Olen uudessa työpaikassa ja pakolliset kahvitauot ovat todella vaikeita tilanteita! En saa sanotuksi mitään, eikä mikään juttu oikeasti liikuta, eika naurata oikeasti.Yritän "nauraa" mukana, ettei kukaan huomaa ettei minua huvita heidän juttunsa! Luulevat vielä joksikin psykopaatiksi ja alkavat vältellä.. Onkohan tämä enää normaalia? Olen mielestäni muuten herkästi tunteva ihminen ja ymmärrän huumoria mutta näissä kahvipöydissä tulee aina jokin käsittämätön jarru päälle! Olen 21 v, mies ja myönnän kahvikuppineuroosini, mutta tämä tunteettomuus ihmetyttää todella.. Toivottavasti menisi edes ajan kanssa ohi! Onko teillä muilla ollut samanlaista?
kahvipöytä :(
ei naurata
2576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voi hyvinkin mennä ajan kanssa ohi, kunhan et liikaa märehdi asiaa.
Mulla oli ihan vastaavaa sun ikäisenä, jopa kotonakin kahvipöydässä aloin punastelemaan, jos muhun kiinnitettiin huomiota tai joku kysyi jotain. Se meni sitten yks kaks ohi, toivottavasti sullakin.
Istu hiljaa vaan, ei sitä väkisin kannata puhua tai nauraa. Ei sen vuoksi kukaan sua psykopaatiksi luule. Usein nääs me luullan vaan, että muut kiinnittää käytökseen huomiota, ei se niin tarvitse olla.
Itse en päässyt tästä vaivasta eroon ennenkuin Propral (beetasalpaaja)lääkityksellä. Ehdin kärsiä yli 30 vuotta. Nyt käyttänyt yli 6 vuotta ja toimii erinomaisesti. Eli lääkäriin vain hakemaan resepti!