Tämä ei kyllä ole varmasti oikea paikka purkaa pahaa oloaan, mutta en tiedä enää mitä teen..
Oma isäni kuoli onnettomuudessa noin pari kuukautta sitten ja meillä oli riita ennen hänen kuolemaansa jota emme kerenneet sopia,tämä riita johtui siitä että olin pahoittanut teollani isäni mielen joka sitten katkaisi välit minuun, en tiedä pystynkö koskaan oppimaan elämään niin että asian voisin mitenkään hyväksyä, paha olo puristaa rintaa enkä pysty öisin nukkumaan, itkettää koko ajan. No ei yhtä ilman toista sanotaan, äitini on sairastanut vakavan sairauden josta onneksi selvisi,helmikuussa selviää onko sairaus uusiintunut kun oireita on ollut. Ainut mikä on saanut minut tähän asti jaksamaan on pieni lapseni.Mutta kuinka kauan?
Oma isäni kuoli onnettomuudessa noin pari kuukautta sitten ja meillä oli riita ennen hänen kuolemaansa jota emme kerenneet sopia,tämä riita johtui siitä että olin pahoittanut teollani isäni mielen joka sitten katkaisi välit minuun, en tiedä pystynkö koskaan oppimaan elämään niin että asian voisin mitenkään hyväksyä, paha olo puristaa rintaa enkä pysty öisin nukkumaan, itkettää koko ajan. No ei yhtä ilman toista sanotaan, äitini on sairastanut vakavan sairauden josta onneksi selvisi,helmikuussa selviää onko sairaus uusiintunut kun oireita on ollut. Ainut mikä on saanut minut tähän asti jaksamaan on pieni lapseni.Mutta kuinka kauan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
tällaselle sivustolle kuin www.tuki.net. Sieltä saa apua ja tukea jos on paha olla. Täältä ei saa.
Nim. kokemusta on!
Me vanhemmat olemme anteeksiantavaa lajia, kun lapsemme ovat kysymyksessä. Miten kauan olisit itse kiukkuinen, jos lapsesi olisi isompi ja tehnyt samoin kuin sinä.
Surutyösi on niin alussa, ja huoli äidistäsi kova, että et pstyisi mitenkään olemaan ilman pahaa ola tai kyyneleitä. Nyt on niiden aika. Käy lääkärissä, jos tarvitset tilapäistä lääkeapua nukahtamiseen. Jaksamisen halaus.
ei isäsi haluaisi, että koet tapahtuneesta syyllisyyttä. Hän varmasti toivoisi ettet mieti teidän riitaanne vaan muistaisit ne hyvät asiat ja hetket mitä teillä on ollut. Me vanhemmat kun olemme sellaisia ettemme oikeasti halua lapsiemme kärsivän vaikka heille välillä suutummekin (itsekin äitinä varmasti ajattelet niin).
Mutta kuten joku edellä kirjoitti niin sinulla on suruaika, anna itsellesi aikaa surra ja vähitellen toipua.
haluaisi sinulle sanoa sieltä pilven reunalta:
"Tallettakaa menneen parhaat muistot. Unohtua muiden antakaa. Viimein sinne, missä teitä varron, kevein askelin te saapukaa."
Kiitos teille kauniista sanoista ja oikein hyvää joulun odotusta! Ap