Hellyys pahasta?

kirjoittamaasi:
"Koirani on äärimmäisen kiinni minussa, vaikka jääkin kivuttomasti ja hiljaisena yksin kotiin. Seuraa minua aina ja kaikkialle ja minä sen sallin."

Ihan hyvä mutta onko koiralla safenet? Siis jos sinulle sattuu jotain. Miten koirasi reagoi jos sinä oletkin jalka kipsissä sairaalassa koirasi saavuttamattomissa?

Hyvä että koira leimaantuu mutta sen täytyy tunnistaa omakseen myös muita ihmisiä ja tottua muihinkin ympäristöihin.

Itseasiassa jos oikein mietin niin aina kun alan hempeillä liikaa koirarodun herkkyydellä tai sillä ja sillä ettei tän kanssa voi tehdä sitä ja sitä kun tämä on sitä ja sitä rotua -yhteys koiran kanssa lipeää. Kun palaan takaisin ruotuun yhteistyön luojana ja koiranomistajana kaikki koiran kanssa sujuu paremmin haleja ja pusuja unohtamatta.

Koira tarvitsee myös oman privansa. Paikan missä se saa levätä ilman turhia hörhöilyitä. Sitten se jaksaa taas olla se iloinen kaveri.

julmia väänänen kirjoitti:

kirjoittamaasi:
"Koirani on äärimmäisen kiinni minussa, vaikka jääkin kivuttomasti ja hiljaisena yksin kotiin. Seuraa minua aina ja kaikkialle ja minä sen sallin."

Ihan hyvä mutta onko koiralla safenet? Siis jos sinulle sattuu jotain. Miten koirasi reagoi jos sinä oletkin jalka kipsissä sairaalassa koirasi saavuttamattomissa?

Hyvä että koira leimaantuu mutta sen täytyy tunnistaa omakseen myös muita ihmisiä ja tottua muihinkin ympäristöihin.

Itseasiassa jos oikein mietin niin aina kun alan hempeillä liikaa koirarodun herkkyydellä tai sillä ja sillä ettei tän kanssa voi tehdä sitä ja sitä kun tämä on sitä ja sitä rotua -yhteys koiran kanssa lipeää. Kun palaan takaisin ruotuun yhteistyön luojana ja koiranomistajana kaikki koiran kanssa sujuu paremmin haleja ja pusuja unohtamatta.

Koira tarvitsee myös oman privansa. Paikan missä se saa levätä ilman turhia hörhöilyitä. Sitten se jaksaa taas olla se iloinen kaveri.

Lue lisää

Olen alusta alkaen pitänyt huolen siitä, että koirallani on muita tärkeitä ihmisiä ja olen vienyt sitä alusta alkaen näille ihmisille "hoitoon" vaikkei tarvetta olisi ollutkaan.

Ja oman tilansa hän kyllä saa, aina kun haluaa. En minä häntä ole koko ajan pusuttelemassa, vaikka joskus mieli tekisikin... :)

Ai taas näitä? Minusta täällä taas vallalla on pikemminkin toinen näkökulma, joka korostaa vain johtajuutta ja johtajuutta ja johtajuutta.

Koirani on nuori ja olen lukenut kaiken mahdollisen sekä hoitanut koiria koko pienen ikäni. Ja joo, olin tosi yllättynyt, kun koirani olikin näin helppo. En sano, etteikö muilla olisi ongelmia, mutta halusin tuoda esiin sen ajatuksen, että se, että koira saa paljon huomiota, ei välttämättä ole aina tie helvettiin eikä se, että koiran kanssa leikkiin, kun sitä haluaa, ei välttämättä pilaa koiraa ja sotke lauman hierarkiaa.

Täällä vain niin kovasti tuodaan kaikkeen ratkaisuksi huomioimattomuutta ja johtajuutta ja jääkautta ja kaikkea sen sellaista, vaikka muitakin vaihtoehtoja on. Joku saattaa oikeasti saada sellaisen käsityksen, että viileys ja oman ylemmyyden korostaminen koiran kanssa on ainoa, oikea tie ja tavoittelemisen arvoinen asia kaikissa tapauksissa.

Toinen pointtini oli se, että luojan kiitos meillä ei ole ollut suurempia ongelmia ja luojan kiitos minun ei ole tarvinnut turvautua jääkauteen, sillä minä en siihen kykenisi. En tajua miten kukaan kykenee! En toki väheksy sitä, mutta en kyllä käsitä miten kukaan voi olla huomioimatta sitä omaa pientä rakasta karvaturria. En sano tätä siksi, että koirani on söpö, vaan hän vain on minulle niin samperin tärkeä juttu! Minä hänet valitsin, ei hän minua, joten minun vastuullani on luoda hänelle mahdollisimman laadukas ja hyvä elämä.
Ja siihen ajatusmaailmaa ei kertakaikkiaan sovi se, että koira saa kerjäämällä kerjätä huomiota sitä saamatta. Tuntuu minusta ja minulle kidutukselta.

En pidä koiraa ihmisenä, vaan koirana. Ja tiedän, missä koira eroaa ihmisestä tai pentu ihmislapsesta.

Toivon, ettei kukaan tästä suutu, halusin vain vaihtaa asiasta ajatuksia, kun on ensimmäinen koirani ja joo, tätä palstaa lukiessa tulee monesti sellainen olo, että teen kaiken väärin. Enkä varmasti ole ainoa.

Keskustelun aloittaja kirjoitti:

Ai taas näitä? Minusta täällä taas vallalla on pikemminkin toinen näkökulma, joka korostaa vain johtajuutta ja johtajuutta ja johtajuutta.

Koirani on nuori ja olen lukenut kaiken mahdollisen sekä hoitanut koiria koko pienen ikäni. Ja joo, olin tosi yllättynyt, kun koirani olikin näin helppo. En sano, etteikö muilla olisi ongelmia, mutta halusin tuoda esiin sen ajatuksen, että se, että koira saa paljon huomiota, ei välttämättä ole aina tie helvettiin eikä se, että koiran kanssa leikkiin, kun sitä haluaa, ei välttämättä pilaa koiraa ja sotke lauman hierarkiaa.

