyvä jos sinua ei kaduta, että voit nauttia!
Riisi kuullostaa hyvältä ruokavaliossasi. Itse en käytä riisiä/pastaa/perunaa laisinkaan. En muista milloin olisin kyseisiä ruokia edes syöny :P Kerroit että mitä vähemmän syöt on vaikeampaa syödä mitään, tuleeko sinulle vatsakipuja jos syöt "normaalin" aterian? Minä en voi enää syödä lämmintä ruokaa kunnolla koska siitä seuraa kauheat kivistykset, ihan kuin olisi neulatyyny vatsassa.
Tuo paastoaminen ennen suuria juhlia on yleistä monella, mieli sallii silloin syödä itsensä ähkyyn, mutta ite pelkään mässäilyn jälkeistä aikaa että miten kulutan syöpöttelyni pois!!
en ole paljoa hakenut tietoa mitä anoreksiasta seuraa.. Eli voisitko valaista? No osteoporoosin ja sydänvian tiedän. Miten lapsettomuus? minulla menkkoja ei ole ollut vuoteen, voiko hedelmällisyys kadota? Ajattelin vain omaa suhdettani jos en pysty tekemään lapsia...
jippii syntymäpäiväni on tänään, syönyt 3 mandariinia, omenan ja 100 g rusina-pähkinäsekoitusta (2 kuppia kahvia ja 2 kuppia kaakaota). Nyt loppu syöminen jotta voin juhlia :)
Älä pelleile tällä sairaudella, joohan? se, että ilakoit synttäriä edeltävän paastoamisesta, on huolestuttavaa, vakavaa ja sairasta- tiedän itsestäni, koska teen samaa ja olen samassa liemessä. Sairaus tekee riippuvaiseksi henkisellä ja fyysisellä tasolla- siihen jää kiinni!!!
Tarkoitan että mitä vähemmän antaa itsensä syödä ja mitä vähemmän ruoka-aineita sallii itselleen, sen vaikeampi on enää palata takaisin päin ja alkaa uudestaan sallia kieltämiään ruokia. Tämä ongelma juuri paastoamisessakin.. Sitä miettii että paastoan nyt ennen joulua ja kuihdun ruipeloksi, niin sitten voi hyvällä omalla tunnolla mässäillä. Se ei mene niin.. Sitä tottuu ja tulee täysin riippuvaiseksi nälkiintymisen olotilasta ja siitä laihuudesta ja keveydestä, että päätös sallia herkuttelu jouluna ei toteudukkaan. Pelot ja möröt nouseekin pintaan, kiellettyjen aineiden lista tulee elävän mieleen ja sitä tajuaa kuinka "väärin" joutuukaan nyt syömään.. sitten sitä vaan jatkaa pinnistelyään ja rajoituksissaan roikkumista.
Itselläni tilanne on nyt lähtenyt käsistä. Syömiseni on nollautunut ja tämä on Helvetti. Jokainen suupala tuntuu pahalta(henkisesti), ja näen silmissäni ruoan sisältämät sokeri, rasva ja kalorimäärät... syön toki vähän, mutta vain äärimmäisen turvalliseksi luokittelemiani ruokia; hedelmiä, vihanneksia, puuroa veteen keitettynä, kuivaa leipää.. oikeastaan mitä tahansa ns.terveellistä ruokaa ja sellaisia määriä että ei ole enää tappava nälkä. täysi olo on viholliseni, pahin mahdollinen olotila.
Kyselit kepeään sävyyn anoreksian seurauksista..
Maalaisjärjellä voi varmaan itse päätyä moniin seikkoihin, kuten:
lapsettomuus, kohdun vauriot, ruoansulatuselimistön surkastuminen ja toiminnan heikkeneminen, aineenvaihdunnan häiriöt, osteoporoosi, silmänpohjanrappeuma, keskittymiskyky heikkenee, sosiaaliset tilanteet tulee mahdottomiksi, kynnet,hiukset haurastuu, vastustuskyky heikkenee, haavat paranee hitaasti koska solujen uusiutuminen häiriintyy, hormonitoiminnan muutokset...
