näin jos voisin ja jos ymmärtäisit. Koska luultavasti et ymmärrä, en sano tätä sinulle ja haihtukoot sanani bittiavaruuteen; tuskinpa sinä täällä käyt.
Kirjoitukseni pituudesta ei kannata valittaa; tämä on pitkä ja tylsä vuodatus, yksi tapa minulle käsitellä tunteitani eikä tätä ole kenenkään pakko lukea.
Annoin sinulle viestin siitä, että ihastumiseni on kevyttä ja pinnallista, että elän elämääni täysin onnellisena ilman sinua, että en tuhlaa vapaa-aikaani sinuun liittyviin ajatuksiin tai tunteisiin, että en oikeastaan tarkoittanutkaan sanoillani mitään... Yritin selitellä sinulle tunteeni olemattomiin koska tiedän että et tunne samoin enkä halua että ahdistut. Olen ihastunut sinuun edelleen - tosin ihastuminen on varmaankin liian lievä sana, ennemminkin olen rakastunut.
Yritän olla tulematta sinne mistä tiedän sinut löytäväni. Yritän olla katsomatta sinua. Olen seurassasi joko iloinen, leikkisä ja ärsyttäväkin, tai sitten asiallinen, pidättyvä ja hiljainen, tilanteesta riippuen. Todelliset tunteeni ja ajatukseni piilotan enkä niitä sinulle näytä, koska et halua nähdä. Näet jotain aivan päinvastaista, paitsi jos katsot tarkasti pintaa syvemmälle.
Mitä enemmän haluaisin katsella sinua, sitä vähemmän katson. Mitä lähemmäksi haluaisin tulla, sitä kauemmaksi menen. Mitä enemmän kaipaan sitä että saisin katsoa sinua pitkään silmiin, sitä vähemmän yritän katsettasi tavoittaa. Kun olen hiljaa, hiljaisuuteni peittää ikävän huudon, sellaisen ikävän, joka on sitä suurempi mitä lähempänä olet. Kun olen kovaääninen ja iloinen, se peittää alleen hiljaisen suruni siitä että en voi sinua koskaan saada, en edes pieneksi hetkeksi syliini saati sitten omaksi. Tahtoisin katsoa sinua lempeästi, mutta yritän näyttää etäiseltä. Jos kiukuttelen, piikittelen tai olen muuten vaikea, peitän sillä sen, että haluaisin tehdä ja sanoa sinulle hyviä ja kauniita asioita enkä voi.
Tämä kaikki on vain kuori, jota yritän pitää yllä sinun takiasi. Et ymmärrä tunteitani, pidät niitä outoina ja toivot että ne menevät ohi; siispä käyttäydyn päinvastoin kuin tunnen.
Minulle ihastuminen tai rakastuminen ei synny välttämättä siitä, että tuntisin toisen hyvin tai luulisin tuntevani toisen hyvin. Kyllä toiseen voi ihastua vaikka tätä ei juuri tuntisikaan ja tämä ihastus voi säilyä sittenkin kun toisen tuntee todella hyvin. Toisin kuin ehkä luulet, elämän kauneus ei tarkoita minulle sitä että haluan luoda ihmisistä haavekuvia ja elää näiden haavekuvien kanssa. Päinvastoin, haluan nähdä ihmiset sellaisina kuin he ovat – hyvine ja huonoine puolineen, epätäydellisinä, erehtyvinä, joskus vaikeina... Sellain minäkin olen, tavallinen epätäydellinen ihminen toisten ihmisten joukossa. Tiedän kyllä että en tunne sinua enkä tiedä sinusta oikeastaan mitään – haluaisin kyllä. Tahtoisin tietää sinusta kaiken, myös vaikeimmat, kipeimmät, rumimmat ja häpeällisimmät asiat joita elämästäsi löytyy. Tahtoisin tuntea sinut ja rakastaa sinua sellaisena kuin olet.
