Moi mulla on pakko-oireinen häiriö. Oireet ilmenevät seuraavasti: Ovia pitää tarkistaa 20 kertaa. Kun menee vesssaaan niin pitää tarkastaa lukot sitä ovea rynkyttää 5 kertaa. Sitten ihoa pitää pakosti syödä vaikka ei haluaisi. Onneksi minulla ei ole autoa muuten pitäisi trkistaa onko ovet lukosSA... onko jollakin vastaavaa. Minulla on myös pakkoajatuksia: Pitää ohikulkevaa ihmistä puukottaa vaikka ei halua...
Pakko-oireet
nhl
71154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hei,
et ole ainut. kärsin itse samasta oireesta. tarkistan samanlaisesti ovia ainakin 20 krt joka kerta jos menen yksin ovesta. toisen läsnä ollessa oire helpottuu ja luotan enemmän itseeni. pelkään myös varjoja joita luulen ihmisiksi eli vainoharhoja. mulla on myös pakkoajatuksia jotka varsin kiusallisia. varmaan sullakin.
olin lähellä itsemurhaa v. 98 mutta sain ylhäältä apua etten tehnyt sitä . ei tarkoita että olen uskovainen.
tsemppiä. paras tapa on yrittää mennä pelkoja kohti ja sanoa itselleen että nyt olen katsonut oven ajatuksella ja se on varmasti lukossa eikä jäädä siihen vaikka kuinka mieli tekisi. pahinta tässä sairaudessa on toisten vähättely koska eivät ymmärrä ettei kukaan piruttansa ovea kolkuta ja se, että mieli sanoo toista kuin järki. hae apua lääkkeistä jos ei vielä ole . käytän zyprexa nimistä lääkettä ja seronilia.
Minulla on ollut erittäin vaikea pakko-oireinen häiriö aikoinaan. Mutta nykyään olen tuosta todella hyvin toipunut. Tosin psykoterapiassa olen ollut 3 vuotta ja lääkkeistäkin on ollut apua.
Minulla pakko-oireisuus on paljolti johtunut valtavasta ikävästä mikä mulla on ollut painamassa pienestä pitäen. Kuinka tärkeää voikaan olla rakkaus ja läheisyys ja ihan kosketus että voi varmistaa, että toinen ihminen oikeasti on olemassa. Voi äkkiseltään tuntua hassulta, että mitenkä tuollaiset perusasiat voivat aiheuttaa pakko-oireisuutta, mutta kyllä voivat. Valtava ikävä on kuin valtava tunnepaine päässä joka uhkaa hyökyä tiedostamattomasta. Ja tämä paine heikentää minuutta. Kellä tahansa voi tulla pakko-oireita kun todellisuudentaju heikkenee. Ja kun paine hellittää niin todellisuudentaju vahvistuu ja pakko-oireet helpottavat
Todellisuudentaju ei siis ole 1 nolla vaan siinä on valtavasti sävyjä. Ja kun todellisuudentaju on heikko, niin pitää tarkistaa monta kertaa eikä siltikään tajua. Todellisuudentajua on vain itse todellakin erittäin vaikea tiedostaa.
Mutta tällaiseen ajatusketjuun ja päätelmiin ja huomioihin mä olen tullut, kun olen hyvin paljon asiaan omien kokemusten ja psykologin kautta perehtynyt
Ennen kun olin sitten missä vain,ja näin rautaa jossakin,sitä teki mieli raapia.En tiedä miksi mutta tuli vaan kova halu raapia sitä.Nykyään sitä ei juuri ilmene.Ja joskus myös liitutaulu on sellainen mitä tekisimieli raapia.
miten ja mistä ihoa syödään??outoa,mutta niin on toki tämä koko sairaus.mikään ei näemmä ole mahdotonta.
toi vastaantulijoiden puukottamispelko toistuu myös aika monella.se on varmaan jotain kontrollinmenettämispelkoa.olaanko me sittenkin jotain kontrollifriikkejä?
Mulla on kans vaikka mitä ollu jo lapsesta lähtien. Ne on kyllä pysyny aina kovin lievinä. Ne on muuttunu elämän varrella vaikka mitenkä. Mulla on esimerkiksi näitä: järjestelen asioita, mietin outoja asioita ja käännän sanoja mielessä väärin päin, liikutan jalkaa tietyllä tavalla, kaikkea pitää olla parillinen (tai joku muu tietty) luku, pelkään että teen jotain noloa ja tarkkailen itseäni koko ajan, kaikkea ihmeellistä mitä ei voi edes selittää.
Pelkään myös sosiaalisia tilanteita ja se on töissä huono puoli. Pelottaa käydä myös kaupassa tai missä tahansa missä voi tulla tuttuja vastaan. En haluais puhua kellekään. En tykkää soittaa puhelimella mihinkään enkä vastata koska pelkään etten keksi mitään sanomista.
Tuntuu kauhealta käydä yleisissä vessoissa jos siellä on muita. En halua että virtsan ääni kuuluu. Pystyn silti käyttämään esim. työpaikan vessaa.
Oireet eivät rajoita elämääni, enkä pahemmin tarkastele mitään asioita, joskus muutaman kerran. Tiedän aika tarkalleen mistä oireet ja muut ahdistukset ja neuroosit johtuu, mutta en tiedä miten niitä voi ratkoa.
Tuntui ihan kamalalta kirjoittaa tämä. Kädet tärisevät ja sydän hakkaa. En ole koskaan puhunut tästä kenellekään.
Se kanssa vielä että nään mielessäni välillä kauheita mielikuvia vaikka onnettomuuksista. Pelkään kaikkia esineitä mitkä voi vahingoittaa jotenkin. Tykkään ommella paljon, mutta aina kun otan ompelukoneen esille "nään" miten ompelen sormeeni, ym. Se ahdistaa. Veitsen nähdessä tulee mieleen syvä haava sormessa. Mistähän tuommoiset johtuu?
no tähän ei auta muu kuin ottaa ittsestään niskasta kiinni ja SINUN PITÄÄ LOPETTAA ovien tarkistaminen jne. näin minä pääsin yli.
tätä kutsutaan altistamiseksi.
ja jos tulee ajatuksia et puukottasit jotain niin kuvittele päässäsi se loppuun asti ja suurentele sitä pässäsi tai keksi siihen jotain humoristista! auttaa!! MUT sun pitää PÄÄTTÄÄ lopettaa pakko ajattelu.