Täällä vain niin kovasti tuodaan kaikkeen ratkaisuksi huomioimattomuutta ja johtajuutta ja jääkautta ja kaikkea sen sellaista, vaikka muitakin vaihtoehtoja on. Joku saattaa oikeasti saada sellaisen käsityksen, että viileys ja oman ylemmyyden korostaminen koiran kanssa on ainoa, oikea tie ja tavoittelemisen arvoinen asia kaikissa tapauksissa.

Toinen pointtini oli se, että luojan kiitos meillä ei ole ollut suurempia ongelmia ja luojan kiitos minun ei ole tarvinnut turvautua jääkauteen, sillä minä en siihen kykenisi. En tajua miten kukaan kykenee! En toki väheksy sitä, mutta en kyllä käsitä miten kukaan voi olla huomioimatta sitä omaa pientä rakasta karvaturria. En sano tätä siksi, että koirani on söpö, vaan hän vain on minulle niin samperin tärkeä juttu! Minä hänet valitsin, ei hän minua, joten minun vastuullani on luoda hänelle mahdollisimman laadukas ja hyvä elämä.
Ja siihen ajatusmaailmaa ei kertakaikkiaan sovi se, että koira saa kerjäämällä kerjätä huomiota sitä saamatta. Tuntuu minusta ja minulle kidutukselta.

En pidä koiraa ihmisenä, vaan koirana. Ja tiedän, missä koira eroaa ihmisestä tai pentu ihmislapsesta.

Toivon, ettei kukaan tästä suutu, halusin vain vaihtaa asiasta ajatuksia, kun on ensimmäinen koirani ja joo, tätä palstaa lukiessa tulee monesti sellainen olo, että teen kaiken väärin. Enkä varmasti ole ainoa.

Lue lisää

"Minä hänet valitsin, ei hän minua, joten minun vastuullani on luoda hänelle mahdollisimman laadukas ja hyvä elämä."

Näin minäkin ajattelen. Meillä kuitenkin kova koira ja kerran se sille johtajan pallille pääsi. Jouduin pitämään sille kahden viikon jääkauden ihan koiran parasta ajatellen. Nollasin koko tilanteen tällä jääkaudella. Jääkausi itsessään ei korjaa mitään vaan nollaa tilanteen. Tämän jälkeen aloitettiin koiran kanssa lukemaan toisiamme puhtaalta pöydältä ja voin sanoa, että kyllä auttoi. Jos olisit nähnyt koirani ennen ja jälkeen korjauksen, voin sanoa, että ennen korjausta olisit sinäkin nähnyt, että koira KÄRSII. Ja jos näen koirani kärsivän, olen valmis mihin vain, että se saisi loppu elämästään tasapainoisen ja onnellisen.

Enkä halunnut teilata noitakaan metodeja, mutta oikeasti täältä saa joskus käsityksen, että tiukkuus ja huomioimattomuus on ainoa oikea tie ja ratkaisu joka ongelmaan. Ja näinhän ei asia ole. Enkä edes välttämättä kehottaisi aloittamaan sillä, vaan kuulostelemaan koiraa, kun se kotiin tulee.

Minä kun olin lukenut tätä palstaa ja kirjoja niin olin varautunut siihen, että minulle tulee pieni ongelmakimppu, mutta asia olikin päinvastoin. Tai ehkä juuri siksi.. On ollut yllättävän helppoa, jopa tämän haastavaksi kutsutun rodun kanssa. Ja jotenkin kuvittelin, että pitää aloittaa sillä viileydellä ja niin edespäin, mutta en siihen kyennyt ja onneksi siltikin on mennyt hyvin.

Keskustelun aloittaja kirjoitti:

Enkä halunnut teilata noitakaan metodeja, mutta oikeasti täältä saa joskus käsityksen, että tiukkuus ja huomioimattomuus on ainoa oikea tie ja ratkaisu joka ongelmaan. Ja näinhän ei asia ole. Enkä edes välttämättä kehottaisi aloittamaan sillä, vaan kuulostelemaan koiraa, kun se kotiin tulee.

Minä kun olin lukenut tätä palstaa ja kirjoja niin olin varautunut siihen, että minulle tulee pieni ongelmakimppu, mutta asia olikin päinvastoin. Tai ehkä juuri siksi.. On ollut yllättävän helppoa, jopa tämän haastavaksi kutsutun rodun kanssa. Ja jotenkin kuvittelin, että pitää aloittaa sillä viileydellä ja niin edespäin, mutta en siihen kyennyt ja onneksi siltikin on mennyt hyvin.

Lue lisää

"mutta oikeasti täältä saa joskus käsityksen, että tiukkuus ja huomioimattomuus on ainoa oikea tie ja ratkaisu joka ongelmaan."

Ennemmin minusta näkee niitä vastauksia että syötä koiralle enemän palkkioherkkuja..
siedättämistä ja aktivointia tarjotaan huomattavasti enemmän kuin kuria ja johtajuutta, johdomukaisuutta.

Edelleenkin, sinulla on asenne: johtajuus, johtajuus johtajuus, kuten pilkaten mainitsit.

No minä sinulle: "lässytys jeesustelu, persiinnuolenta, koiran alla makaaminen, koiran maanittelu, houkuttelu, periksi antaminen, herkuilla lahjominen"..siinä sulle yleisimmät vastaukset, älä jauha enää johtajuudesta kun et sitä ymmärrä eikä sulla ole mitään ongelmaa, muu kuin paskan jauhaminen :P

vaan ole huomannut kirjoitti:

"mutta oikeasti täältä saa joskus käsityksen, että tiukkuus ja huomioimattomuus on ainoa oikea tie ja ratkaisu joka ongelmaan."

Ennemmin minusta näkee niitä vastauksia että syötä koiralle enemän palkkioherkkuja..
siedättämistä ja aktivointia tarjotaan huomattavasti enemmän kuin kuria ja johtajuutta, johdomukaisuutta.