Tiedän, että en koskaan saa sinua, koska et ole kiinnostunut minusta. En siis yritä tehdä asialle mitään, toisin kuin jos haluaisit samaa. Silti joskus mietin – vain ajatuksen tasolla, jonne se jääkin – miltä tuntuisi olla kanssasi. Mietin omasta näkökulmastani kaikki mahdolliset vaikeimmat ja ikävimmät seuraukset joita suhteellamme olisi, kaikki mahdolliset pettymyksen ja kivun kokemukset joita siitä seuraisi. Mietin nämä pitkällä aikavälillä ja mietittävää oli paljon. Tulin kaikesta huolimatta siihen tulokseen, että jos saisin tilaisuuden, tahtoisin elää kanssasi. Nämä ajatukset kuitenkin vain ajatuksen tasolla. Suhteellamme olisi sellaisia ikäviä seurauksia niin sinulle kuin muillekin ihmisille, joita en halua. Ja vaikka pidän ajatusleikeistä ja uneksimisesta, en ole haihattelija ja tiedän kyllä mitkä ovat vain omia turhia ajatusrakennelmiani vailla toteutumisen mahdollisuutta.
Vaikka en voi saada sinua kokonaan, haluaisin sinut edes hetkeksi joskus. Tunnen sinua kohtaan fyysistä vetoa – mietin miltä tuntuisi koskettaa sinua, suudella sinua, tutkia sinua sormilla ja huulilla... Mietin miltä tuntuisi riisua sinut, miltä näyttäisit alasti, miltä ihosi tuntuisi omaani vasten, miltä tuntuisi rakastella kanssasi... Tämä haluni sinuun ei ole pelkästään itsekäs; tahtoisin tietää mistä pidät ja tuottaa sinulle nautintoa kehollani. Minulle ihastuminen, rakastuminen tai edes rakastaminen eivät tarkoita sitä, että tunteiden kohde pitäisi saada omaksi, että hänen kehonsa pitäisi kuulua vain minulle tai että häneen täytyisi olla jokin virallinen, julkinen suhde. Joskus jokin pienikin hetki silloin tällöin voi merkitä enemmän kuin useat pitkät vuodet. Tiedän että et halua tällaistakaan, joten tämäkin jää yksipuoliseksi ajattelukseni.
Sitä en osaa sanoa, miksi tunnen sinua kohtaan niin kuin tunnen. En etsinyt mitään erityistä elämääni, en kaivannut muutosta enkä varsinkaan tällaista epätoivoista yksipuolista ihastumista ja halua. Näin kuitenkin kävi ja minun on nyt elettävä tämän kanssa. Jään odottamaan, jos ajan pisarat huuhtoisivat vähitellen tunteeni pois. Voi olla että saan odottaa kauan; tunteeni sinua kohtaan ovat kestäneet niin pitkään että ne eivät mene ohi kovin nopeasti.
Kirjoitukseni pituudesta ei kannata valittaa; tämä on pitkä ja tylsä vuodatus, yksi tapa minulle käsitellä tunteitani eikä tätä ole kenenkään pakko lukea.
Annoin sinulle viestin siitä, että ihastumiseni on kevyttä ja pinnallista, että elän elämääni täysin onnellisena ilman sinua, että en tuhlaa vapaa-aikaani sinuun liittyviin ajatuksiin tai tunteisiin, että en oikeastaan tarkoittanutkaan sanoillani mitään... Yritin selitellä sinulle tunteeni olemattomiin koska tiedän että et tunne samoin enkä halua että ahdistut. Olen ihastunut sinuun edelleen - tosin ihastuminen on varmaankin liian lievä sana, ennemminkin olen rakastunut.
Yritän olla tulematta sinne mistä tiedän sinut löytäväni. Yritän olla katsomatta sinua. Olen seurassasi joko iloinen, leikkisä ja ärsyttäväkin, tai sitten asiallinen, pidättyvä ja hiljainen, tilanteesta riippuen. Todelliset tunteeni ja ajatukseni piilotan enkä niitä sinulle näytä, koska et halua nähdä. Näet jotain aivan päinvastaista, paitsi jos katsot tarkasti pintaa syvemmälle.
