Hei, olen 20-vuotias miespuolinen opiskelija, jota huolestuttaa mahdollinen ADD.
Viimeisen parin viikon aikana olen alkanut pohtimaan, että jos minulla on keskittymishäiriö.
Otin selvää oireista AD/HD Ry:n sivujen kautta sekä myös wikipediasta ja 80% oireista olivat kuin suoraan omasta elämästäni. Sekä positiiviset, että negatiiviset.
Kaikki on alkanut siitä kun aloitin opiskelut yliopistossa ja olen huomannut, että en pysty keskittymään mihinkään, en saa harjoituksia aloitetuksi, harjoitustyöt venähtävät pahasti, joudun pyytämään lisäaikaa melkeinpä aina, tai sitten väsään ne juuri viimeisenä iltana, mistä johtuen stressi painaa päälle. En pysty kuuntelemaan luennoilla kuin ehkä 10 minuuttia, jonka jälkeen alan pohdiskella asioita/unelmoida. Minun on myös vähä väliä vaihdettava asentoa ja liikuttava jotenkin.
Kävin opettajatuutorin puheilla, joka kehotti menemään opintopsykologin puheille. Valitettavasti ruuhkaa on ja pääsen vasta noin kuukauden päästä vastaanotolle.
Kun otin selvää ADD:n oireista, aloin muistelemaan lapsuuttani.
Olin jo päiväkodissa erittäin vilkas ja kun muut vetivät päiväunia niin itse en saanut unta. Liikuin sängyssä, halusin aina pois ja tein mitä tahansa päästäkseni pois huoneesta ja leikkimään/tekemään jotain muuta.
Ala-asteella jo ensimmäisellä luokalla sain erittäin paljon lappuja kotiin vietäväksi koska en tehnyt läksyjäni tai päässyt kokeista läpi. Muutenkin tein kaverini kanssa erittäin paljon kaikkia levottomuuksia ja vietinkin hänen kanssaan todella paljon aikaa, kun olisi pitänyt olla kotona tekemässä läksyjä. Muistan myös kuinka pienenä itkin tehdessäni matiikan läksyjä koska en niitä osannut.
Ylä-asteella samat ongelmat tietenkin jatkuivat. En pystynyt keskittymään tunneilla, sain noottia myöhästelystä, kotitehtävien laiminlyönnistä ja välillä kokeet menivät juuri ja juuri läpi. Ongelmana oli myös se, että vaikka menisin aikaisin nukkumaan, olen aina erittäin väsynyt aamuisin ja iltaa kohden piristyn huomattavasti. Kävin joskus tämän syystä terveydenhoitajalla, mutta hän ei löytänyt mitään varsinaista syytä asialle. Söin hyvin, hemoklobiinini oli täydellinen.
Huomasin kuitenkin, että osasin kirjoittaa hyviä äidinkielen aineita ja tykkäsin muutenkin kirjoittaa tarinoita itsekseni. Äidinkielen opettajakin sanoi, että osasin todella hyvin kuvailla asioita. Kuvaamataidossa olin myös hyvä. Matematiikassa ainoa mikä onnistui hyvin oli geometria ja se on vieläkin vahvuuteni sillä osaan tarkkaan hahmotella esineitä. Näen ne päässäni kolmiulotteisesti ja minulla on erittäin vahva kuvamuisti.
Hain lukioon ja pääsinkin sinne koska keskiarvoni oli juuri ja juuri 7. Kuitenkin samat ongelmat toistuivat ja toistuivat. Sain paljon hylättyjä ja joudinkin käymään jotkin kurssit uudestaan. Selvisin kuitenkin lukion läpi vaikka hankalaa se olikin ja sain viimetipassa tarvittavan määrän kursseja kasaan.