Edelleenkin, sinulla on asenne: johtajuus, johtajuus johtajuus, kuten pilkaten mainitsit.

No minä sinulle: "lässytys jeesustelu, persiinnuolenta, koiran alla makaaminen, koiran maanittelu, houkuttelu, periksi antaminen, herkuilla lahjominen"..siinä sulle yleisimmät vastaukset, älä jauha enää johtajuudesta kun et sitä ymmärrä eikä sulla ole mitään ongelmaa, muu kuin paskan jauhaminen :P

Lue lisää

en tiennyt ettei tästä aiheesta saa kirjoittaa.

Pyydän kovasti anteeksi, kun kehtasinkin ottaa tällaisia asioita esille. Ei tule toistumaan, ei varmasti. Olisitte kertoneet ajoissa.

Keskustelun aloittaja kirjoitti:

Enkä halunnut teilata noitakaan metodeja, mutta oikeasti täältä saa joskus käsityksen, että tiukkuus ja huomioimattomuus on ainoa oikea tie ja ratkaisu joka ongelmaan. Ja näinhän ei asia ole. Enkä edes välttämättä kehottaisi aloittamaan sillä, vaan kuulostelemaan koiraa, kun se kotiin tulee.

Minä kun olin lukenut tätä palstaa ja kirjoja niin olin varautunut siihen, että minulle tulee pieni ongelmakimppu, mutta asia olikin päinvastoin. Tai ehkä juuri siksi.. On ollut yllättävän helppoa, jopa tämän haastavaksi kutsutun rodun kanssa. Ja jotenkin kuvittelin, että pitää aloittaa sillä viileydellä ja niin edespäin, mutta en siihen kyennyt ja onneksi siltikin on mennyt hyvin.

Lue lisää

asia itse allekirjoitan johtajuuden ja ajan sillä sitä että ollaan johdonmukaisia aina eli se mikä kielletään kielletään aina jne..silloin stressaa vähiten koiraa. On parempi että ihminen johtaa laumaa kuin koira aivan samoin kuin vanhemmat johtaa lapsiaankin. Rajat ja rakkaus pätee koiraankin.

Tiukka en siis ole vaan jämpti. Ei ole mitään pointtia vaatia koiraa ymmärtämään asioita ihmisen lailla että komensin maanantaina siksi sohvalta pois koska minulla oli huono päivä töissä ja koirakin oli kurainen ja tiistaina päätin että ole sohvalla kun oot niin söpö ja puhdas.

Sellainen on stressaavaa koiralle, hyvä johtajuus on turvallisuutta(esim.ulkona koirani voi luottaa että katson tilanteet esim koirapuistoissa hyviksi eli en päästä epätasapainoisten koirien luo koirapuistoissa), luottamusta ja käskyjen selkeyttä eli koiran ymmärrettävää koirapsykologiaa ennemmin kuin ihmispsykologiaa.

Ettei koirallasi ole kaikki kunnossa, jos se rähjää vieraille ja vetää lenkillä. Enkä itse kyllä syöttäisi koiraa pöydästä enkä varsinkaan ruokkisi sitä ihmisten ruoalla.
Mutta metodinsa toki kullakin, musta perustottelevaisuus on tärkeää jo ihan koiran turvallisuuden kannalta.

Ketjun aloittaja kirjoitti:

Ettei koirallasi ole kaikki kunnossa, jos se rähjää vieraille ja vetää lenkillä. Enkä itse kyllä syöttäisi koiraa pöydästä enkä varsinkaan ruokkisi sitä ihmisten ruoalla.
Mutta metodinsa toki kullakin, musta perustottelevaisuus on tärkeää jo ihan koiran turvallisuuden kannalta.

Lue lisää

Taisipa olla ihan vaan pikku herja tuo edellinen viesti... ;) Ei kannata ottaa kaikkea ihan tosissaan.

jopsu kirjoitti:

Taisipa olla ihan vaan pikku herja tuo edellinen viesti... ;) Ei kannata ottaa kaikkea ihan tosissaan.

Mut kysymys kuuluukin, että onko/ voiko koirani olla onnellinen?

ja ehkä ei..Sillä koirasi on se joka johtaa laumaanne tarvitseehan sen rähinöidä ulkona ja silloin tämä homma voi olla sille liian stressaavaa.

Ja toisille koirille ei todellakaan pidä antaa ohjia tassuihinsa eli puhun isoista dominanssia omaavista roduista. Ja sinun on tosiaan paras ottaa edelleen sylikoiria jottei tule ikäviä otsikoita iltikseen.

jopsu kirjoitti:

Taisipa olla ihan vaan pikku herja tuo edellinen viesti... ;) Ei kannata ottaa kaikkea ihan tosissaan.

viesti pieni herja...

jopsu kirjoitti:

Taisipa olla ihan vaan pikku herja tuo edellinen viesti... ;) Ei kannata ottaa kaikkea ihan tosissaan.

monessa perheessä ja sitten ihmetellään miksi esim tuo lutunen koira ei hyväksykään uutta vauvaa miksi se rähinöi etc..

elävästä elämästä kirjoitti:

Mut kysymys kuuluukin, että onko/ voiko koirani olla onnellinen?

olla se joka päättää/hoitaa laumanne asiat ja parempi että se voisi toteuttaa viettiään muuten positiivisemmin harrastuksissa.

Alistuvat ja varsin itsenäiset yksilöt ei ota ohjia aina siltikään vaikka omistaja ei osaa ohjata laumaansa mutta dominoivammat ottavat helposti ja alkavat oireilee ikävästi ja toisinaan alstuvammatkin pyrkivät ottamaan ohjat jos kokevat ettei kukaan ohjaa laivaa.