Mitä enemmän haluaisin katsella sinua, sitä vähemmän katson. Mitä lähemmäksi haluaisin tulla, sitä kauemmaksi menen. Mitä enemmän kaipaan sitä että saisin katsoa sinua pitkään silmiin, sitä vähemmän yritän katsettasi tavoittaa. Kun olen hiljaa, hiljaisuuteni peittää ikävän huudon, sellaisen ikävän, joka on sitä suurempi mitä lähempänä olet. Kun olen kovaääninen ja iloinen, se peittää alleen hiljaisen suruni siitä että en voi sinua koskaan saada, en edes pieneksi hetkeksi syliini saati sitten omaksi. Tahtoisin katsoa sinua lempeästi, mutta yritän näyttää etäiseltä. Jos kiukuttelen, piikittelen tai olen muuten vaikea, peitän sillä sen, että haluaisin tehdä ja sanoa sinulle hyviä ja kauniita asioita enkä voi.
Tämä kaikki on vain kuori, jota yritän pitää yllä sinun takiasi. Et ymmärrä tunteitani, pidät niitä outoina ja toivot että ne menevät ohi; siispä käyttäydyn päinvastoin kuin tunnen.
Minulle ihastuminen tai rakastuminen ei synny välttämättä siitä, että tuntisin toisen hyvin tai luulisin tuntevani toisen hyvin. Kyllä toiseen voi ihastua vaikka tätä ei juuri tuntisikaan ja tämä ihastus voi säilyä sittenkin kun toisen tuntee todella hyvin. Toisin kuin ehkä luulet, elämän kauneus ei tarkoita minulle sitä että haluan luoda ihmisistä haavekuvia ja elää näiden haavekuvien kanssa. Päinvastoin, haluan nähdä ihmiset sellaisina kuin he ovat – hyvine ja huonoine puolineen, epätäydellisinä, erehtyvinä, joskus vaikeina... Sellain minäkin olen, tavallinen epätäydellinen ihminen toisten ihmisten joukossa. Tiedän kyllä että en tunne sinua enkä tiedä sinusta oikeastaan mitään – haluaisin kyllä. Tahtoisin tietää sinusta kaiken, myös vaikeimmat, kipeimmät, rumimmat ja häpeällisimmät asiat joita elämästäsi löytyy. Tahtoisin tuntea sinut ja rakastaa sinua sellaisena kuin olet.
Tiedän, että en koskaan saa sinua, koska et ole kiinnostunut minusta. En siis yritä tehdä asialle mitään, toisin kuin jos haluaisit samaa. Silti joskus mietin – vain ajatuksen tasolla, jonne se jääkin – miltä tuntuisi olla kanssasi. Mietin omasta näkökulmastani kaikki mahdolliset vaikeimmat ja ikävimmät seuraukset joita suhteellamme olisi, kaikki mahdolliset pettymyksen ja kivun kokemukset joita siitä seuraisi. Mietin nämä pitkällä aikavälillä ja mietittävää oli paljon. Tulin kaikesta huolimatta siihen tulokseen, että jos saisin tilaisuuden, tahtoisin elää kanssasi. Nämä ajatukset kuitenkin vain ajatuksen tasolla. Suhteellamme olisi sellaisia ikäviä seurauksia niin sinulle kuin muillekin ihmisille, joita en halua. Ja vaikka pidän ajatusleikeistä ja uneksimisesta, en ole haihattelija ja tiedän kyllä mitkä ovat vain omia turhia ajatusrakennelmiani vailla toteutumisen mahdollisuutta.
Vaikka en voi saada sinua kokonaan, haluaisin sinut edes hetkeksi joskus. Tunnen sinua kohtaan fyysistä vetoa – mietin miltä tuntuisi koskettaa sinua, suudella sinua, tutkia sinua sormilla ja huulilla... Mietin miltä tuntuisi riisua sinut, miltä näyttäisit alasti, miltä ihosi tuntuisi omaani vasten, miltä tuntuisi rakastella kanssasi... Tämä haluni sinuun ei ole pelkästään itsekäs; tahtoisin tietää mistä pidät ja tuottaa sinulle nautintoa kehollani. Minulle ihastuminen, rakastuminen tai edes rakastaminen eivät tarkoita sitä, että tunteiden kohde pitäisi saada omaksi, että hänen kehonsa pitäisi kuulua vain minulle tai että häneen täytyisi olla jokin virallinen, julkinen suhde. Joskus jokin pienikin hetki silloin tällöin voi merkitä enemmän kuin useat pitkät vuodet. Tiedän että et halua tällaistakaan, joten tämäkin jää yksipuoliseksi ajattelukseni.
