Lopeta tupakointi

niin se vaan menee, että nuo kommentit on "totta". sähän et sitä vaan halua tunnustaa, kun on hirveä tarve "selitellä" itselleen miksi et voisi edes yrittää lopettamista. se on ihan vaan itsestä kiinni toi lopettaminen, se on vaan totuus. nyt vuoden polttamatta ja tiedän että noin se vaan menee. lopeta valitus ja lopeta tai sitten poltat hyvällä omalla tunnolla, sehän on yksin sinun valintasi, mitä sä toisten sanomisista välität. mutta itse se valinta on vaan tehtävä.

Nyt ei tule mitään muka-viisasta lässytystä, vaan ihan asiaa.
Mä ennätin tupakoida reilun 30vuotta. Aloin ihan kakarana. En siksi, että näyttäisi isommalta tms. vaan koska se oli tapana. Mä kasvoin tupakan kanssa, mä olen ns. tupakkapersoona, joka on mennyt läpi elämänsä rööki huulessa. Synnytyksissä se ei ollut mukana, eikä raskausaikana, mutta eihän kaikki isätkään ole, joten jos tupakka sen aikaa oli pois kuvioista niin so.
Mutta kaikki muu. Ilot surut kun tuntui pahalta kun tuntui hyvältä. Kun jäi yksin,kun oli seuraa. Kun kävi nukkumaan, kun heräsi. Siinä välilläkin voi käydä röökin vetämässä, jos sattui havahtumaan.

Minnekään ei lähdetty ilman röökiä. Silloin joskus ensin laskin, että saan röökitopan, ja jos oikein kireää oli, toisenkin. Ruuatta saattoi olla, muttei röökittä.
Ihan niinkin pohjalla olen ollut, että olen karistellut vanhoista tumpeista polttamattomat purut ja vääntänyt sätkän virsikirjan sivusta.
Mä olen ollut enemmän kuin koukussa, mä olen elänyt tupakoidakseni, ja tupakoinut elääkseni.

Sitten mä vaan aloin funtsaamaan miltä se oikeasti haisee. Miltä näyttää kun painelee rööki huulessa. Onko se coolia, vai tosiaan niin tyhmää mitä jotkut väitti.
Aloin mieltämään tupakointia heikkouden, ei vahvuuden merkkinä. Haistelin natsakuppia, ja mietiskelin.
Lopetin, ostin vahvinta mahdollista nikotiinipurkkaa.Poltin toiseksi viimeisen röökin, enkä ostanut seuraavaa toppaa, vaan raakeesti aloin jauhaa purkkaa, sen sijaan että menin savuille. Olin aika yllättynyt, kun selvisin päivän, seuraavankin.
Sitten iski isoVITUTUS. Ajattelin, että tähän kuolee, ja ainut mikä estää on tupakka. Onneksi mulla oli vielä se yksi rööki jäljellä. Ja eikon parvekkeelle savuamaan.
Ei hitto, meinasin pyörtyä. Tuli todella paha olo, korvissa humisi, epätodellinen olo, kuvotus. Ennen niin iloisesta ja nautinnollisesta tavasta oli tullut muutamassa päivässä kammottavaa. Ihan kuin olisi vetänyt paksun karvahatun syvälle päähän, ja olisi kävellyt ilmapatjojen päällä.

Siihen loppui, ajattelin, ettei enää mulle tätä. Sellasta se varmaan oli silloinkin kun pentuna ensimmäisiä kertoja veteli savuja. Silloin kun ei alkuun vetänyt muuta kuin muutamat poskarit, sitten vähän enempi henkeen, sitten puolikkaan ja kohta kokonaisen, niin siihen kammo-oloon tottui.

En enää vedä röökiä, en ikinä, ja olen periaatteessa samaa mieltä, että tupakointi loppuu kun ei osta röökiä. Ei se ihan yksinkertaista ole, mutta ensimmäinen neuvo ja apu on se, että kuuntelet kun sulle sanotaan että sä pystyt siihen, se on ihan helppoa.
Älä tee siitä itsellesi vaikeampaa mitä se on. Hyväksy vieroitusoireet, ei niihin kuole, päinvastoin, ne helpottavat vähitellen. Mulla on nyt menossa miedoimmat mahdolliset imeksittävät niksatabletit. Purkka on 2milligrammaista, kun ei sitä taida kevyempää olla, mutta en jauha kuin ehkä 2-3 palaa päivässä. Painoa on tullut kyllä se 5kg lisää, mutta tässä on ollut menossa muutakin kuin röökinlopettaminen, eli en kokonaan laita sen syyksi. Ei vaan ole yhtään syytä enää päästä lihomaan, mutta tupakointia en sen takia aloita.

Oleellista varmasti on se, ettei enää niksapurkan tms. valmisteen kanssa tosiaankan vedä yhtään röökiä, silloin homma ei toimi.