Mua ahdistaa tää hiljaisuus ja ajan kuluminen...vaikka itse sen sitten ehkä aiheutinkin. Oon jo kauan ollu ihan maassa,silloin tapaamisen jälkeisenä päivänä se tuli, kun olin selvinnyt tunnekuohusta, niin se valtava kaipuun tunne sun lähelle, mutta en osaa ajatella siinä tilanteessa järkevästi, välillä olen ihan raivona suhun ja sitten taas kun kattoo sun silmiä, eleitä, hymyä ja oot niin kovaa miestä että. Ihan kun tässä muka joku teini olisi. Kait se tästä, pakkohan sen taas on.
Näin se
aina menee
1225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
minullakin, vaikka en kuitenkaan syytä itseäni siitä hiljaisuudesta niin paljoa, enkä tunne raivoa miestäkään kohtaan. Hajottaa silti aika pahasti!