Eli sanoisin ettei ole hyvä ja ehkä tälläisen koiranomistajan olisi parempi ottaa kissa, joka on itsenäinen luonne eikä niin laumaviettinen. Tai sitten pitäytyä vain tietyissä roduissa jotka ei ota niin helpolla ohjia.

stressaavaa kirjoitti:

olla se joka päättää/hoitaa laumanne asiat ja parempi että se voisi toteuttaa viettiään muuten positiivisemmin harrastuksissa.

Alistuvat ja varsin itsenäiset yksilöt ei ota ohjia aina siltikään vaikka omistaja ei osaa ohjata laumaansa mutta dominoivammat ottavat helposti ja alkavat oireilee ikävästi ja toisinaan alstuvammatkin pyrkivät ottamaan ohjat jos kokevat ettei kukaan ohjaa laivaa.

Eli sanoisin ettei ole hyvä ja ehkä tälläisen koiranomistajan olisi parempi ottaa kissa, joka on itsenäinen luonne eikä niin laumaviettinen. Tai sitten pitäytyä vain tietyissä roduissa jotka ei ota niin helpolla ohjia.

Lue lisää

Sitähän minäkin peräänkuulutin, ja yritin sanoa, että ohjat voi pitää itsellään myös muilla tavoin kun joillain jääkausittamisilla.

Siis olen sitä mieltä, että se, että koira nukkuu sängyssä (meillä muuten ei nuku), ei vielä tarkoita että koira olisi omistajan niskan päällä. Tai se, että koira saa paljon huomiota ja hellyyttä, ei automaattisesti meinaa ettei homma ole omistajalla hallussa.

Kokonaisuus se on mikä ratkaisee eivätkä asiat ole niin mustavalkoisia, kuin minkälaisen kuvan täältä helposti saa.

stressaavaa kirjoitti:

olla se joka päättää/hoitaa laumanne asiat ja parempi että se voisi toteuttaa viettiään muuten positiivisemmin harrastuksissa.

Alistuvat ja varsin itsenäiset yksilöt ei ota ohjia aina siltikään vaikka omistaja ei osaa ohjata laumaansa mutta dominoivammat ottavat helposti ja alkavat oireilee ikävästi ja toisinaan alstuvammatkin pyrkivät ottamaan ohjat jos kokevat ettei kukaan ohjaa laivaa.

Eli sanoisin ettei ole hyvä ja ehkä tälläisen koiranomistajan olisi parempi ottaa kissa, joka on itsenäinen luonne eikä niin laumaviettinen. Tai sitten pitäytyä vain tietyissä roduissa jotka ei ota niin helpolla ohjia.

Lue lisää

saisko jotain konkreettisia esimerkkejä mitä rodut ovat niitä dominoivia ja dominoivimpia
ja mitkä taas enemmän itsenäisiä ja alistuvia?

mitä rotuja? kirjoitti:

saisko jotain konkreettisia esimerkkejä mitä rodut ovat niitä dominoivia ja dominoivimpia
ja mitkä taas enemmän itsenäisiä ja alistuvia?

rajat(omaa dominanssia), taistelukoirille on oltava jämpti ja sosiaalistettava hyvin, maremma on hallitseva vaikkei yleensä menekään yli perheensä mutta ohjat oltava selkeät, pkrodut vaatii aktiviteetteja ja jollei sitä saa turhautuvat etc.

Ja sitten esim japanin chin (alistuva pehmeä rotu)ja tiibetinspanieli(itsenäinen vaikka omaakin dominanssia ei yleensä ota ohjia niin että tuottaisi ongelmia) ei useinkaan tuota ongelmia ollessaan epäjohdonmukaisessa "kurittomassa" ympäristössä.

tarvitsee selkeät kirjoitti:

rajat(omaa dominanssia), taistelukoirille on oltava jämpti ja sosiaalistettava hyvin, maremma on hallitseva vaikkei yleensä menekään yli perheensä mutta ohjat oltava selkeät, pkrodut vaatii aktiviteetteja ja jollei sitä saa turhautuvat etc.

Ja sitten esim japanin chin (alistuva pehmeä rotu)ja tiibetinspanieli(itsenäinen vaikka omaakin dominanssia ei yleensä ota ohjia niin että tuottaisi ongelmia) ei useinkaan tuota ongelmia ollessaan epäjohdonmukaisessa "kurittomassa" ympäristössä.

Lue lisää

Mitkä ovat dominoivia? Jopa bichonit voivat olla dominoivia. Sitten voi löytyä pehmeä riiseni mikä sopii moneen käteen. Riippuu ihan tapauksesta.

Pieniä koiria usein kasvatetaan niin että enhän mä tän kanssa kun tää on meiän oma pikku vaavi. Sitten ihmetellään.

yleensä kirjoitti:

Mitkä ovat dominoivia? Jopa bichonit voivat olla dominoivia. Sitten voi löytyä pehmeä riiseni mikä sopii moneen käteen. Riippuu ihan tapauksesta.

Pieniä koiria usein kasvatetaan niin että enhän mä tän kanssa kun tää on meiän oma pikku vaavi. Sitten ihmetellään.

Lue lisää

rodun sisällä mutta yleisesti voi sanoa että esim labbikset omaa avoimen leppoisan luonteen mutta tiedän silti että koirapuistossa on yksi yksilö joka on äärimmäisen aggressiivinen ei tyypillinen labbis. Ja toivon ettei tällä tehdä pentuja koska ei täytä luonnekriteereitä rotumääritelmästä.

Eli kun puhutaan eri roduista puhutaan yleisesti..rotumääritelmän mukaisesta johon tavoitellaan.

pienissä roduissa löytyy myös dominoivuutta esim chihuahuassa..joka puolestaan on yleisesti rotu joka vaatii selkeät rajat. Eli ei koosta kiinni vaan koiran yksilöllisestä luonteesta joka toivottavasti myös vastaa rotumääritelmää.

