Minua hävettää, vaikka ei ole mitään syytä. Miksi? Esimerkki:
Tapaan uusia ihmisiä, tutustun. Kun tulee aika kertoa koulutuksesta, työkokemuksesta, tms, niin pamahdan aina punaiseksi, vaikka ei ole mitään syytä. Jotenkin häpeän kertoa itsestäni jotain. Miksi? Koulutushistoriani ja työkokemukseni esimerkiksi ovat hyviä, ja haluaisinkin kertoa niistä, mutta hävettää. Johtuuko se siitä, etten "kehtaa" tai halua vaikuttaa muita paremmalta?
Jos minun täytyy puhua suurelle joukolle, se hävettää, jos joudun puhua jotain itsestäni. Jos kohtaan vain yhden ihmisen, jolle joudun puhua tällaisia asioita, se ei hävetä. Mutta kaksi tai enemmän niin jo on puna kaulassa asti..
Tuttujen ihmisten kanssa näin käy myös, mutta harvemmin. Yleensä tapaukset liittyvät juuri tuohon, mitä olen saavuttanut elämässäni - se on siis todellisuudessa paljon ikääni nähden.
Vai pelkäänkö arvostelua?
Tapaan uusia ihmisiä, tutustun. Kun tulee aika kertoa koulutuksesta, työkokemuksesta, tms, niin pamahdan aina punaiseksi, vaikka ei ole mitään syytä. Jotenkin häpeän kertoa itsestäni jotain. Miksi? Koulutushistoriani ja työkokemukseni esimerkiksi ovat hyviä, ja haluaisinkin kertoa niistä, mutta hävettää. Johtuuko se siitä, etten "kehtaa" tai halua vaikuttaa muita paremmalta?
Jos minun täytyy puhua suurelle joukolle, se hävettää, jos joudun puhua jotain itsestäni. Jos kohtaan vain yhden ihmisen, jolle joudun puhua tällaisia asioita, se ei hävetä. Mutta kaksi tai enemmän niin jo on puna kaulassa asti..
Tuttujen ihmisten kanssa näin käy myös, mutta harvemmin. Yleensä tapaukset liittyvät juuri tuohon, mitä olen saavuttanut elämässäni - se on siis todellisuudessa paljon ikääni nähden.
Vai pelkäänkö arvostelua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pelkäät arvostelua, kuten itse sanoit. Omasta mielestäni arvostelun välttäminen on itseluottamuksen puute. Itsevarmana ihmisenä voisit haistattaa vitut sinua arvosteleville.
Tiedän itse kyllä käytännössä, ettei se ole helppoa. Mutta siihen lopputulokseen olen itse tullut. Itseluottamus on tärkeintä. En kyllä osaa antaa neuvoja, kuinka pystyisit tähän, sillä en pysty itsekkään. Ajoittain kyllä, mutta välillä se on vain pirun vaikeaa.
ja lisäksi häpeän jälkeen päin kaikkea sanomistani ja positiivisuuttani. Mä rupeen ajattelee, että minkälaisen kuvan muut ihmiset musta saa ja nään sen aina niin mustana. Mielestäni olen jotenkin typerä ja kanamainen ja pelkään että kaikki häpeää mua. Ois parempi olla aukaisematta suuta ja olla joku muu kuin minä...
Mutta itseluottamusta mulla ei ole minkään vertaa. En ymmärrä minne se on kadonnut...