Oireina myös yleensä ovat, että masennun helposti koska en ymmärrä tai arvosanat eivät tyydytä. Olen erittäin tunteellinen ihminen ja päädyn itkun partaalle katsellessani jotakin elokuvaa, ajatellessani runoa, kuunnellessani musiikkia. Unohtelen aivan pieniä asioita useaan kertaan päivässä ja minun on pakko tarkistaa esimerkiksi kouluun mennessä ainakin viisi kertaa, että jokin vihko on mukana. Kesätöissä on ollut ongelmana herääminen, töiden aloitus, myöhästely ja välillä pahat virheet koska yhtäkkiä olen uppoutunut omiin ajatuksiini. Uppouduin myös ajatuksiini kerran autolla ajaessani, mutta onneksi tuolloin ei sattunut mitään. Olen ollut erittäin huono sosialisoimaan aina, mutta pikkuhiljaa olen saanut koottua itseni ja pystynyt luomaan uusia kontakteja, mutta sosialisointi on välillä siltikin ongelma.
Monet ovat sanoneet, että olen taiteellisesti erittäin lahjakas. Soitan kitaraa kuudetta vuotta ja olen erittäin hyvä siinä, niinkuin monien muidenkin soittimien kanssa. Myös kirjoittamisessa olen hyvä, sekä kuvaamataidossa. Olen myös hyvä strategioimaan, peleissä ja muissakin eri asioissa. Keksin ratkaisuja ongelmiin todella nopeasti.
Jos joku jaksoi tämän tekstimäärän lukea niin kiitos. Erään testin mukaan minkä tein minulla on selvät oireet viitateen ADD:hen. Myös siskollani ja vanhemmillani on samankaltaisia oireita, tosin itselläni tietyt asiat ovat kuin yhteensummattuna.
Voi huomata, että on erittäin paljon asioita jotka ovat vaivanneet minua tähän päivään asti ja niistä on muodostunut aina vain suurempi ongelma vuosien varrella. Tämän vuoksi olenkin miettinyt että ehkä vika onkin jossain muualla, kuin että olisin laiska tai saamaton.
Viimeisen parin viikon aikana olen alkanut pohtimaan, että jos minulla on keskittymishäiriö.
Otin selvää oireista AD/HD Ry:n sivujen kautta sekä myös wikipediasta ja 80% oireista olivat kuin suoraan omasta elämästäni. Sekä positiiviset, että negatiiviset.
Kaikki on alkanut siitä kun aloitin opiskelut yliopistossa ja olen huomannut, että en pysty keskittymään mihinkään, en saa harjoituksia aloitetuksi, harjoitustyöt venähtävät pahasti, joudun pyytämään lisäaikaa melkeinpä aina, tai sitten väsään ne juuri viimeisenä iltana, mistä johtuen stressi painaa päälle. En pysty kuuntelemaan luennoilla kuin ehkä 10 minuuttia, jonka jälkeen alan pohdiskella asioita/unelmoida. Minun on myös vähä väliä vaihdettava asentoa ja liikuttava jotenkin.
Kävin opettajatuutorin puheilla, joka kehotti menemään opintopsykologin puheille. Valitettavasti ruuhkaa on ja pääsen vasta noin kuukauden päästä vastaanotolle.
Kun otin selvää ADD:n oireista, aloin muistelemaan lapsuuttani.
Olin jo päiväkodissa erittäin vilkas ja kun muut vetivät päiväunia niin itse en saanut unta. Liikuin sängyssä, halusin aina pois ja tein mitä tahansa päästäkseni pois huoneesta ja leikkimään/tekemään jotain muuta.
Ala-asteella jo ensimmäisellä luokalla sain erittäin paljon lappuja kotiin vietäväksi koska en tehnyt läksyjäni tai päässyt kokeista läpi. Muutenkin tein kaverini kanssa erittäin paljon kaikkia levottomuuksia ja vietinkin hänen kanssaan todella paljon aikaa, kun olisi pitänyt olla kotona tekemässä läksyjä. Muistan myös kuinka pienenä itkin tehdessäni matiikan läksyjä koska en niitä osannut.