Monet näistä toki pitkäaikaisen anoreksian seurauksia ja havaittavissa ehkä vasta myöhemmällä iällä, MIKÄ EI TOSIN OMASTA MIELESTÄNI OLE LIEVENTÄVÄ ASIANHAARA.
Itselläni menkat puuttuneet kohta 3 vuotta. pillerikuuri ei enää auta. saan mustelmia kun mua tartutaan käsivarresta. silmänaluset on mustat, iho on kuiva.. vielä ei vakavimpia muutoksia ilmennyt, mutta luulen että lasten saannista ei enää ole toivoa, osteoporoosilta välttyminen olisi ihme.. jne.
ÄLKÄÄ LEIKKIKÖ NÄILLÄ ASIOILLA. Kun joudut tähän kierteeseen sen hekumallisen vaiheen ja euforiatuntojen jälkeen, et enää paljon naura ja ilakoi. Tästä eroon pääseminen on tuskien taival.
voi kun pääsisin takaisin siihen vuoteen kun päätin syhtyä kuntoilemaan ja syömään terveellisesti, olisin ilo mielin vielä sen kokoinen ja iloinen nainen kuin nyt. Huomaan olevani eristäytynyt, ärtynyt ja usein myös masentunut..
No synttärit oli ja meni, taisin pari mandariinia ja päärynää hotkaista ja napostelin pussin maapähkinöitä. Join vettä ja kahvia, olo oli okei..
Tänään homma repes käsistä, töissä rankka päivä, ei kerennyt edes istua (joulun aika kiireistä keittiössä) saati syödä mitään. (toisaalta en halua syödä mitään, koska perustelen sen itselleni tehokkaan työ ajan menetyksenä)
No kotia pääsin, ajoin vanhempieni luo, ja kappas tuoretta uunijuustoa ja puolukoita. EI, ei saa! söin salaattia, mutta maistoin sit juustoa, maistoin lisää ja lisää ja lisäääääääääääää!!!! Sit maha oli halkeamaisillaan, samaten pää -> suunta kohti vessaa, vaikka pakolla pois muuten pää ei anna anteeksi... Nyt tuntuu kauhealta ja itkettää, mutta tiedän että keho vaan antoi käskyn, syö minulla on nälkä....
ehkä tiedossa ovat järjellä ajatellut vauriot, mutta ei tullut mieleen silmäpohjanrappeuma tai haavojen paraneminen. Että se vaikuttaa niin moneen asiaan.
Mie pystyn sentään vielä huoletta syömään kasviksia ja marjoja, en siis kiellä itseltäni määriä vaan ruoan laadun.
Kuten sanoit tähän tulee riippuvaiseksi, tunnen onnistuneeni kepeänä, vähän syövänä ja kait ajattelen säteileväni, vaikka tosi asiassa voimat on loppu ja äksyttää. Tiedän että jos haluan parantua painon on noustava normaalin, se pelottaa: en halua lihoa! Helvetti on liian mieto sana anoreksialle, se on vieläkin pahempaa...
tosiaan toi miten anorektikot syö....no sehän on just yks piirre et harrastaa omituisia ruokayhdistelmiä.
itse syön puuroa oivariinin ja suolan kanssa, chili-tai mexicana-tonnikalaa, salaattia, raejuustoa, JUUSTOA! ja vihanneksia ja tietysti....ja ainoo rasva mitä käytän on oivariini (vaikka inhoonki rasvaa), muuhun en koske. sit on kyl toi leipä ja nuudelit mut niitä syön harvoin. mut kaikki mitä syön niin laitan varmaan puoli kiloa suolaa siihen....joo ja keitot! tomaatti-ja porkkanakeitto (keittää porkkanoita ja muussaa ne). punasta lihaa syön harvoin, perunaa en ikinä ja muutkin hiilihydraatit on aika vähissä.
en kyllä yleensä syö ku jotain 100-200kcal päiväs jos edes syön.
sentään! Hanki elämä!!!