Riisenin puolestaan pitää olla miellyttämiseen pyrkivä pk-rotu jolla pitäisi olla vahtiviettiä eli liian lapanen se ei saisi olla jotta olisi rodunomainen.

nuo aina on kirjoitti:

rodun sisällä mutta yleisesti voi sanoa että esim labbikset omaa avoimen leppoisan luonteen mutta tiedän silti että koirapuistossa on yksi yksilö joka on äärimmäisen aggressiivinen ei tyypillinen labbis. Ja toivon ettei tällä tehdä pentuja koska ei täytä luonnekriteereitä rotumääritelmästä.

Eli kun puhutaan eri roduista puhutaan yleisesti..rotumääritelmän mukaisesta johon tavoitellaan.

pienissä roduissa löytyy myös dominoivuutta esim chihuahuassa..joka puolestaan on yleisesti rotu joka vaatii selkeät rajat. Eli ei koosta kiinni vaan koiran yksilöllisestä luonteesta joka toivottavasti myös vastaa rotumääritelmää.

Riisenin puolestaan pitää olla miellyttämiseen pyrkivä pk-rotu jolla pitäisi olla vahtiviettiä eli liian lapanen se ei saisi olla jotta olisi rodunomainen.

Lue lisää

Tuo Chihu täälläkin tuli mieleen esimerkkinä tosin viestin lähettämisen jälkeen.

Mielestäni tämä olisi oman ketjun arvoisensa aihe sikäli että kaksi saman rodun edustajaa myös pk-puolella voivat luonteeltaan ja vaativuudeltaan olla kuin yö ja päivä. Tämä pätee myös monissa pienissä roduissa. Pentua hakiessa kannattaakin seurailla eri linjoja koska sieltä löytyy eroja.

Tiibetinspanieli on varsin viehettävä suuripienirotu mutta hallitessaan liikaa viehettävyys karisee kuin karvat keväällä. Liian vaativa pk-koira jonka kanssa ei kuitenkaan jakseta ei myöskään löydä sitä mitä tarvitsee ja toisinpäin. Syntyy turhautuneisuutta ja tätä myötä mahdollisesti ongelmia.

Joskus kuitenkin moneen rotuun syntyy näitä lapasia mitkä ei tosiharrastajille tai kelpaa mutta niistä tulee mainioita aktiiviulkoilijoiden koiria jopa hyviä ensimmäisiä tai melkein ensimmäisiä koiria. Pienissä roduissa mitkä ovat enempi ulkonäköiskeskeisiä, niiden linjoista löytyy erilaisia luonteen variaatioita myös.

ed.ed. kirjoitti:

Tuo Chihu täälläkin tuli mieleen esimerkkinä tosin viestin lähettämisen jälkeen.

Mielestäni tämä olisi oman ketjun arvoisensa aihe sikäli että kaksi saman rodun edustajaa myös pk-puolella voivat luonteeltaan ja vaativuudeltaan olla kuin yö ja päivä. Tämä pätee myös monissa pienissä roduissa. Pentua hakiessa kannattaakin seurailla eri linjoja koska sieltä löytyy eroja.

Tiibetinspanieli on varsin viehettävä suuripienirotu mutta hallitessaan liikaa viehettävyys karisee kuin karvat keväällä. Liian vaativa pk-koira jonka kanssa ei kuitenkaan jakseta ei myöskään löydä sitä mitä tarvitsee ja toisinpäin. Syntyy turhautuneisuutta ja tätä myötä mahdollisesti ongelmia.

Joskus kuitenkin moneen rotuun syntyy näitä lapasia mitkä ei tosiharrastajille tai kelpaa mutta niistä tulee mainioita aktiiviulkoilijoiden koiria jopa hyviä ensimmäisiä tai melkein ensimmäisiä koiria. Pienissä roduissa mitkä ovat enempi ulkonäköiskeskeisiä, niiden linjoista löytyy erilaisia luonteen variaatioita myös.

Lue lisää

mitä eri roduilta haetaan ja se vaihtelee paljon kasvattajien myötä yhtä linjan vetoa kun ei ole mitä tulee luonteen käyttöominaisuuksiin ja siten myös vastaako rotumääritelmä rotua vai onko se liikaa seurakoiramaistunut. Tärkeintä on ettei jatketa sukua epätyypillisellä yksilöllä.

Pyrkimykset pitäisi jotenkin olla vahvemmat joka rotuyhdistyksessä tai sitten jokainen rotu eriytyy käyttö ja näyttelylinjoihin.

Entä kun käyttö muuntuu ja lammaslaumoja ei ole metsälle ei enään haluta vahtivietti on liian kova energisyys pohjaton dominanssia liikaa..pitääkö rotujen muuntua muuttuvaan tilanteeseen? Lunnikoira esim on menettänyt tehtävänsä kun lunnit rauhoitettiin. Ja valkoinen länsiylämaan terrieri on seurakoiramaistunut eikä metsästyskäyttöön enään mene.

Itse haluaisin enemmän painottaa luonne-eroja eri roduissa ja toivoisin että rotumääritelmä luonteen osalta olisi tarkempi pyrkimyksissään. Esim oma mututuntuma chowit on tullut sosiaalisemmiksi ja omaavat vähemmän vahtiviettiä kun aiemmat olivat selkeästi pidättyväisiä mikä teki siitä chowimaisen luonteen enkä suoraan sanoen pidä että chowit tulee kuin labbikset häntä heiluen koko ajan. Samoin tipsut on muuttuneet tuosta aristokraattisuudesta yliystävälliseen suuntaan.

Seurakoirat pitää olla mielestäni myös yhtä rodunomaisia kuin isotkin ettei käy niin että samanluontoinen koirarotu vain eri paketissa. Bulldoggin pitää olla jästi ja perhoskoiran oppivainen ja miellyttämiseen pyrkivä.etc.

monta mieltä kirjoitti:

mitä eri roduilta haetaan ja se vaihtelee paljon kasvattajien myötä yhtä linjan vetoa kun ei ole mitä tulee luonteen käyttöominaisuuksiin ja siten myös vastaako rotumääritelmä rotua vai onko se liikaa seurakoiramaistunut. Tärkeintä on ettei jatketa sukua epätyypillisellä yksilöllä.