Sitä en osaa sanoa, miksi tunnen sinua kohtaan niin kuin tunnen. En etsinyt mitään erityistä elämääni, en kaivannut muutosta enkä varsinkaan tällaista epätoivoista yksipuolista ihastumista ja halua. Näin kuitenkin kävi ja minun on nyt elettävä tämän kanssa. Jään odottamaan, jos ajan pisarat huuhtoisivat vähitellen tunteeni pois. Voi olla että saan odottaa kauan; tunteeni sinua kohtaan ovat kestäneet niin pitkään että ne eivät mene ohi kovin nopeasti.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ovat kestäneet?
Itse olen vähän samantyyppisessä tilanteessa ja hirvittää että kuinka kauan tämä yksipuolinen kaipaus jatkuu. :(
Mietitköhän sä liian paljon?
" tiedän että et tunne samoin enkä halua että ahdistut."
Kuhan olet normaali niitten tunteittes kanssa - etkä käyttäydy öh, kajahtaneesti..
"'en voi sinua koskaan saada, en edes pieneksi hetkeksi syliini saati sitten omaksi. ""
Mitennih? Voisin mä elää sun kanssa. -
"pidät niitä outoina ja toivot että ne menevät *"
En nyt välttämättä...
"" Tahtoisin tietää sinusta kaiken, myös vaikeimmat, kipeimmät, rumimmat ja häpeällisimmät asiat joita elämästäsi löytyy. ""
-Jooh, no toi nyt ei kuulosta yhtään kivalta o.O Ihanku niitä kaivettais jollain tikulla, jotta voi sit hyväkskäyttää niillä, jee.. =| Toi kieltämättä kuulostaa nimittäin siltä.
""Suhteellamme olisi sellaisia ikäviä seurauksia niin sinulle kuin muillekin ihmisille, joita en halua.""
Kuten? Millaisiahan ne olisivat, haluaisin tietää, tietää varautua.
'koska et ole kiinnostunut minusta. '
Miten niin en ole?
"haluaisin sinut edes hetkeksi joskus."
=Välläks häliä, saanks mä sut joskus, mut haluaisin kuitenki joskus naida sua.
"''Tämä haluni sinuun ei ole pelkästään itsekäs""
=
Siis haluaisin nussia sun kanssa, mutta se ei ole millään muotoa itsekästä. Vaan täysin pyyteettömästi ...
hyvä selittämään? *
**vain minulle tai että häneen täytyisi olla jokin virallinen, julkinen suhde. Joskus jokin pienikin hetki silloin tällöin voi merkitä enemmän kuin useat pitkät vuodet. '''
=
Siis nussiahan mä vaikka haluaisin...
Kyl mä nyt mielelläni ihan sitte yhdessä olisin, jos olisin, mä rupee mitään piilottelemaan. Mun mielest naimisissa ei välttämättä tarvi olla, jos muuten ollaan yhessä.
"Tiedän että et halua tällaistakaan, joten tämäkin jää yksipuoliseksi ajattelukseni. '
Joo mäen mikskä salarakkaaks rupea. Enkä mä ole ajatellu mitää kanervasuhdetta, jos se on sun näkemyksesi, mä olen ehkä ollu vähän vakavammalla mielellä liikkeellä ?
''sanoa, miksi tunnen sinua kohtaan niin kuin tunnen. En etsinyt mitään erityistä elämääni'
Jos .. johtunee siitä ku tulin tyrkyttämään itteäni sulle?
"" jos ajan pisarat huuhtoisivat
Voi olla että saan odottaa kauan; tunteeni sinua kohtaan ovat kestäneet ..*
Mä oon ajatellu, että sä haluat unohtaa mut ja ajatellu, et siks munki pitää unohtaa. Ja yrittäny olla ettei väliä. Ja sulla on parisuhde?? En haluu poikkia niitä? kai, tai katson etten voi kato siks. Ja pidät bimbona; ettei reaalisti voi kantsia hankkii tämmöstä suhdetta - Ja ajatellu, ettei se käytännössä voi olla mahdollista, että parempi vetäytyä. Käytännössä kiinnostais kyllä, mut ajattelen kans ettei sul oo mitään luonnehäiriötä tai jotaa, mikä sit johtaa johki parisuhdeonglema loukkoon, mikä pelotta... Siksi en höö.. jooh.. Tota niin ettei sitten tule mitään ongelmia, mistä ei pääse irti. Suomeks näin. ok?