Ylä-asteella samat ongelmat tietenkin jatkuivat. En pystynyt keskittymään tunneilla, sain noottia myöhästelystä, kotitehtävien laiminlyönnistä ja välillä kokeet menivät juuri ja juuri läpi. Ongelmana oli myös se, että vaikka menisin aikaisin nukkumaan, olen aina erittäin väsynyt aamuisin ja iltaa kohden piristyn huomattavasti. Kävin joskus tämän syystä terveydenhoitajalla, mutta hän ei löytänyt mitään varsinaista syytä asialle. Söin hyvin, hemoklobiinini oli täydellinen.
Huomasin kuitenkin, että osasin kirjoittaa hyviä äidinkielen aineita ja tykkäsin muutenkin kirjoittaa tarinoita itsekseni. Äidinkielen opettajakin sanoi, että osasin todella hyvin kuvailla asioita. Kuvaamataidossa olin myös hyvä. Matematiikassa ainoa mikä onnistui hyvin oli geometria ja se on vieläkin vahvuuteni sillä osaan tarkkaan hahmotella esineitä. Näen ne päässäni kolmiulotteisesti ja minulla on erittäin vahva kuvamuisti.
Hain lukioon ja pääsinkin sinne koska keskiarvoni oli juuri ja juuri 7. Kuitenkin samat ongelmat toistuivat ja toistuivat. Sain paljon hylättyjä ja joudinkin käymään jotkin kurssit uudestaan. Selvisin kuitenkin lukion läpi vaikka hankalaa se olikin ja sain viimetipassa tarvittavan määrän kursseja kasaan.
Oireina myös yleensä ovat, että masennun helposti koska en ymmärrä tai arvosanat eivät tyydytä. Olen erittäin tunteellinen ihminen ja päädyn itkun partaalle katsellessani jotakin elokuvaa, ajatellessani runoa, kuunnellessani musiikkia. Unohtelen aivan pieniä asioita useaan kertaan päivässä ja minun on pakko tarkistaa esimerkiksi kouluun mennessä ainakin viisi kertaa, että jokin vihko on mukana. Kesätöissä on ollut ongelmana herääminen, töiden aloitus, myöhästely ja välillä pahat virheet koska yhtäkkiä olen uppoutunut omiin ajatuksiini. Uppouduin myös ajatuksiini kerran autolla ajaessani, mutta onneksi tuolloin ei sattunut mitään. Olen ollut erittäin huono sosialisoimaan aina, mutta pikkuhiljaa olen saanut koottua itseni ja pystynyt luomaan uusia kontakteja, mutta sosialisointi on välillä siltikin ongelma.
Monet ovat sanoneet, että olen taiteellisesti erittäin lahjakas. Soitan kitaraa kuudetta vuotta ja olen erittäin hyvä siinä, niinkuin monien muidenkin soittimien kanssa. Myös kirjoittamisessa olen hyvä, sekä kuvaamataidossa. Olen myös hyvä strategioimaan, peleissä ja muissakin eri asioissa. Keksin ratkaisuja ongelmiin todella nopeasti.
Jos joku jaksoi tämän tekstimäärän lukea niin kiitos. Erään testin mukaan minkä tein minulla on selvät oireet viitateen ADD:hen. Myös siskollani ja vanhemmillani on samankaltaisia oireita, tosin itselläni tietyt asiat ovat kuin yhteensummattuna.
Voi huomata, että on erittäin paljon asioita jotka ovat vaivanneet minua tähän päivään asti ja niistä on muodostunut aina vain suurempi ongelma vuosien varrella. Tämän vuoksi olenkin miettinyt että ehkä vika onkin jossain muualla, kuin että olisin laiska tai saamaton.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mene psykiatrille selvittämään oireilusi.Itselläni todettiin ADHD vasta aikuisena (33v)ja siihen on olemassa vain lääkehoito.Ainakin minulla on elämää helpottanut Concerta depot kapseli,joka on pitkävaikutteinen,ja jonka turvin jaksan opiskella normaalisti. Oireesi viittaavat ADD tai ADHD.
