Oon kirjotellu sähköpostia yhen miehen kans jo pitkään,ei olla tavattu koskaan. Nyt alkaa tuntua että oon ihastunu ihan tosissani vaikka oon ite ensimmäisenä neuvomassa muille ettei pelkkiin kirjotuksiin voi ihastua. Tämä mies pyörii mielessä koko ajan,nään unta hänestä enkä saa häntä ajatuksista pois vaikka miten yritän. Mitä ihmettä oikeen teen,ei kai tässä iässä voi eikä pitäis enää mennä sekaisin niinkuin 15-vuotiaana?
Sähköposteihin ihastuin
n29
91370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juu, mulle on käynyt ihan samoin ja olen tälläkin hetkellä ihan kuumana yhteen mieheen jonka kanssa ollaan meilailtu jo pitemmän aikaa...ei koskaan olla nähty.
Ainoa huono asia on tietenkin epävarmuus...se voi tosissaan raastaa sielua.
oo onnellinen että oot saanu virikettä elämääs tiedän niin monta vakisuhteessa (susta en tiedä ootko) elävää jotka on siis niin hemmetin tylsistyneitä elämäänsä että niillekin soisin moisen huvituksen. harkitsen itsekin parhaillaan ajatusta...mitä pahaa siinä on jos vaan meilailee, jos jättää sille tasolle...siis parisuhteessa elävät. JA IÄLLÄHÄN EI OO VÄLIÄ hurahtamiset ei oo pelkäästään teinien etuoikeus.
Kaikki on mahdollista.
Itse olen naimisissa onnellisesti, silti meilailen erään miehen kanssa. Olen äärettömän onnellinen ja ihastunut. Elämä on taas ihanaa!
Eikä todellakaan mielestäni tässä mitään pahaa ole! Päinvastoin, jos näin vähästä tulee onnelliseksi, niin hyvä. Eipähän tarvitse elämäänsä kummoisia virikkeitä.
Ja tosiaankin, olo on kuin 15-vuotiaalla:
ei nukuta, ei ole nälkä ja kaikki ajatukset jossain, mistä ei edes tiedä. Merkillistä!
Itsellä sama juttu. Asiaa vaivaa vielä se, että mailikaverini on mua 6vuotta nuorempi.
Ei siinä oo mitään pahaa piristää itseensä päiväunilla. Meillä vielä lähes mahdottomuus tavata koska välillämme on 400 km.
Onhan se kivaa kun toisen maileja odottelee ja juttu luistaa =)
Mie osaan ton saman,
eli saaha ihmisen pyöryksiin
kirjoitatmalla,
ja tää 33 vuotias käyttäytys
kuin 15 vuotias loppuun asti,
että kuule kyllä voit mennä sekasin kirjoituksista =)
Tosin en itsekkään sitä uskonut,
jos en itse sekoaisi
nykyään aina kun saan mailia =)
onnistuin tekemään ton saman tuossa joku aika sitte. ja minä myös olen se samainen tyyppi, joka aina muistuttelee kaikille ettei sitä voi pelkän meilailun kautta ihastua. on se vaan näköjään mahollista vielä näin aikuisenaki;).
mitäs jos tapaisitte? vaihtoehdothan on, että kemiat toimii silloinkin, joka ois aivan loistavaa..tai sit käy niinku mulle kävi, eli ei ihan toiminu.
suosittelen kyllä kaikille samassa tilanteessa oleville pikaista näkemistä ni saa asiaan selvyyttä ja ei tarvii viettää unettomia öitä...ainakaan turhan takia;).
Miksette tapaisi uudestaan? Vaihdoitteko kuvia ennen tapaamista?
kuvat vaihettiin jo aiemmin. mä oon aina ollu sitä mieltä et ulkonäkö ei tosiaan ole pääasia, mut en voi rehellisesti sanottuna väittää että eikö sillä olis merkitystä. joten mies lähetti kuvansa ja minä omani. näytti ihan ok tyypiltä ja ihastuin entistä enemmän. mutta kun nähtiin ni ei vaan yksinkertasesti natsannu _yhtään_. olihan meillä ihan kivaa ja kaverina ajateltuna oikein ihana tyyppi. mut ei.
sen lisäks hän päätti ihastua muhun oikein huolella, ja alko käymään hieman ahdistavaks ku laitteli viestejä pirun monta kertaa päivässä tyyliin 'kävin tossa suihkussa', as if mua kiinnostais. tuli vähän semmonen olo et sillä ei oo elämää..joten päätin suht tylysti lopettaa kaikennäkösen kanssakäymisen samantien. pari kertaa vielä pommitti sähköpostitse (mulla onneks vaihtu puhelinnumero just samoihin aikoihin), mutta tajus sitte ku en vastannu niihin mitään että ei on ei.
siinä tuli pitkä tarina lyhyesti:), en viitti kummempia yksityiskohtia laittaa ku tän ehkä saattaa lukee muutki;). mut niin, toivottavasti sulle käy paremmin! ja laitahan väliaikatietoja, mä tulin ihan uteliaaks että miten käy.
Minulle kävi niin, että aloin kirjoittelemaan chatissa tutustumani miehen kanssa. Hän oli varattu ja haki vain jotain piristystä arkeen. Itse olen myös onnellisesti avoliitossa, mutta kaipasin jotain säpinää elämään.
No, kirjoittelusta tuli tosi tiivistä, pari pitkää viestiä päivässä lähetimme toisillemme ja tulimme todella hyvin juttuun. Pikkuhiljaa tunsin ihastuvani tähän mieheen... vaihdoimme kuvatkin ja mies piti näkemästään. Minä myös olin kiinnostunut hänen ulkonäöstään. Päätimme tavata, kävimme kahvilla ja kävelyllä.
Mutta voi pettymys, hän olikin todella lyhyt ja pyöreä... ei kasvokuva sitä paljastanut. Olen aina ajatellut, että ei se ulkonäkö merkkaa, mutta taidankin sitten olla pinnallinen, sillä siihen se juttu lässähti. En kuitenkaan kertonut sitä hänelle, vaan juttelimme ja meillä oli ihan kivaa yhdessä. Mutta seksuaalisesti en enää vetoa tuntenut. Hän kyllä olisi halunnut jatkaa pidemmällekin... lopetin vähän sen tapaamisen jälkeen kirjoittelun ja sanoin syyksi, että en halua vaarantaa suhdetta omaan mieheeni. Mikä kyllä olikin totta. Mutta en kertonut perimmäistä syytä... Tästä kyllä opin sen, että ei omaa kultaa voita kukaan. Nyt osaa arvostaa häntä enemmän, ja tavallaanhan petin häntä, vaikkakaan en kirjaimellisesti...