Mulla on aikas normit säännöt mutta pakko silti
-Aamulla puuroa ja kahvia
-Pilleri satsi että saa kaikki ravintoaineet
-1 leipä päivässä
-Kanaa tai kalaa että proteiineja saa
-Illalla aina puuro ja jugurtti
-Yksi hedelmä ja kasvisannos päivässä
-rasvaa että hiukset ja iho pysyy kunnossa (pähkinät ja öljy)
-Huolehdin kalsiumista
-Liikuttua tulee päivittäin
-Ei liikaa unta
-Syöminen samaan kellonaikaan
-n.800kcal päivässä
=terveysterrosristi
-Olen kasvissyöjä
-En syö mitään lihaa
-Lakto-vegetaristi
-Kuidun saanti päähänpinttymä (väh. 40g/päivä)
-Proteiinit ja kalsium soijatuotteista ja herneistä
-Yksi ateriankorvike päivässä
-Kalium, rauta ja useimmat vitamiinit ravinnelisistä
-About 800kcal/päivä
-Minuutilleen samat syömisajat: 8, 11, 14, 17, 20.
-4-5 pientä ateriaa siis päivässä
-Nukkumaan klo 22.00
-Vähintään 8h unta
-Illalla 3dl kylmää vettä ennen nukkumaanmenoa
-2l kylmää hanavettä päivässä
-Ei sokeria
-Ei vaaleaa leipää
-Ei maitoa teehen
-Makeutusaineita kohtuudella
-Jauhoja vain ruisleivästä, jossa kuitua 16%
-Ei mitään herkkuja
-2 oliivia illalla suolansaannin vuoksi
-Ei näkyvää rasvaa
-Vähintään 1/2h liikuntaa päivässä
-Ei kermoja
-Ei juustoa
-Syönnin on kestettävä 20min.
-4dl vettä ennen ateriaa
-Tietyt astiat ja välineet
-Kalorit lasken 0,1 kcal:n tarkkuudella
-Kaikki syömiset punnitaan
-Punnitus aamulla vessakäynnin jälkeen ja monesti sen jälkeen
-Ei jogurttia
-Suolaa ei lisätä mihinkään
-Ei liemikuutioita
-Ei keittoja
-Lounaaksi kaupan kasvispihvi (61kcal) ja 100g herneitä (85kcal)
-Rasvaa, öljyä, sokeri tai kaakaojauhetta ei saa ostaa
-Ei naimisiin koskaan
-Ei alkoholia
-Ei tupakkaa
-Ei seurustelua
-Ei biletystä
-Ei lapsia koskaan
-Ei mehuja
-Ei salaatinkastikkeita
-Ei kenenkään muun valmistamaa ruokaa
-Ei banaaneja
-Ei kahvia
-Ei teetä
-Ei vettä, jos ei ole sen aika, vaikka olisi jano
-Ei hunajaa
-Ei kuivattuja hedelmiä
-Ei muroja
-Ei ruokailua ravintolassa, vaikka ravintosisältä olisi varma
Siinäpä nyt melkein kaikki, varmaan vielä jotakin tulee mieleen. On siinä toteuttamista. 5 vuoden aikana on nämä kertynyt.
Luin sääntösi ja totesin, että meillähän on paljon samaa. Olisin kiinnostunut vaihtamaan ajatuksia kanssasi. Voisinko lähettää sinulle sähköpostia johonkin osoitteeseen...?
En mielellään kyllä jakele osoitettani kaikella kansalle, joten jos voit, niin anna sinun osoitteesi. Jos et voi, niin sitten on minun varmana pakko. Olen tosi vainoharhainen. Lisäksi minulla alkaa olla jo aika iso liuta mailikavereita.