Valitettavasti täällä pääkaupunkiseudulla aikuisia ADHD potilaita ei hoida kuin yksityinen psykiatri. En todellakaan mainosta ketään/mitään yritystä, mutta tosiaasia on,ettei HUS hoida aikuisia.Itse hakeuduin Töölön Mehiläiseen. Siellä on erinomainen Psykiatri,joka teki diagnoosin ja häneltä sain oikean lääkityksen. Se muutti elämänlaatua todella paljon.Nyt jaksan opiskella normaalisti (yliopistossa).
Yksityinen hoitaa ADHD usein tehokkaammin. Ainakin omalla kohdalla voin sanoa näin.
Jos joku on erimieltä, heittäköön ensimmäisen kiven päälleni, ihan vapaasti!
kyllä, valitettavasti yksityislääkäri. Kuitenkin käypä hoito -juttuun on tullut ihan muutama kuukausi sitten muutos. Kiitos, mahtavasta ja syvällisestä vastauksestasi. Niin asiallinen keskustelu taas alkaa. :) Enemmän täytyy tuoda esiin, että kuinka moni on hyötynyt lääkityksestä. Miten AD/HD-oireiseen se vaikuttaa eri tavalla kuin NT-ihmisiin. Kiitos. Lisäksi, etteivät kaikki addit ole narkkareita ja persoonallisuushäiriöisiä. Meitä on kaikkialla :)
Kiitokset vastauksista. Varasin ajan Tampereen Mehiläiseen psykiatrille, jolta toivottavasti sitten saan avun ja mahdollisen lääkityksen.
diagnoosin tekee neurologi?
Minulla psykiatrin mielestä oli oireita, mutta ei koskaan jatkanut siitä mihinkään, koska olin myös masentunut. Pitäisi ilmeisesti vaatia?
Takuulla psykiatri osaa ainakin ohjata eteenpäin,jos hän ei itse ole perehtynyt ADHD/ADD potilaisiin.
Ja jos nyt joku pelottelee sua lääkkeillä, niin ainakin concerta depot on aivostimulantti, eli vaikuttava aine on metyylifenidaatti (ei siis mikään huume, niinkuin jotkut tietämättömät väittävät!). Se aktivoi aivojen etulohkossa neutronit kulkemaan oikeaan paikkaan. Lääkärisi kertoo kyllä lääkkeestä ja sen vaikutuksesta enemmän.
Concerta on omalla kohdallani toiminut hyvin. Vaikuttaa päivän ajan, eli n.10-12t. Itselläni on vain positiivisia kokemuksia lääkkeestä, jota olen nyt syönyt n.puoli vuotta.
Puhuin asiasta vanhempieni kanssa ja he sanoivat, että olivat usein miettineet mahdollisuutta, että minulla on ad/hd, mutta koska opettajilta ei koskaan tullut mitään huolestuneita viestejä, niin he eivät sitten ryhtyneet minkäänlaisiin toimiin.
Kuulemma jos saan diagnoosin niin äitini haluaa mennä seuraavaksi selvittämään onko hänellä myös jonkinlainen keskittymishäiriö.
Oma psykiatrini sanoi,että ADHD/ADD on voimakkaasti periytyvää. Oma äitini on ADD tapaus, sekä enoni on ADHD tyyppi :) On melko todennäköistä,että se on peritty biologinen sairaus.
Mutta hienoa,että siihen on olemassa lääkitys,joka auttaa arjessa selviytymiseen!
Hyvin vahvasti epäilen,että itselläni on AD/HD.
Samoja oireita olen huomannut molemmilla vanhemmillanii,äitini kahdella veljellä sekä veljeni pojalla.Myös miehelläni on lapsena diagnosoito MBD (nykyisin ADHD)ja oireita on myös hänen isällään.
Tammikuun 16. oli ensimmäinen käyntini Psykiatrilla ja hän tuntuikin ihan mukavalta. Puhuimme tietenkin hieman perhesuhteista, muutenkin elämäntilastani ja hän kyseli hieman asioista mitä olin kirjannut ylös koskien ADD/ADHD epäilyksiäni.
