Nyt on jo halpaa 16000 mk puvusta

Paakkasella kallein puku
8.12.2008 11:47

Marimekon entinen omistaja Kirsti Paakkanen oli satsannut Linnan juhlijoista rahallisesti selkeästi eniten pukuunsa.

Paakkasen mustan puvun hinta liikkuu jopa 60 000 ja 150 000 euron välillä.

Muotikoordinaattori Johanna Salovaaran mukaan Paakkasen puku saattoi maksaa enemmän kuin kaikkien muiden juhlijoiden puvut yhteensä.

Gallianon suunnittelema

- Paakkasella oli Diorin haute couture-puku, jonka on suunnitellut John Galliano, Salovaara kertoo.

Hän piti myös suunnistuksen maailmanmestarin Minna Kaupin puvusta. Mutta aivan kaikki luomukset eivät miellyttäneet Salovaaran silmää.

- Marja Tiurassa oli liikaa yritystä, hän ei noussut edellisvuoden tasolle. Eija-Riitta Korholan puku oli liian morsiuspukumainen. Ja ne pitsisaappaat, enpä tiedä...

* Maanantain (8.12.) Iltalehdessä 18 sivua Linnan juhlista ja niiden jatkoilta.

Paakkasella oli Linnassa yllään Diorin haute couture-puku. (ATTE K
http://static.iltalehti.fi/linnanjuhlat/paakkanen4TM_193_lj.jpg


Aatella minäkin olen tehnyt Mari-T-paitoja...

Seitsemän vuotta kolmivuorotyössä ansaitsin niin vähän ettei siitä tarvitse maksaa eläkettä...1967-1974..
Eläke kertymä oli tuolta ajalta 16 euroa/kk ja sitä ei jonkun lain mukaan tarvitse maksaa. Sain siis kerta korvauksena 1128 €, josta meni sitten veroa 30%.

Nyt olen juuri tilastolinen keskiverto eläkkeen saaja... jolla keskiverto vero % on 13,5 verokarhu nyysi siis 16,5% (212 € enemän)
Köyhä on köyhä siksi, että joka käsi riipii omansa, eikä siitä voi välttyä...

Minä uskon ettei Paakanen edes ymmärrä; miten on ryövännyt köyhempänsä.
Muistan keskustelun laitosmiehen kanssa Hän vaati meitä ostamaan oman tehtaan tuotteita; sukkahousuja T-paitoja sekä alusvaatteita.
Sukkahousut olivat kolminkertaisella hinnalla, Marin T-paidat nelinkertaisella ja alusvaateita sai puolet halvemmalla: made in Hongkong.

Alivuokralaishuonen, joka vei puolet palkasta, lopulla nähtiin nälkää ja ostettiin myös vaatteet puhtaus ja hammaslääkeri..
Osa työkavereista asui ja söi kotonaan, minä maksoin itse kaiken, ei ollut paino ongelmia, pikemminkin pelotti kotiin meno, ainasen kyttäämisen vuoksi: taas olet laihtunut.

Ehkä Paakkanen kuitenkin näkee peilistä yksinäisen vanhan naisen, joka keinoja kaihtamatta polki urakat, lomautti työntekijät, että lisäarvo pysyy ja kasvaa..
Onkohan leivästä ja joka päiväisestä elämästä taistelleen elämä kuitenkin antoisampaa, kuin Hänellä jolla on ollut varaa kaikeen mikä on mieleen juolahtanut?
"Toivossa on hyvä elää" sanoi lapamato. Sitten Toivo kuoli.