Pyrkimykset pitäisi jotenkin olla vahvemmat joka rotuyhdistyksessä tai sitten jokainen rotu eriytyy käyttö ja näyttelylinjoihin.

Entä kun käyttö muuntuu ja lammaslaumoja ei ole metsälle ei enään haluta vahtivietti on liian kova energisyys pohjaton dominanssia liikaa..pitääkö rotujen muuntua muuttuvaan tilanteeseen? Lunnikoira esim on menettänyt tehtävänsä kun lunnit rauhoitettiin. Ja valkoinen länsiylämaan terrieri on seurakoiramaistunut eikä metsästyskäyttöön enään mene.

Itse haluaisin enemmän painottaa luonne-eroja eri roduissa ja toivoisin että rotumääritelmä luonteen osalta olisi tarkempi pyrkimyksissään. Esim oma mututuntuma chowit on tullut sosiaalisemmiksi ja omaavat vähemmän vahtiviettiä kun aiemmat olivat selkeästi pidättyväisiä mikä teki siitä chowimaisen luonteen enkä suoraan sanoen pidä että chowit tulee kuin labbikset häntä heiluen koko ajan. Samoin tipsut on muuttuneet tuosta aristokraattisuudesta yliystävälliseen suuntaan.

Seurakoirat pitää olla mielestäni myös yhtä rodunomaisia kuin isotkin ettei käy niin että samanluontoinen koirarotu vain eri paketissa. Bulldoggin pitää olla jästi ja perhoskoiran oppivainen ja miellyttämiseen pyrkivä.etc.

Lue lisää

Tiedä tuleeko tämä kahteen kertaan. Klikkasin lähettääkseni mutta huomasin halutut korjaukset.

Hyvin kirjoitettu mutta olisiko joskus parempi jos eri linjaiset todella edustaisivat toisiaan omina alaliittoinaan. Nimittäin uudelle koirarodunetsijälle menee näissä puurot ja vellit sekaisin kun halutaan vain tiettyä rotua oleva koira eikä muuta. Ei haluta kisaamaan halutaan viettää aikaa tietyn koiraodun parissa, kenties sellaisen jota joskus lapsena on ympärillä pyörinyt.

Viettiä löytyy myös pienistä jotka ovat seurakoiramaistuneet tai ovat seurakoiramaistumassa. Joku joka etsii sitä seurakoiramaista saa ei lapasen mutta rukkasen mikä ei kelpaa harrastukseen mutta ei oikein seuraksikaan koska sillä on vielä vahvat vietit ollakseen tyytyväinen seurakoirana.

Viesti ikuisen riitelyn sijaan pääkallopaikoille oliskin antaa eri linjojen kasvaa erikseen mutta tässäkin tulee esiin m u t t a.

Mutta entä jos sen käyttölinjaisen koko olemus ja mitat eriävät näyttelylinjaisesta ja käyttölinjainen ei saa pistesijaa näyttelyssä, näyttelylinjainen kyllä vaikkei kestäisi käyttöä?

ededvol2 kirjoitti:

Tiedä tuleeko tämä kahteen kertaan. Klikkasin lähettääkseni mutta huomasin halutut korjaukset.

Hyvin kirjoitettu mutta olisiko joskus parempi jos eri linjaiset todella edustaisivat toisiaan omina alaliittoinaan. Nimittäin uudelle koirarodunetsijälle menee näissä puurot ja vellit sekaisin kun halutaan vain tiettyä rotua oleva koira eikä muuta. Ei haluta kisaamaan halutaan viettää aikaa tietyn koiraodun parissa, kenties sellaisen jota joskus lapsena on ympärillä pyörinyt.

Viettiä löytyy myös pienistä jotka ovat seurakoiramaistuneet tai ovat seurakoiramaistumassa. Joku joka etsii sitä seurakoiramaista saa ei lapasen mutta rukkasen mikä ei kelpaa harrastukseen mutta ei oikein seuraksikaan koska sillä on vielä vahvat vietit ollakseen tyytyväinen seurakoirana.

Viesti ikuisen riitelyn sijaan pääkallopaikoille oliskin antaa eri linjojen kasvaa erikseen mutta tässäkin tulee esiin m u t t a.

Mutta entä jos sen käyttölinjaisen koko olemus ja mitat eriävät näyttelylinjaisesta ja käyttölinjainen ei saa pistesijaa näyttelyssä, näyttelylinjainen kyllä vaikkei kestäisi käyttöä?

Lue lisää

kysymys johon kohtaan myös oman rodun sisällä..omaan kettiksen ja siinäkin alkaa olla jakoa näyttely ja käyttölinjaan.

Näyttelylinjainen rotumääritelmän mukainen alkaa olemaan hieman liian suuri luolille ja metsästysvietti hiukan laimentunut(ei tutkittu kunnolla tosin)..mutta tuo näyttelylinjainen voi olla helpompi monipuolisiin harrastuksiin ja ehkä hyvähermoisempi kun pelkkä riistaviettisyys nopeareaktiivisuutena ei ole mittarina..hm..

Siis palaan takaisin kokoon..muutamat kasvattajat käyttöpuolelta on alkaneet kasvattaa matalampia luolaan sopivimpia kettiksiä rotumääritelmän vastaisesti ja se kyllä sotii rodun tavoitteita vastaan.

Rotuni historia sinänsä on erikoinen eräässä koirakirjassa luki että aikoinaan parsonista piti tulla käyttölinjainen ja tyylitymmästä kettuterrieristä puolestaan näyttelylinjainen..sinänsä hauskaa. Mitä tehdä jos rotumääritelmä ei vastaakkaan käyttötarkoitusta?
jack russelissa menee rinnalla myös working versio.