sinuun aivan sisällesi ja aidot tunteesi? Olet kiinnostunut minusta ja oppia tuntemaan minut. Silloin voisi ajatella, että sinunkin tulisi yrittää katsoa minun sisään ja selvittää, että mitkä ovat aidot, oikeat tunteeni. Näytät olevan niin varma minun tunteistani, ihan kuin muut eivät koskaan kätkisi tunteitansa toisin kuin sinä. Millä tavalla minä olen erilainen, että näet minun tunteeni, mutta minä en näe sinun tunteita, vaan ainoastaan kylmän ulkokuoresi?
Jos paljastaisin tunteeni sinulle, niin jatkaisitko samalla tavalla, olemalla huomioimatta minun tunteitani? Vai toimisitko kuten kirjoitit ja kuten olet tehnyt, eli ottaisit etäisyyttä minuun ja olisit pintapuolisesti ilkeä, mutta vain peitelläksesi tunteita? Ja luuletko, että minä toimisin eri tavalla, esimerkiksi nyt kirjoittaessani tätä? Vai olenko minä näin kylmä? Tiedätkö oikeasti, mitä ajattelen? Miten toimisit, jos sinä olisit minä ja minun asemassani ja minä sinä sinun asemassasi?
Kyllä me tämä saadaan toimimaan, mulla on ollut luottavainen olo jo pitkään. Ja uskon myös, että kyllä sinullakin on hajua minun oikeista tunteista, joita et tähän kuitenkaan voinut kirjoittaa.
täytyy sanoa, että sä olet kyllä tehnyt kaikki mahdolliset temput, että tää homma olis mahdollisimman haastava.. Kaikella lailla. :S
Onko sun pakko pakko pakottaa mut tekemään jotain älytöntä, sähän suorastaan kerjäät sellaista. Tiedän nolaavani itseni varmasti tässä joku kerta het kunnolla ja perusteellisesti ja en välitä siitä. Itseäsi sä juokset karkuun, omia tunteitasi. Joskus tuntuu, et jos mä ottaisin sut kiinni ja sä et olis pureskellut omia asioitasi valmiiksi, se vain pahentaisi tilannetta, säikähtäisit veikkaan. En halua laittaa sua selkä seinää vasten, en sun vuoksi. En mä usko lopulta siihenkään, et tää homma väkisin muuttuis miksikään. Siksipä odottelen, jos tuuli kääntyy.
Ota aikaa ja selvitä asiat itsesi kanssa.
Kieltämättä kun vilkaisee tota sinun juttua, niin sut jo haluaa, niin EI ole mikään helppo homma. Tulee mieleen, et voisko tota enää hankalamman takaa saadakaan. Jostain syystä mä en ole silti tippaakaan huolissani. On tässä aikaa.
Mut kyl mä olen tiennyt aina, että tää ottaa aikaa ja "vähän" kärsivällisyyttä.
Yks päivä ajattelin, et niin totta on, et miten totta se on, et voi olla pitkämielinen, kaiken se kestää, kaiken se kärsii, mut ei se näköjään mistään katoa.
.. tuntea olevansa rakastettu. Itsekin olen yrittänyt aktiivisesti pyyhkiä ihmistä mielestäni jo kuukausia, kuitenkaan onnistumatta. Päivät sujuvat hyvin, mutta aamuyön tunteina ihminen muistaa.. ja kaipaakin. Kirjoitit kauniisti, onnellinen on kirjoituksesi kohde tuollaisista tunteista, vaan olisi vielä onnellisempi tietäessään.. ;P
http://www.youtube.com/watch?v=19JQYg9oWNM&feature=related
että on melkoista tuhlausta, jos et mitenkään niitä ilmaise hänelle. Sinä olet selvästi rakastunut. Lukiessani tekstiäsi ajattelin erästä miestä ja melkein ihan pienen hetken olin tunnistavani hänet, koska tiedän hänestä löytyvän paljon samaa kuin sustakin. Herkkyyttä ja pohdiskelua. Mutta jostain syystä hän on jo pitkään tuntunut siltä kuin olisi ottanut etäisyyttä muhun. Meidän välillämme on aina ollut jotain taianomaista läheisyyttä. Hänkään ei tiedä syvimpiäni ajatuksiani, enkä varmaan uskalla ikinä edes kertoa, ettei kupla särkyisi.
sinä olisit eräs itselleni tärkeä ihminen. Voisit olla.