Tein myös testin mahdollisen masennuksen johdosta, mutta varsinaista masennusta ei hänen mielestään ollut, vaikka rajoilla se hänen mukaansa olikin. Enkä kyllä tunnekkaan itseäni niin masentuneeksi. Ylä ja alamäkiä kyllä on ollut viimeisen parin kuukauden aikana, mutta sen takia koska koulutyöt eivät oikein suju. Session lopuksi sain nipun kysymyksiä täytettäväksi itselleni ja yksi nippu vanhemmilleni.
Seuraavalla viikolla on toinen käyntini ja silloin perehdymmekin minun/vanhempieni täyttämiin papereihin. Asia etenee siis pikkuhiljaa.
Kahvinkin juonnin lopetin kaksi kuukautta sitten, Olen myös syönyt hieman järkevämmin ja pitänyt suht säännöllistä unirytmiä. Asiat ovat pikkuhiljaa parantuneet.
Ohhoh siitä onkin hetki aikaa kun tänne on tullut kirjoiteltua. Mutta tuodaanpa välillä tänne väliaikatietoja, jos niistä vaikka sattuisi olemaan jollekkin hyötyä :] Tässä on nyt kolme käyntiä takana ja eteenpäin mennään taas. Viimeisellä kerralla Psykiatri pisti lähetteen Tampereen Yliopistolliseen Sairaalaan Neuropsykiatrian klinikalle, jonne toivottavasti pääsen kuukauden parin sisään. Viimeisellä kerralla Psykiatri myös kysyi, että mitä mieltä olisin pienestä määrästä depressiolääkettä. Vastasin tuohon kieltävästi sillä en tuntenut itseäni milläänlailla masentuneeksi vaan enemmänkin stressaantuneeksi kouluasioiden johdosta ja päätökseni kävi hänelle, koska varsinaista masennusta ei kuitenkaan ollut. Opiskelut menevät hieman paremmin ja tenttejäkin on mennyt jo läpi, tosin niukin naukin. Tentteihin lukeminen tosin tapahtuu yleensä niin, että aloitan lukemisen edellisenä iltana ja sekään ei varsinaisesti ole lukemista vaan enemmänkin sivujen selailua, koska en vain malta millään keskittyä lukemaan mitään missä on vähänkin enemmän tekstiä, tai aihe ei kiinnosta. Harjoitustöiden läpiviemisessä myös on suuria ongelmia ja ne meinaavatkin jäädä tekemättä :/ Todennäköisesti opintopisteitä jää puuttumaan, mutta sen asian saan sitten selvitellä Kelan kanssa tulevaisuudessa. Se on vaan vieläkin niin hassua, että välillä jotkut asiat aiheuttavat valtavan mielenkiinnon ja niistä on otettava selvää läpikotaisin. Sitten viikon tai parin päästä kohteena on jokin aivan toinen asia. Muutenkin motivaatio nousee ja laskee miten sattuu. Mutta seuraavalla kerralla taas lisää.
Sä olet kuin peilikuva mun elämästäni vaikka mä olen vasta lukion abi ja naispuolinen.
Itsekin miettinyt jo vähän aikaa testeihin menemistä. Veljelläni on 99% varmasti adhd, joskaan testeihin ei ole vielä mennyt. (Ei oikein saa asioitaan hoidetuksi) isäni ei suostunut testeihin viemään ennen kuin veli kasvoi täysi-ikäiseksi (olisi vissiin ollut kolaus isälle - melkein tuntuu, että hänelläkin voisi olla sama).