Ongelma lienee että geenikanta pienenee rajusti roduissa jos lähdetään kahdelle linjalle ...toisaalta useimmat meistä ei todella tarvitse käyttökoiraa (pitkät työpäivät useimmiten estää sen ja emmekä voi aina järjestää koiralle sen tarvitsemaa ympäristöä ja yhteiskunta on muuttunut siten että koiralta vaaditaan paljon enemmän stressin sietokykyä kuin ennen ja useimmiten otamme koiran vain lenkeille ja seuraksi etc.) Mutta toisaalta menetämmekä sitten jotain onko rotumme vain heijastus menneestä ajasta jos sen luonne laimenee?

on vaikea kirjoitti:

kysymys johon kohtaan myös oman rodun sisällä..omaan kettiksen ja siinäkin alkaa olla jakoa näyttely ja käyttölinjaan.

Näyttelylinjainen rotumääritelmän mukainen alkaa olemaan hieman liian suuri luolille ja metsästysvietti hiukan laimentunut(ei tutkittu kunnolla tosin)..mutta tuo näyttelylinjainen voi olla helpompi monipuolisiin harrastuksiin ja ehkä hyvähermoisempi kun pelkkä riistaviettisyys nopeareaktiivisuutena ei ole mittarina..hm..

Siis palaan takaisin kokoon..muutamat kasvattajat käyttöpuolelta on alkaneet kasvattaa matalampia luolaan sopivimpia kettiksiä rotumääritelmän vastaisesti ja se kyllä sotii rodun tavoitteita vastaan.

Rotuni historia sinänsä on erikoinen eräässä koirakirjassa luki että aikoinaan parsonista piti tulla käyttölinjainen ja tyylitymmästä kettuterrieristä puolestaan näyttelylinjainen..sinänsä hauskaa. Mitä tehdä jos rotumääritelmä ei vastaakkaan käyttötarkoitusta?
jack russelissa menee rinnalla myös working versio.

Ongelma lienee että geenikanta pienenee rajusti roduissa jos lähdetään kahdelle linjalle ...toisaalta useimmat meistä ei todella tarvitse käyttökoiraa (pitkät työpäivät useimmiten estää sen ja emmekä voi aina järjestää koiralle sen tarvitsemaa ympäristöä ja yhteiskunta on muuttunut siten että koiralta vaaditaan paljon enemmän stressin sietokykyä kuin ennen ja useimmiten otamme koiran vain lenkeille ja seuraksi etc.) Mutta toisaalta menetämmekä sitten jotain onko rotumme vain heijastus menneestä ajasta jos sen luonne laimenee?

Lue lisää

"Mutta toisaalta menetämmekä sitten jotain onko rotumme vain heijastus menneestä ajasta jos sen luonne laimenee?"

Hyvä kysymys. Kuinka monta prosenttia meistä jaksaa aktiivisesti harrastaa? Toinen kysymys on kuinka monta prosenttia näyttelylinjaisista jaksaa aktiivisesti ulkoilla aktiivisesti. Tuo rotujen pienennys erilaisten uusien tietojen nojalla saa kulkijan hämmennyksiin.

Oikein löytänyt oikeaa vastausta siitä onko ne samat nikamat pienemmässä koossa vähentyvissä määrin samassa paketissa vaiko vain pienemmässä pakkauksessa tiheämmin pakattuna. Kumpaakin versioita kuullut asiallisilta tahoilta. Oikein osannut päättää mihin luottaa vaikka sen tietää.

Tieto vetää maton alta vaikka rotu on hyvä. Täytyy viettää aikaa kauempana toisen rodun parissa ja tutustua siihen jotta voisi observoida paremmin sitä mikä ennen oli rakas ja vaikka tämänhetkinen saattaisi olla jopa parempi.

koirat pienenevät kirjoitti:

"Mutta toisaalta menetämmekä sitten jotain onko rotumme vain heijastus menneestä ajasta jos sen luonne laimenee?"

Hyvä kysymys. Kuinka monta prosenttia meistä jaksaa aktiivisesti harrastaa? Toinen kysymys on kuinka monta prosenttia näyttelylinjaisista jaksaa aktiivisesti ulkoilla aktiivisesti. Tuo rotujen pienennys erilaisten uusien tietojen nojalla saa kulkijan hämmennyksiin.

Oikein löytänyt oikeaa vastausta siitä onko ne samat nikamat pienemmässä koossa vähentyvissä määrin samassa paketissa vaiko vain pienemmässä pakkauksessa tiheämmin pakattuna. Kumpaakin versioita kuullut asiallisilta tahoilta. Oikein osannut päättää mihin luottaa vaikka sen tietää.

Tieto vetää maton alta vaikka rotu on hyvä. Täytyy viettää aikaa kauempana toisen rodun parissa ja tutustua siihen jotta voisi observoida paremmin sitä mikä ennen oli rakas ja vaikka tämänhetkinen saattaisi olla jopa parempi.

Lue lisää

kun tavallaan vaikka cockerista on jo kaksi eriytynyttä linjaa amerikan cockeri ja englannin cockeri toinen näyttelylinjainen ja toinen tavallaan käyttölinjainen..entä jos englannin versio hajaantuu jälleen kahdeksi, eriytyy jne. Cockerissa olisi ainakin helppo pitäytyä tähän kahteen linjaan kun ne on jo selkeästi muodostuneet. Muilla käyttöroduilla on hankalempaa..

monta mieltä kirjoitti:

mitä eri roduilta haetaan ja se vaihtelee paljon kasvattajien myötä yhtä linjan vetoa kun ei ole mitä tulee luonteen käyttöominaisuuksiin ja siten myös vastaako rotumääritelmä rotua vai onko se liikaa seurakoiramaistunut. Tärkeintä on ettei jatketa sukua epätyypillisellä yksilöllä.

Pyrkimykset pitäisi jotenkin olla vahvemmat joka rotuyhdistyksessä tai sitten jokainen rotu eriytyy käyttö ja näyttelylinjoihin.

Entä kun käyttö muuntuu ja lammaslaumoja ei ole metsälle ei enään haluta vahtivietti on liian kova energisyys pohjaton dominanssia liikaa..pitääkö rotujen muuntua muuttuvaan tilanteeseen? Lunnikoira esim on menettänyt tehtävänsä kun lunnit rauhoitettiin. Ja valkoinen länsiylämaan terrieri on seurakoiramaistunut eikä metsästyskäyttöön enään mene.