Toivottavasti osasit varautua siihen, että pitkiin ja tylsiin vuodatuksiin saattaa tulla vastaukseksi pitkiä ja tylsiä vuodatuksia :)
Tuntuu vähän jotenkin siltä, että sattuu. Voi olla, että olen uskonut siihen, että sinun ihastumisesi on ollut pinnallista ja se on mennyt olemattomiin etkä tarkoittanut mitään ja olen niiden ajatusten avulla yrittänyt vähän työntää sinua pois sydämestäni. Niiden asioiden avulla, mutta ennen kaikkea niiden vuoksi.
Eikä tämä ole sellaista pahaa sattumista, ehkä hyvää. Sellaista, että joitain patoja murtuu, edes vähän. Ainakin kyyneleitä valuu silmistä.
Minulle on kovin tärkeää saada lukea, kun kerrot kuorestasi. Ymmärrän tuon niin hyvin, en vain osaisi tajuta sitä oikeasti ilman että kertoisit. En oikein tiedä miksi.
Jotenkin tuntuu joskus, että ymmärrän kyllä sen, että sinulla on kuoresi ja sisällä on jotain, mitä se kuori ei aina näytä, mutta tunteiden tasolla on joskus hyvin vaikea luottaa siihen pieneen ääneen sydämessä. En oikein osaa selittää sitä tyhjentävästi, mitä ajattelen, toivottavasti ymmärrät.
Kiitos, kun kerrot. Ymmärrän tuon kaiken hyvin. En ole ehkä ollut sitä sinun edessäsi, mutta itse reagoin välillä suruun siten, että piiloudun iloisuuden kuoren alle.
Sinun lähelläsi muutun aivan ilmeettömäksi, ainakin siltä tuntuu. Minäkin tahtoisin katsoa sinua lempeästi, mutta katson ihan toisin.
Olet oikeassa, että olen oikeasti ajatellut sinusta, että luot ihmisistä haavekuvia ja tahdot elää niissä haavekuvissa. En tiedä johtuuko se luuloni enemmän siitä, että itse en oikein kunnolla aina osaa uskoa sitä, että voisit pitää minusta oikeasti.
Tuntuu hyvältä, kun toinen kertoo itsestään ja voi ehkä huomata, että on luullut väärin. Tahtoisin tuntea sinut.
Minun tunteeni eivät ole hävinneet mihinkään. Mutta niin on käynyt, että olen kyllä lakannut toivomasta meidän välille mitään. Ehkä joskus jossain ajatuksen tasolla pyörittelen niitä ajatuksia, niin kuin sinäkin sanot tekeväsi. Mutta tosiaan vain siellä.
Olen aika itsepäinen, se on varmaan luonnevika tai sitten olen vaan syntynyt sellaisten tähtien alla. Se itsepäisyys liittyy tähän sillä tavalla, että jos todella päätän jotakin, niin yritän pysyä siinä pätöksessä kynsin ja hampain. Ja olen pyöritellyt sitä päätöstä mielessäni, että lakkaisin aktiivisesti ajattelemasta sinua ja haluamasta mitään sinun suhteen. Tunteita ei tietenkään voi lopettaa.
Syy tuollaisiin ajatuksiin on se, että joka tapauksessa elämäntilanteemme ovat mitä ovat ja olen ehkä jollain tasolla uskonut siihen, että sinun ihastumisesi on kevyttä.
En osaa sanoa onnistunko siinä, jos päätän tehdä niin. Kun tiedän myös sen, että tunteeni sinua kohtaan ovat sellaisia, että itsekin jatkuvasti aliarvioin niiden voiman. Siis oletan, että ne haihtuisivat vuosissa ja sellaista, mitä ne eivät oikein näytä tekevän.