Sen verran vielä, että veljelläni on hieman rajumpi: olen kuullut vanhemmiltani, että pienenä sai kohtauksia, joita ei sitten itse jälkikäteen muistanut. (Saattoi lähteä yhtäkkiä juoksemaan huutaen taloa ympäri etc.)
jossain muodossa, lopeta se, se on todennäkisesti yleisin aiheuttaja tällekin tilalle.
mitä tarkoitat?? Itse olen ADD, 35-vuotias enkä ole eloni varrella huomannut eroa juon kahvia tai en...
oirehtiminen voi alkaa vasta vuosien kuluttua käytön aloittamisesta ja voi jatkua vielä kuukausia lopettamisen jälkeen.
oli samanlainen ennen kuin aloitti kahvinjuonnin?
Ihanko tosissasi puhut ettei adhd:tä olisikaan vaan kofeiini aiheuttaa oireet ja ne häviää kun lopettaa kofeiinin käytön?? :DDDDD Päivän piristys! Jo olisi elämä helpottanut aikaa sitten tuolla konstilla ja lapsilla ei adhd:tä olisikaan....
Meinaatko, että kaikki adhd:t vetää kofeiinia koko lapsuutensa? ADHD-diagnoosihan on nimenomaan sitä, että oireet ovat olleet lapsuudesta asti. Lue vähän tarkemmin aiheesta. Oireet eivät ala yhtäkkiä aikuisena, eivätkä lopukaan. Ne voivat muuttua aikuistuessa esim. vähemmän hypereiksi. Lisäksi moni huomaa vasta aikuisena, kun on vaikkapa opiskelemassa haastavampia asioita ja tulee muutenkin hallittavaksi koko elämä.
Useat eivät edes rintamaidossa juo kofeiinia, koska kaikki äidit eivät ensinnäkään imetä..ja kaikki eivät käytä kofeiinivalmisteita ja yhä useampi ei käytä niitä imettäessä, koska aiheuttavat lapselle levottomuutta tai itselle edelleenkin vielä närästystä.
Hauskaa, mitä kaikkee ihmiset keksiikään =)
ulkopuolisista seikoistan kiinni vaan aivojen toiminnasta. Itse olen niin selvä tapaus että oikein huvittaa, mutta koska olen tyttö, en koskaan saanut diagnoosia. En sitä enää tarvitse, vaikka oireet näkyvät vieläkin selvästi, mutta vähemmän hypereinä kuin lapsena. Keskittyminen omasta mielestäni kuiviin juttuihin on todella huonoa tai vaikka asia kiinnostaisi, alan liikehtimään/nypläämään jotain jaksaakseni istua aloillani kiltisti. Ihmisten kanssa jutellessa olen myös kova liikehtimään jne. Periaatteessa aina pitää olla jotain käsissä nyplättävänä.
Ei vaan käytä sitä kunnes saat lääkityksen.
Olen alle nelikymppinen nainen. Onnistuin lukemaan itselleni tutkinnon, jolla ei juuri mitään tee, sen jälkeen kesken jääneitä koulutusyrityksiä on kaksi ja nykyinen uhkaa pahasti luiskahtaa samalle tielle. Pystyn kyllä keksittymään hyvin, esim. kirjaan, jos se kiinnostaa minua. Mutta kun pitäisi tarttua opiskelumateriaaliin, niin tökkii todella pahasti ja tuntuu ettei asia vaan mene perille. Nukahdan, tai keksin jonkun syyn pitää taukoa ja lukeminen jää. Tehtäviä en saa tehtyä millään vaikka olisin periaatteessa kiinnostunutkin.
Haluaisin mennä yksityiselle (työterveyteen en halua mennä, seinät on kuin paperia eli en halua alkaa selostamaan tällaista arkaluonteista asiaa siellä, kun mahdollisesti työkaveri on oven takana jonossa ja lisäksi lääkärit tuntuvat sen verran vanhanaikaisilta, että varmaan nauraisivat minut pihalle sieltä). Mutta paljonko se maksaa? Tampere on lähin paikka missä voisin käydä lääkärillä.
Olen aina ollut kömpelö (tiputtelen tavaroita), taipuvainen myöhästelemään, unohtelen asioita jne. Vanhempani eivät elä enää eikä minulla ole sukulaisia - miten tuo vanhempien haastattelu? Kuinka oleellinen se on?