[email protected]
Voi rakkaat, näitä kun lukee niin yhtä vankilaa ja kontrollointiahan tuo elämä on. Mitä muuta se on, kun orjan elämää?
En halua osoitella sormella tai loukata, mutta näin syömishäiriötä sairastamattoman ihmisen silmissä tuo kaikki näyttää, kuulostaa ja vaikuttaa niin surullisen orjuuttavalta, että tekisin mitä vaan auttaakseni teitä vapauteen tuosta kaikesta.
Ymmärrän, että kaikilla on omia tapoja, rajoja ja rajoitteita, mutta jos se tekee sinut vangiksi oman kehon, ulkonäön ja ruoan vankilaan, onko se sitten enää sitä, mitä elämän pitäisi olla?
asiaa voi miettiä myös niin,että kun sairaus ei ole pahimmillaan,niin ei se ainakan minua syö henkisesti..tiedän tasanmitä syön ja milloin ja käyn vaakalla kerran viikossa..näin siis kun elämä anoreksian kanssa on yhtä juhlaa..
sitten siihen,mitä mulle on käynyt,kun annoin sairaudelleni liikaa valtaa ja sehän sanelee sääntöjä,kuten,että päivässä on herättävä aina samaan aikaan..
syödä ei saa kuin tiettyjä ruokia ja tiettyyn aikaan..
liikuntaa,niin paljon kuin vain mieli keksii,että on kulutettava"ettei lihoisi"..
päivittäinen vaakalla hyppely ja kokonaisvaltainen ajattelutapa,joka täyttää kaiken muun vieden elämästä pois muutakin kuin hiukset..
tuolla aiemmin oli viestissä,että älkää antako anoreksian pilata joulumieltä..ei se pilaakkaan,mutta se voi vain pahentaa tilannetta,että on joulu ja jouluruokiin liittyvä stressi..
Terveen ihmisen silmissähän tämä ei vältämättä ole sairautta ollenkaan; ne ajattelee, että toi on vaan typeryyttä, pinnallisuutta, itsekästä turhanpäiväistä säälittävää elämää. Montaa näistäkin toki monessa tapauksessa.. Mutta tämä sairaus on todellisuutta, tuntuu kuin päässä olisi riivaaja joka sanelee näitä pakkoja ja kieltoja ja sääntöjä taukoamatta eikä jätä rauhaan!
Itse ajattelen että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan normaalin syömisen.. huomenna.. sitten huomenna.. ja kun aamupalan aika koittaa, pysyn vakaasti säännöissäni.
Mitä pidempään jatkaa, sitä vaikeampi on päästää irti! Tavat ja pakkomielteiset tottumukset myös kasvattavat itse itseään ja muuttavat muotoaan- pääasiassa kieltojen määrä kasvaa, ainakin itselläni.
Ja pelottavaa tässä on että mitä enemmän laihtuu, sitä lihavammaksi itsensä tuntee! Mitä vähemmän syö, sitä enemmän alkaa rajoittamaan syömisiään! Se on alamäki kun vauhti lähtee kiihtymään.
Sinappia ja porkkanatikkuja; tätä itsekin teen, ja idea tuli itse asiassa eräästä anorektikon elämänkerrasta joka oli shokeeraavaa luettavaa, mutta piti minut sairaudessa yhä lujemmin kiinni.
Dippaan myös kaikkea mahdollista yhteen; kun en käytä sokerisia hilloja puurossa, dippaan näkkäriä ja kuivaa ruisleipää puuroon, omenapaloja jne... maistuu kyllä- toisin sanoen; mauttomuuteen tottuu.
Ennen minullakin oli ties mitä sääntöjä itselleni ruoan ja liikunnan suhteen ja auta armias et niitä oli noudatettava.