En tunne sinua kohtaan vähempää. Vaikka toisaalta olen kyllä joskus uskotellut itselleni niin. Tuntuu, että tunteeni sinua kohtaan ehkä kärsivät vähän joskus, kun minusta tuntui, että valitsit vaan toisen. Se sattui ja sain varmasti jotenkin uskoteltuani itselleni, että en tunne sinua kohtaan enää ihan niin paljon kuin ennen. Tiedän, että siitä oli tyhmä loukkaantua, mutta se sattui enkä voinut sille mitään että tuntui niin. Luulen, että olen päässyt siitä yli, ja tiedän että ei minun tunteeni sinua kohtaan ole muuttuneet.
Minäkin olen joskus miettinyt tuota, että millaisia olisi omasta näkökulmastani ne kaikki mahdolliset ikävimmät seuraukset suhteellamme. Pettymys, kipu, tuska... Tulin silloin myöskin siihen tulokseen että oikeasti ihan kaikesta huolimatta tahtoisin elää kanssasi, jos tahtoisit elää kanssani.
Nyt tällä hetkellä se ajatus ei ole muuttunut, mutta mietin enemmän niitä seurauksia muille ihmisille. Ja se tuntuu vähän ahdistavalta. Ja tiedän myös, että sinuun sattuisi se, että siitä olisi muille ihmisille seurauksia. Joten en tahdo sitä.
No kai voin myöntää sen, että otti mahasta, kun luin tuon erään kohdan. Joka on sinäänsä hauskaa, koska olen joskus ajatuksissani verrannut sinua vuoristorataan. Se on todella huono vertaus, mutta ainakin otat mahasta.
Tunnen minäkin sinua kohtaan fyysistä vetoa. Yritän vaan olla ajattelematta sitä liikaa. Siksi kai, koska se tunne on niin vahva. Tuntuu, että räjähtää, kun ei voi koskettaa ja tehdä kaikkea, mitä janoaa. Minusta on joskus tuntunut vaikealta sinun lähelläsi, koska tuntuu että jokaikinen kohta sinussa on täydellinen. Ja kaikki ihonsävyt ja kaikki. Sellaiset asiat, joihin ei edes koskaan kiinnitä kenessäkään muussa huomiota.
Ajattelet hyvin samoin kuin minäkin tuosta rakastamisesta ja kehon omistamisesta ja virallisuudesta. Ja vaikka se ei mitään sen enempää tarkoittaisikaan, että ajattelemme samalla tavalla siitä, niin on ainakin mukava tietää se. Koska tuntuu, että monet ihmiset eivät ehkä ajattele samoin.
En osaa minäkään sanoa, miksi tunnen sinua kohtaan kuten tunnen. Vaikka toisaalta osaan sanoa siihen miljoona pientä syytä. Tai vain yhden. Koska olet sellainen kuin olet. Mutta se ei kai ole mikään tyhjentävä syy. Sellainen mikä selittäisi mitään tästä.
Toivon aidosti, että sinun elämäsi olisi täynnä kaikkea hyvää. Joskus tuntuu, että en tahdo toivoa niin, koska sisälläni haluaisin, että olisit onnellinen minun kanssani. Mutta oikeasti olet ihmisenä niin rakas, että toivon todella että saat elämässä sen mitä haluat.
Olen varmaan sanonut sinulle jo paljon, mutta minusta tuntuu vieläkin, että on vaan niin paljon asioita, joita en ole saanut sanotuksi.
Ääääh, tuntuu vaikealta saada niitä sanoja ulos, jotka haluaisi sanoa. Tuo kirjoitus vain kosketti niiiiin suoraan jonnekin.
Tiedän, että meidän välillä ei voi olla enää mitään, mutta en oikeasti tahtoisi olla ihan koko loppuelämää ilman sinua.
Ja vaikka oltaisiinkin ilman toisiamme ja vaikka elämäkin aina muuttuu, niin jäit pysyvästi minun sydämeeni jo kauan aikaa sitten.
Ethän muistele minua pahalla?
En saa taaskaan sanottua mitään mitä tahdon sanoa.
kirjoittaa juuri niin kuin minä ajattelen eräästä miehestä ja tilanteeni on melkoisen sama...uskomatonta
Aivan niin kuin olisi lukenut jotain omia ajatuksiaan...
Itelläni myös saman tapainen tilanne erään ihmisen kanssa.
