Olen tällä hetkellä lukion ekalla. Minulla on uskoakseni pieni ongelma. En tunne paljon mitään. Siis tunteet puuttuvat tai ainakin luulen niin. En ole aivan varma. Miten sen voi tarkistaa?
Jo pienenä huomasin olevani erilainen kuin muut. Joskus kun tein jotain, käytöstäni ihmeteltiin. Opin näyttelemään ja tiedän jo aika hyvin, miten milloinkin pitää mihinkin reagoida. Tunteista tiedän sen, että joskus tuntuu ikävältä. Ärsyttävältä. Haluaa asioiden olevan jotenkin, ne eivät ole niin. En osaa selittää. Haluaisin tuntea. Pidän hyvästä ruoasta. Sekin on varmaan jokin tunne.
Ystävyydestä en paljon tiedä. Olen yhden tytön ystävä, hän tosin melkein pakotti minut siihen. Ei tahallaan. Jotenkin vain jouduin siihen tilanteeseen. Olemme tunteneet alakoulusta asti. Haluan, että hänellä ei ole ikävää ja että hän on iloinen. Tämän verran tiedän. En ole varma, olenko kokenut vai en.
Rakkaudella ja ystävyydellä on ainakin se ero, että rakastavat haluavat tehdä outoja asioita ja asua yhdessä. En ole varmaan ikinä kokenut.
Suru on tietääkseni ikävä tunne ja siihen auttaa puolustavien ja rohkaisevien sanojen sanominen. Vaikutus on tehokkaampi, jos sen tekee joku sellainen, jonka sureva tuntee hyvin. En ole ikinä kokenut.
Viha on kuin suru, mutta silloin on väkivaltainen. Siihen auttaa myöntyminen ja anteeksipyytävien sanojen sanominen.
Haluaisin saada apua tähän ongelmaan, mutta tärkeintä olisi ymmärtää, mitä tunteet ovat ja mitä niillä tehdään. Voiko joku selittää tunteet siten, että niihin tulee jotain järkeä.
Jo pienenä huomasin olevani erilainen kuin muut. Joskus kun tein jotain, käytöstäni ihmeteltiin. Opin näyttelemään ja tiedän jo aika hyvin, miten milloinkin pitää mihinkin reagoida. Tunteista tiedän sen, että joskus tuntuu ikävältä. Ärsyttävältä. Haluaa asioiden olevan jotenkin, ne eivät ole niin. En osaa selittää. Haluaisin tuntea. Pidän hyvästä ruoasta. Sekin on varmaan jokin tunne.
Ystävyydestä en paljon tiedä. Olen yhden tytön ystävä, hän tosin melkein pakotti minut siihen. Ei tahallaan. Jotenkin vain jouduin siihen tilanteeseen. Olemme tunteneet alakoulusta asti. Haluan, että hänellä ei ole ikävää ja että hän on iloinen. Tämän verran tiedän. En ole varma, olenko kokenut vai en.
Rakkaudella ja ystävyydellä on ainakin se ero, että rakastavat haluavat tehdä outoja asioita ja asua yhdessä. En ole varmaan ikinä kokenut.
Suru on tietääkseni ikävä tunne ja siihen auttaa puolustavien ja rohkaisevien sanojen sanominen. Vaikutus on tehokkaampi, jos sen tekee joku sellainen, jonka sureva tuntee hyvin. En ole ikinä kokenut.
Viha on kuin suru, mutta silloin on väkivaltainen. Siihen auttaa myöntyminen ja anteeksipyytävien sanojen sanominen.
Haluaisin saada apua tähän ongelmaan, mutta tärkeintä olisi ymmärtää, mitä tunteet ovat ja mitä niillä tehdään. Voiko joku selittää tunteet siten, että niihin tulee jotain järkeä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miltä tuntuu jos joku on sinulle ystävällinen?
Itketkö koskaan?
Liikututko koskaan esim elokuvissa, jos nyt sattuu olemaan liikuttava filmi ?
Tunne-elämäm keskus on aivoissa, jos se on vaurioitunut tai olet joutunut käyttään jotain psykedeelistä lääkettä, joka olisi vaikuttanut tunne-elämän keskukseen. On niin monta eri mahdollisuutta joten jos olet huolissasi, niin keskustele jonkin psykiatrin kanssa.
Myös voi yrittää herättää tunteita toisessa, niin hän vastavuoroisesti voi herttää tunteita sinussa.
Ainakin yksi neuvo tulee mieleen....
"Tee toisille sitä mitä haluaisit itsellesi tehtävän"
Jos haluat esim. että sinuun kiinnitettäisiin ystävällisesti huomiota, niin kiinnitä sinä huomioita toisiin ystävällisesti.
Jne. Jne.
"Miltä tuntuu jos joku on sinulle ystävällinen?"
Ei aavistustakaan. Kysymys tuntuu oudolta.
"Itketkö koskaan?"
En tietääkseni
"Liikututko koskaan esim elokuvissa, jos nyt sattuu olemaan liikuttava filmi ?"
Siis häh?
En ole tietääkseni käyttänyt mitään lääkkeitä. Ehkä joskus yskän lääkettä. Semmoinen keltainen imeskeltävä pastilli.
"Tee toisille sitä mitä haluaisit itsellesi tehtävän"
Luin tuon jostain, mutta se ei toimi ollenkaan. Vein äidille ruokaa ja hän ihmetteli asiaa. Jos en kiinnitä kehenkään huomiota niin he alkavat myös ihmetellä.
Vastauksistasi päätellen vaikuttaa siltä, että tunne-elämässääsi olisi hyvä kiinnittää huomiota.
En usko, että on olemassa lääkkeitä joita nauttimalla asia korjaantuisi.
Ainoa keino on se, minkä olet jo aloittanut, eli kiinnität huomiota tunne-elämäsi korjaamiseen.
Käsittääkseni siihen ei ole muutä keinoa, kun kasvattamalla itseänsä läheisystävälliseksi, ehkä sitä jo oletkin, mutta parantamisen varaa aina on.
Vie äidillesi "edellenkin ruokaa" tai jotain muuta vastaavaa, kyllä ajan kanssa vastakaikua alkaa tulla ja sinä huomaat, että tunteet herää.