olisi kuten lasten...
Ihana nuorimmaiseni on kovasti otettu itsestään,hän uskalsi kaupassa kertoa joulupukille olevansa kiltti poika joka ansaitsee lahjansa ja karkkinsa(isoksi osaksi toki tottakin).
Tämä tapahtui sunnuntaina ja siitä asti se joulupukin kohtaaminen on ollut hänen mielessään,se on kuin taikaa,uskotte tai ette.harmi ettei häntä enää 4 vuotiaana pysty kuvaamaan kuten pienenpänä,näkisitte kuinka hänen silmänsä loistavat kun hän kertoo tästä kohtaamisesta ja muistelee sitä uudestaan ja uudestaan.Lapsen usko on taianomainen,mutta silti kyseenalaistava.Aiemmin hän mm kysyi että missä pukki on ja kerroimme että korvatunturilla lahjoja tekemässä...vastavetona hän totesi,että miten asia voi olla niin kun pukki on prisman penkillä vaan soittelemassa sitä haitaria.Kun puhuimme pukin saapuvan savupiipusta,piti sitä mennä oikein ulos katsomaan ja pienen hetken jälkeen tuli kommentti:hän on lihava,ei hän mahdu savupiipusta.Siihen käytimme kutistumistaika-teoriaa =)
Pointti on siinä,että hänen iässään usko on vielä niin vahvaa,sama puhutaanko joulupukista vaiko hammaskeijusta.Me aikuiset emme usko paljon mihinkään ja varsinkaan emme toisiimme.Toivoisin itsekkin saavani pojaltani osani ja saankin tietysti,pienen ripauksen lapsen uskoa itsellenikin siitä,että jonain päivänä kaikki on hyvin ja elämä jatkuu taas.Hänen iässään osaa olla myös sopivalla tavalla ylpeä itsestään,ei liikaa,muttei täysin vähätteleväkään ole suhtautuminen omaan itseensä.
Ihanaa että minulla on hänet,poika joka kutsuu itseään iskän ja äitin Roni nupuksi ja äitiä omaksi kullakseen =)
Ihana nuorimmaiseni on kovasti otettu itsestään,hän uskalsi kaupassa kertoa joulupukille olevansa kiltti poika joka ansaitsee lahjansa ja karkkinsa(isoksi osaksi toki tottakin).
Tämä tapahtui sunnuntaina ja siitä asti se joulupukin kohtaaminen on ollut hänen mielessään,se on kuin taikaa,uskotte tai ette.harmi ettei häntä enää 4 vuotiaana pysty kuvaamaan kuten pienenpänä,näkisitte kuinka hänen silmänsä loistavat kun hän kertoo tästä kohtaamisesta ja muistelee sitä uudestaan ja uudestaan.Lapsen usko on taianomainen,mutta silti kyseenalaistava.Aiemmin hän mm kysyi että missä pukki on ja kerroimme että korvatunturilla lahjoja tekemässä...vastavetona hän totesi,että miten asia voi olla niin kun pukki on prisman penkillä vaan soittelemassa sitä haitaria.Kun puhuimme pukin saapuvan savupiipusta,piti sitä mennä oikein ulos katsomaan ja pienen hetken jälkeen tuli kommentti:hän on lihava,ei hän mahdu savupiipusta.Siihen käytimme kutistumistaika-teoriaa =)
Pointti on siinä,että hänen iässään usko on vielä niin vahvaa,sama puhutaanko joulupukista vaiko hammaskeijusta.Me aikuiset emme usko paljon mihinkään ja varsinkaan emme toisiimme.Toivoisin itsekkin saavani pojaltani osani ja saankin tietysti,pienen ripauksen lapsen uskoa itsellenikin siitä,että jonain päivänä kaikki on hyvin ja elämä jatkuu taas.Hänen iässään osaa olla myös sopivalla tavalla ylpeä itsestään,ei liikaa,muttei täysin vähätteleväkään ole suhtautuminen omaan itseensä.
Ihanaa että minulla on hänet,poika joka kutsuu itseään iskän ja äitin Roni nupuksi ja äitiä omaksi kullakseen =)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lapset ovat niin suoria. Aikuisena ollaan kieroja =) Lapset ottavat asiat sellaisenaan kuin en tulevat.