Itse haluaisin enemmän painottaa luonne-eroja eri roduissa ja toivoisin että rotumääritelmä luonteen osalta olisi tarkempi pyrkimyksissään. Esim oma mututuntuma chowit on tullut sosiaalisemmiksi ja omaavat vähemmän vahtiviettiä kun aiemmat olivat selkeästi pidättyväisiä mikä teki siitä chowimaisen luonteen enkä suoraan sanoen pidä että chowit tulee kuin labbikset häntä heiluen koko ajan. Samoin tipsut on muuttuneet tuosta aristokraattisuudesta yliystävälliseen suuntaan.

Seurakoirat pitää olla mielestäni myös yhtä rodunomaisia kuin isotkin ettei käy niin että samanluontoinen koirarotu vain eri paketissa. Bulldoggin pitää olla jästi ja perhoskoiran oppivainen ja miellyttämiseen pyrkivä.etc.

Lue lisää

Samoilla linjoilla olen.

Minusta rotumääritelmä määrittää sen kuitenkin aika tarkoin,tai useinmiten sen tulkinta,mikä on toivottu ihanne ja rodunomainen.Siinä mielessä en ymmärrä mitään linjojen eriytymistä.
Käyttökoirilla myös sopivuus rodunomaisiin tehtäviin/harrastuksiin pitäisi olla ilman muuta pyrkimys jalostuksessa.Eli itse en pidä pelkästä ulkonäköjalostuksesta.

Myöskin sitä,että halutaan muuttaa rotuja kaikkien hanskaan sopiviksi,vaativimpia rotuja "helpommaksi",vain siksi,että löytyy ostajakuntaa enemmän ,en myöskään pidä siitä.Rotuja kun on mistä valita,joten miksi ei voi pitäytyä niissä,jotka on helpompia jo rotumääritelmältään,jos ei halua jotain rotua nähdä mahdollisimman rotumääritelmän mukaisena.

Ja näyttelyissä myös pitäisi tuomarien katsoa mitä palkitsee,onko koira nimenomaan rodunomainen,pystyisikö se toimimaan rodunomaisessa toiminnassa ja ylipäätään katsoa,että koira rakenteeltaan on mahdollisimman toimiva rodunomaisuuden puitteissa.
Se oma "tykkääminen" ja mahdollisimman näyttävyyteen pyrkiminen saisi jäädä vähemmälle...

No,ei ne vahvan auktoriteetin koiratkaan mitään jääkaappeja,eikun jääkausia tartte...

Onhan noita rotuja ja yksilöitä iät ajat ollu,eikä mistään jääkausista ollut tietoakaan...

molossi kirjoitti:

No,ei ne vahvan auktoriteetin koiratkaan mitään jääkaappeja,eikun jääkausia tartte...

Onhan noita rotuja ja yksilöitä iät ajat ollu,eikä mistään jääkausista ollut tietoakaan...

Lue lisää

semmosella pehmeellä koiralla semmosia tarttee.. en mää myöskään sanonu että se on välttämättömyys pitää jääkautta tai että edes tarpeellista, mutta nollauskeinona kuulemma iha toimiva.

Onnenkäpälä kirjoitti:

semmosella pehmeellä koiralla semmosia tarttee.. en mää myöskään sanonu että se on välttämättömyys pitää jääkautta tai että edes tarpeellista, mutta nollauskeinona kuulemma iha toimiva.

Lue lisää

No kun en ole vakuuttunut,tarviiko muillekkaan,siis tarviiko nimenomaan.

Minusta kun myös turhan helposti viljellään tuota "kovaa"sanaa.Silti harvemmin oikeasti niitä kovia koiria kun on...

Ei varsinaisesti huomiottamuus,varsinkin käytettynä tietyissä asioissa tai ongelmien korjaamisessa ole mitenkään huono juttu,mutta tuo jääkausi menee vähän minusta "yli".
Ja en myöskään pidä siitä,kun jotkut niin hanakasti vannovat siihen tyyliin,että se olisi suurinpiirtein ainoa ja välttämätön juttu,vaikka asioiden korjaamisessa.Ja kaikkein omituisinta on se,että jotkut puhuu siitä jonain koirien keskinäisien välien ja käyttäytymisen normaalina toimintana,mitä se nyt ei milläänlailla ole.

Eli jäitä myös joskus hattuun jääkausien pitäjille ;DDD

jostakin syystä heitti väärään ketjuun vastaukseksi tämän juttuni! Olin siis tuohon Molossin juttuun kirjoittavinani...

Niinpä se koiranomistajan korjaus pitäisi olla kuten sanoit, mutta Vilander metodi toimii näin, korjataan koiran omistaja käsittelemään koiraansa, mutta alistamalla. Koiran alistaminen kaiken maailman metodeilla ei ole koulutusta, vaan viittaa lähinnä sadismiin. Jos omaa käytöstä kohentaa, koirailu on jo paljon mukavampaa ja tehokkaampaa. Ei itse tarvitse potea huonoa omaatuntoa kun on ymmärtänyt koiran "yskän". Kokemuksesta tiedän!

molossille vastasin! kirjoitti:

jostakin syystä heitti väärään ketjuun vastaukseksi tämän juttuni! Olin siis tuohon Molossin juttuun kirjoittavinani...

varmaan liikaa siideri... ihan oikeen ketjun jatkoks mehni, kunhan sekoilen. varmaan paras olis mennä nukkuun päänsä selväks...

Miten olisi olla jämpti alunperin? Koira saa halauksia ja pusuja ja pääsee soffalle ja mukaan kaikkeen kivaan mutta se kuitenkin joutuisi olemaan koira ja sille osoitettaisiin oma paikka siinä laumassa. Erotelkaa jyvät akanoista. Koiralle voi tilata vaikka ballerinapuvun newyrokista muttei se sitä tiedä. Mistä se tietää on se mikä sen paikka on kokoelmassa.