Koko elämämme olemme kulkeneet
samaan suuntaan,
kohti samaa päämäärää.
Suuntana, tavoitteena helppo elämä,
päämääränä onnellinen loppu.
Kokeneet samoja asioita.
Surreet samat surut ja
nauraneet samoille asioille.
Välissämme ei ole ollut kuin
pari kaupunkia ja
lukuisia kilometrejä.
Niinä menneinä hetkinä, kun
olemme pudonneet kartalta
ja osuneet paikkaan,
jolla ei ole nimeä,
ja jonka olemme unohtaneetkin,
meidän olisi kuulunut osua yhteen.
Niin sanoo sydän.
(Kuka tämän kaiken on järjestänyt?
Kysyy järki.)
Nyt kun reittimme risteävät, lopultakin,
toisemme tavoitettuamme,
rakastuttuamme,
on kaksi mahdollisuutta:
Risteyskohdassa tartumme toisiimme
ja jäämme toviksi pyörimään siihen
elämän kiertoliittymään,
ja tiukassa, varmassa otteessa
poistumme siitä yhdessä,
loppuelämäksemme.
Rakkaus vaatii niin tekemään.
Tai hipaisemme, pyörimme hetken,
ja jatkamme eri suuntiin,
suuntiin vailla uutta yhtymäkohtaa.
Pelko lisäkolhuista yllyttää siihen.
Sano, kumpaa haluat?
Onko rakkautesi suurempi kuin pelkosi?
http://www.youtube.com/watch?v=oghj7y4hluU
samaan suuntaan,
kohti samaa päämäärää.
Suuntana, tavoitteena helppo elämä,
päämääränä onnellinen loppu.
Kokeneet samoja asioita.
Surreet samat surut ja
nauraneet samoille asioille.
Välissämme ei ole ollut kuin
pari kaupunkia ja
lukuisia kilometrejä.
Niinä menneinä hetkinä, kun
olemme pudonneet kartalta
ja osuneet paikkaan,
jolla ei ole nimeä,
ja jonka olemme unohtaneetkin,
meidän olisi kuulunut osua yhteen.
Niin sanoo sydän.
(Kuka tämän kaiken on järjestänyt?
Kysyy järki.)
Nyt kun reittimme risteävät, lopultakin,
toisemme tavoitettuamme,
rakastuttuamme,
on kaksi mahdollisuutta:
Risteyskohdassa tartumme toisiimme
ja jäämme toviksi pyörimään siihen
elämän kiertoliittymään,
ja tiukassa, varmassa otteessa
poistumme siitä yhdessä,
loppuelämäksemme.
Rakkaus vaatii niin tekemään.
Tai hipaisemme, pyörimme hetken,
ja jatkamme eri suuntiin,
suuntiin vailla uutta yhtymäkohtaa.
Pelko lisäkolhuista yllyttää siihen.
Sano, kumpaa haluat?
Onko rakkautesi suurempi kuin pelkosi?
http://www.youtube.com/watch?v=oghj7y4hluU
Vastaukset 9
Vanhimmat
...siivistään puhti loppunut
ja maahan mätkähtää pätkähtänyt,
vieläpä risteys alueelle missä on kaksi
suuntaviittaa rakkauteen tai surkeuteen.
kun maailmanpyöriminen silmistäsi loppuu
niin kas vain joku peikkopoika pähkäilee
siinä ,epävarmana odottaa
ja koska keiju pätkähti just siinä maahan
niin taivaalla on sormensa pelissä
ja sydän sinulle sanoo;
"ei liian kauvaa vapaana liihotella saa"
jos peikkopoika ujo on keijun edessä
niin tarjoa käsivartesi ja kohti rakkautta
käänytte ja sen tien päässä voi luovuttaa
kätesi sitten.
the end
anteeksi "pöllö" palautteeni mutta tunnuit
niin tosissaan olevan tässä kauniissa runossasi.
hyvin hyvä,hyvä upea kuunkeiju!!!
naurun vaikka aihe on vakava. Ei ole mitään vikaa sinunkaan mielikuvituksessasi, runoilija-luutunsoittaja! Kiitos käynnistä ja kommentoinnista!
Tarina - joka odottaa vastausta ja
miten kaikki kiertotähdet ja elämän
rajallisuudet kemioineen osuvat
näiden kahden maailmaan ?
Olen usein ihaillut kerrontaasi
ja sen syvyyksiä,kuten tämä
yhtye - Rajaton - yksi nyky
suosikeistani osuu tuonne
tunne visiooni koskettamaan.
Yritä edes hiven olla onnellinen,
jos tällä pystyin edes pikkuisen
- kosketukseesi vastaamaan.
kommentistasi. Butterfly - my flying buddy - with newborn wings... Tottakai olen onnellinen, kukapa lentokykyinen ei olisi?
Hienoa, että pidit ja kiitän kommentistasi ja että taas kävit.
Mitä osaatko lentää... minä
vain unessani ja sieltä
maailmaa katson ,kuten
ulkomaillakin käyty
upeissa väreissä
jos sinne vielä
kerran...
Minä yritän käydä kun vain
ehdin...mihis nyt lennetään.
Runosi on mielen kysymys, ei sydämen. :) Vastaus on todella yksinkertainen niinkuin totuus aina. Oikea rakkaus on aina suurempi kuin pelko. Kysymys kuuluukin: miksi joudut sitä kysymään?
Juuri siihen haluaisikin runo saada selvyyden, miksi pitää kysyä. Mutta vastausta täytyy odottaa...
Kiitos kun kävit.
Kovasti tutun oloista pohdiskelua matkan varrelta,
lienee niin että niitä sielun kumppaneita kulkee tässä elämän virassa useita, voisi kuvitella kuinka pieni puronen kulkiessaan syysmetsän poikki, saa kuljetettavakseen koivun keltaisia lehtiä. Ne ovat lähtöisin samata puusta ja leikkisä tuulen viri heitti niitä puron matkaan,
monia esteitä on tuon puron kulun tiellä ja aina osa lehditä takertuu kiinni johonkin esteeseen matkan varrella. Osa kiertää esteet eri puolilta ja kohtaavat jälleen uudelleen, joskus ne jäävät virran pyörteeseen, ikäänkuin unohtuen siihen. Jokin oikku tai sattuma ne heittää jälleen virran vietäviksi, tai ehkä vain toisen. Hieman tuon kaltaistahan elommekin on, miltä osin sen voimme suunnitella ja mikä osuus on kohtalolla, hyvällä tai huonolla tuurilla, muut ihmiset ja heidän sanansa ja tekonsa, mikä vaikutus niillä tai meidän omilla valinnoilla, jotka ovat suhteessa kyseiseen hetkeen. Rakkaus toiseen ihmiseen on usein niin voimakasta että sen alle saattaa murentua tai murskata toisen, ymmärätämättömyyttään, rakastamaan oppiminen lienee yksi suurimmista haasteista minkä kohtaamme elon virassa kulkiessamme, sillä se mikä toiselle on suuri rakkauden osoitus ja kiintymyksen merkki, on toiselle kahlitsevaa velvollisuutta. Voisi sanoa että rusina pulla on hyvää mutta jos rusina saisi sanoa tuntisiko se olevansa pullan vanki vai olisiko pullasta rusina hänelle se puuttuva mauste joka sen saa niin hyvältä maistumaan, vai ehkäpä kaardemumma olisikin ollut parempi.
mietteitä sinussa herätti tämä piskuinen ajatelmani. Kiitos! Totta joka sana!
Mukavaa että kävit ja kommentoit, kiitos siitäkin.