Nykyään minulla ei ole mitään sääntöjä itselleni. Tässä maailmassa on sääntöjä ihan tarpeeksi ilman että minun pitää vielä itse itselleni niitä tehdä ja vielä ruoasta. Kyl niit riittää niit lakeja tässä maailmassa. Se ei ole mitään elämää kun naurettavista, turhista asioista niit alkaa itselleen tekemään. Mutta ne ajat on käyty läpi ja niistä on kasvettu ulos.
Pahimmat ajat on ohitse mutta mulla on vieläkin jotain pakkomielteitä: ei liikaa suolaa, ei vaaleaa leipää, ei valkoista pastaa ja vapaapäivinä kun en ole töissä on tehtävä jotain jumppaliikkeitä, mutta se on ok jos satun joskus noita syömään, ei vaan tee mieli hirveästi edes syödä noita ja se on ok jos en tee mitään koko päivänä koska so what, yksi päivä tässä elämässä sinne tai tänne. Joskus on vaan niin hyvä antaa itselleen taukoa :) Toivottavasti tekin joskus onnistutte siinä :)
Miten pääsit sairauden kourista? Siis eihän tästä pääse koskaan täydellisesti eroon, mutta tarkoitan sitä miten pääsit elämään normaalia elämää henkiseti? Jos sen saa kuntoon seuraa keho perässä.
Inhottaa ihmiset jotka luulevat painon nousun auttavan paranemisessa, tosiasiassa ei siitä ole hyötyä jos pää huutaa ihan jotain muuta..
"Inhottaa ihmiset jotka luulevat painon nousun auttavan paranemisessa, tosiasiassa ei siitä ole hyötyä jos pää huutaa ihan jotain muuta.. "
Tämä on koko jutun ydin. Ihmiset hokee että syö syö syö, sä olet anorektinen, sun pitäis lihoa vähän, oletpas laiha tuosta ja tuolta... jne.
Haluaisin lihoa, näyttää normaalilta, kulkea ihmisjoukossa saamatta järkyttyneitä ja pelokkaita katseita. Mutta jos lähden liikkeelle paranemisprosessissa tavoitteena ainoastaan painon nousu, ahdistun välittömästi kun se paino sitten nousee.
Syömishäiriö on korvien välissä! On saatava ajatusmallit kuntoon, itsetunto ja itsekunnioitus kohoamaan, on ymmärrettävä että "minä riitän, olen tarpeeksi tällaisenaan. on lupa olla nainen, näyttää naiselta, olla minä mitä se ikinä onkaan!". siitä lähtee paraneminen kuin itsestään, jos alkaa arvostaa itseään enemmän. Kroppa tosiaan seuraa perässä ja muotoutuu normaaliksi ajan myötä, syömisten normalisoiduttua ajatusmaailman parantumisen myötä.
totta on tosiaan,että sh on korvien välissä ja pelkkä painononousu ei ole paranemista.ajatusmallit ja ns sairas elämäntyyli on muutettava kokonaanb,jos mielii päästä edes vähän vähemmällä rääkillä itsensä kanssa.
itse olen tehnyt töitä niin sairauden eteen kuin sitä vastaankin ja olen edelleen sairas.sairasmieleltäni,eikä vartalonikaan oloe vielä edes normaalipainon rajoissa.
syömishäiriöstä täysin paraneminen on lienee harvinaista,varsinkin,jos sairaus on kestänyt niin pitkään,että siitä on tullut osa elämää..näin on itselläni..
tosin olen oppinut elämään sairauteni kanssa siten että olen hoikka,pieni,mutta en liian pieni,jotta olisin hengenvaarassa.
tällä hetkellä koen,että olen paremmassa vaiheessa,mutta en voi sanoa,että olisin parantunut,enkä kyllä välttämättä haluakkaan täysin parantua.minulle riittää,että hallitsen sairauttani niin,että en kuihdu käsiin..
töitä sekin teettää,mikäpä asia ei elämässä sitä tekisi..
hyvää joulunjatkoa kaikille tämän palstan lukijoille/keskustelijoille!!