Olen pahoillani.
Minulla ole enää annettavaa
suloinen kultatukka
veljeni.
Olen kantanut sinua kauan
selässäni, sylissä
halki maiden,
parvein
loputtomien teiden.
Lasken sinut nyt tähän.
Lepää.
Näkevät,
huulesi kysyvät, sä sulje.
Omenain alla on hyvä;
eivät kiusaa.
Jää,
viimeinen sekä rakkaimpani.
Kylmässä
riitteessä
kaltaisesi tuoksuu
kielo
kaulallani kuin liina.
Minulla ole enää annettavaa
suloinen kultatukka
veljeni.
Olen kantanut sinua kauan
selässäni, sylissä
halki maiden,
parvein
loputtomien teiden.
Lasken sinut nyt tähän.
Lepää.
Näkevät,
huulesi kysyvät, sä sulje.
Omenain alla on hyvä;
eivät kiusaa.
Jää,
viimeinen sekä rakkaimpani.
Kylmässä
riitteessä
kaltaisesi tuoksuu
kielo
kaulallani kuin liina.
Vastaukset 9
Vanhimmat
hyvin imuunsa tempaavaa tässä runossa on.
Luin moneen kertaan ja mietin kumpi on Prosper ja kumpi Bonifacius. Vai onko kumpikaan. Jos on, niin päädyin siihen, että Bonifacius on hän, joka kantaa Prosperia... Kaikkea sitä juolahtaakin mieleen mietiskellä...
vaikka toi oli hätäinen runttaisu, niin silti mua kiehtoo aivan sama asia: Kuka kantaa ketä?
Jos jompi kumpi on nuorempi toista, niin vanhempi kantaa tietenkin nuorempaa - koska nuorempi on silloin lapsi. Jos vanhempi jättää nuoremman nukkumaan puunjuurelle, niin silloin hän ei jätä puunjuurelle lasta vaan jotain muuta. Jos juurakkoon jätetty on jotain muuta kuin lapsi, niin mikä hän on? Sillä kukaan aikuinen tai sukulainen ei jätä siskoaan tai veljeään juurakkoon ja lähde itse vaikeuksia valitellen tiehensä.
Jos ajatellaan, että kantaja kantoi lasta siksi että katsoi sen enemmän velvollisuudekseen kuin rakkaudeksi, niin velvollisuus tuli täytettyä lapsen kuoltua. Jos taas kannetaan rakkaudella, niin onko oikein unohtaa jotain taakseen ja jatkaa itse matkaa eteenpäin - koska ruumiin raahaaminen mukanaan ei tule missään tapauksessa kysymykseen. Mutta taas voiko mitään unohtaa... edes omenapuunjuurakkoon?
Entä jos kannettava oli oma lapsellisuus josta halutaan eroon, mutta koetaan luopuminen niin vaikeaksi, että ymmärretään sen olevan mahdotonta.
Siten kaikki tämä on vain unelmaa, ja pikkuveli aivan kuolematon ja ikuinen sen inhimillisessä kontekstissaan.
ding ja dong... mä sekoan "rups"
Olen mies jolla on vara vaihtaa mielipidettä päivittäin,- niin tai ainakin joka toinen päivä.
Pidän tästä runosta, ainakin yhtä paljon kuin siitä kauniista *messinkikannat, tai siitä rujommasta *pompei (vai oliko se vesuvius?).
Sinulla on selvästikkin asiaa meille ilman kiherrystä. Houkuttelet lukijaa paikkaan missä on tilaa myös hänelle.
Sen verran ankkuroit lateraaliviittoja etten tunne hortoilevani ihan pallohukassa.
Ja kuitenkin tämä jää vaivaamaan.
Hyvä näin!
selvennystä, kiitos.
Sinä Pantomimmi olet tekstaillut
runon,joka herkistää tuntokarvatkin
kippuralleen kuin vikittäen
Sinua luokseen...
kertomaan historiasi
storyn tähän runoosi.
Mutta kun ujo olen,niin
toivotan jo nyt hyvää
yötä. Pidän tästä.
... Siinä tuli päivän ensimmäinen nauru :D
Oikein mukvakivajuttu
Ujouden jätin yönviitan
harteille ja aamuun
rohkaistuin
paljain alastomin kasvoin
ottamaan urhean viestisi
vastaan
kuitenkin sisäisellä
hyvänolon ilmeellä.
Mukavia pikku extroja
tähän päivääsi.
loistavaa ! Miten sie osaat ? Kerppu
Mä pistän silmät kiinni ja hakkaan hirveäsit kirjaimia ruuttaniin, sitten poistelen jotain ja yhdistelen loput.
Se on kvasikaaostekniikkaa. Ja aurinkoa sinne.. toivottavasti.