ITsekin puhuin miehelleni, ettäolsihan tuo ihanaa, kun sukois vielä joulupukin ja lähettäsi lahjalistan (uusi henkilöauto, purjevene, hiukan teitokone rompetta ym) Ja tulis sitten aattona paketoituna pihalle =)
ei ole noin isoja toiveita =)
Tässä vielä pienten lasten keskellä sitä lähes itsekkin uskoo joulupukkiin =)
Kyllä tässä nämä omat toiveet ovat hiuakn enemmäns ellasia johon on varaa =) Onneksi tuo auton korjaus ei maksanut malitaita tällä kertaa =) Meillä oli hetkellisesti erinomainen olo, kun auto meni katsastuksesta kerralla läpi. Loppu se iloinen tunnelma viiden minuutin kuluttua, kun alkoi laturinvalo palaa. Laturi sitten oli ihan lopussa. Mutta ei ollut meijän autoon pahanhintainen osa työt. Eli lsitalta voidaan vähentään nyt se henkilöauto. Ja tuo purjevene tulisi pelkästäään minulle. Kukaan muu ei tässä talossa oikein arvosta veneilyä ;)
ja onneksi ihan kaikki rempat ei maksa maltaita =)Purjeveneily...mikäs siinä kauniina kesäpäivänä.
Kyllä tuo lapsen usko joulupukkiin on sellainen asia, mikä tekee joulun!
Omat lapset on jo murrosiässä mutta heidän lapsuusajastaan on jäänyt parhaiten mieleen joulu, jolloin nuorimmainen oli n.1,5 vuotias;
Ennen joulua kysyin pojalta että mitä hän toivoisi pukin tuovan lahjaksi. Hetken mietittyään sanoi: "Kopoli"... Päättelin pojan tarkoittavan leikkihevosta, ja sellainen hankittiinkin; muovista tehty, päällä istuttava pyörällinen hevonen!
Ja voi sitä lapsen ilmettä, kun paketti saatiin auki!!! Poika tuijotti hevosta pyörein silmin, ja huokaili. "Kopolii, kopolii".....
"Kopoli" on vielä tänä päivänä tallessa odottamassa pojan omia lapsia ratsastamaan sillä!
Mukavaa joulun odotusta kaikille!
luulisin ja uskoisin että se herättää aikanaan pojassasi uskomattoman ihania muistoja.Kyllä tässä herkistyy mieli aina välillä,varsinkin kun jo omasta kokemuksestakin tiedän,että tuo lapsen usko pyyhitään niin nuorena pois.
jouluun on pitkä ja kuoppainen, mutta hienolta se sitten aattona tuntuikin, kun se pukki vihdoin tuli.
Minä muistan ensimmäisen jouluni; olisinkohan ollut samaa ikää kuin sinun lapsesi nyt. Elävästi on jäänyt mieleeni, kun se pukki pitkän illan päätteeksi meillekin osasi, ja hämmästelin hänen ääntään ja kenkiään.
"Ihan on Pellervo-sedän ääni ja isän huopatossut".
Niinhän ne lopulta olivatkin, ei sitä lasta silloinkaan pystytty kauaa huijaamaan.
Silloin meidän lapsuudessamme,ne joulupukin tamineet oli järkyttäviä: nurinperin käännetty turkki, huopatossut/lapikkaat ja se naamari!!
Mieleeni on jäänyt myös lapsuudesta, kun joulupukin "parran" sivusta näkyi naapurin sedän rokonarpinen, pöhöttynyt iho. Kauhea shokki.
rauhallinen,ei mitään joka hetken "koska se joulupukki tulee"kysymyksiä kuten olisin tänä vuonna odottanut.
Meillä ei lapsena monesti pukki käynyt,mutta nekin mitkä kävi taisi olla tilattuja,mitään tuttuja ei ainakaan meille lapsille.
Aika vain juoksee hirmu vauhtia eteenpäin, On aika uskoa satuihin ja aika herätä huomaamaan että ei satuja ole lainkaan.
Nauti joka hetkestä Dava ne ovat ainutkertaisia ja jäävät lämpiminä muistoina mieliin.
se aina arjen pyörteessä helppoa ole =)