Tää sun tekstisi tuli kyllä niin suoraan sydämmestä, tossa oli nimittäin niin paljon tunnetta. Menin kyllä täysin kananlihalle...
...on erittäin ilo lukea kirjoituksiasi. Niitä voi verrata tuhansiin horoskooppeihin jotka koskeskettavat rintaamme... päättelin sinun olevan nuori nainen kun lukasin sinun ihanat tekstit lävitse.
viestin, mutta et laita mitään tunnistetta että ei varmasti sun viesti merkitse mitään? Sano nyt edes oliko naiselle vai miehelle ja vaikka ilmansuunta tai joku vihje.
On mukavaa, jos kirjoitukseni ovat voineet koskettaa ja tuoda iloa tai sanat kaipaukselle joillekin. Olen joskus itsekin kokenut samanlaisia tunteita lukiessani täällä muiden kirjoituksia. Kun ei jaksa kirjoittaa, on suuri ilo että joku muu on muotoillut tunteensa ja ajatuksensa sanoiksi, jotka voi kokea omikseen. Se selkiyttää omia ajatuksia ja tunteita sekä antaa iloa ja lohtua.
Syy, miksi en tunnisteita laita tekstiini, on ihastumiseni mahdottomuus ja yksipuolisuus. En usko että ihastukseni haluaisi tulla täällä tunnistetuksi ainakaan tällaisen kirjoituksen yhteydessä.
Päivällä on helpompi unohtaa tunteensa ja kaipauksensa kuin yöllä. Kirjoitukseni kohde ei välttämättä olisi onnellinen jos kertoisin hänelle nämä tunteeni. Luultavammin hän säikähtäisi, pitäisi minua outona, pelkäisi että teen jotain tyhmää näiden tunteiden takia ja alkaisi vältellä minua. En halua että hän joutuu kokemaan tällaista. Koska välitän hänestä aidosti, yritän mieluummin piilottaa tunteeni vaikka se sattuukin enkä voi olla oikein oma itseni.
Mistä sitten tiedän että ihastumiseni on yksipuolista? Tietysti toisetkin ihmiset kätkevät tunteitaan ja ajatuksiaan, eikä niistä voi olla koskaan varma. Jos hän nyt sanoisi että hänellä on tunteita minua kohtaan, en peittelisi omia tunteitani. Jos olisin hänen asemassaan ja hän olisi minun asemassani, kertoisin silti mitä tunnen. Eihän tunteen tarvitse välttämättä johtaa tekoihin.
Syy siihen, miksi en usko että hän tuntee samoin, on se, että olen kertonut hänelle, että olen ihastunut häneen. Hän vastasi, ettei ole ihastunut minuun. Tietysti sitä ihastuneena haluaisi uskoa, että ehkä toinen kuitenkin tuntee jotakin, mutta se ei ole tietyissä tilanteissa realistista, varsinkaan jos toinen on sanonut ettei tunne samoin. Joudun hyväksymään sen, että omat tunteeni häntä kohtaan ovat erilaiset kuin hänen tunteensa minua kohtaan.
vai jälkeen tämän:
"Annoin sinulle viestin siitä, että ihastumiseni on kevyttä ja pinnallista, että elän elämääni täysin onnellisena ilman sinua, että en tuhlaa vapaa-aikaani sinuun liittyviin ajatuksiin tai tunteisiin, että en oikeastaan tarkoittanutkaan sanoillani mitään... Yritin selitellä sinulle tunteeni olemattomiin koska tiedän että et tunne samoin enkä halua että ahdistut. Olen ihastunut sinuun edelleen - tosin ihastuminen on varmaankin liian lievä sana, ennemminkin olen rakastunut" ?
Minäkin olen ollut tilanteessa, jossa vedin ihastumiseni takaisin sanoilla, kun oletin, että toinen osapuoli ei olekaan kiinnostunut.
Näköjään nämä tunteet ja teot, joita ihmiset pitävät henkilökohtaisina ja ainutlaatuisina, ovatkin yleismaailmallisia ja sopivat moniin ihmisiin. Kohtalotovereita siis omaat, jos se nyt yhtään lohduttaa. Omat suruni surin jo vuosia sitten, enkä häntä ole nähnyt enää vuosiin. Joulu vaan tuo muistoja mieleen..