Sinä olet minussa
kannan vedessä
lävitse ajan
liikkumatta leijun
avaruudessa
Ei missään ja lähellä
täällä
samea kalvo
lämpimän sisällä
Nuku iho
kaukaisessa valossa
olematon käy etäällä
kohdussaan lapsen kasvoja
Sinä olet siellä
pimeässä minussa
kannan vettä lävitse ajan
liikkumatta leijun
ympärillä
kannan vedessä
lävitse ajan
liikkumatta leijun
avaruudessa
Ei missään ja lähellä
täällä
samea kalvo
lämpimän sisällä
Nuku iho
kaukaisessa valossa
olematon käy etäällä
kohdussaan lapsen kasvoja
Sinä olet siellä
pimeässä minussa
kannan vettä lävitse ajan
liikkumatta leijun
ympärillä
Vastaukset 8
Vanhimmat
olen, mykistynyt sanoistasi ! k-l.
olen sanaton... mutta viestiä kirjoitin juuri hden novellin verran - niin kuin sitä ei jo valmiiksi sulla olisi notkumassa pitkin pöytiä :D
Runosi helmenä kalpeassa
ihossa
luo loisteen ja
Ikuinen valo
kasvoillamme.
pimeydessä pakertava pakana näki hieman kajastusta... jossain.
kiitos Dolan
yä tää kajoaa
jo aamu sarastaa
valoksi pimeys vaihtunee
ja taas me täällä kohdattiin.
Kiitos Pantomimmi.
mikä runo !
Sanattomaks tää kuules vettää,
sorry etten ole kykeneväinen virkkomaan mitä
kaikkea tämä lukijassa/minussa synnyttää.
Viimeksi kun joku sanoi likaksi niin vedin suoraan tauluun :D
No, emmä oikeesti ole väkivaltainen, palaa vaan käämi aika nopeasti ja sitten saa aina hävetä ja katua, vaikka ei hävettäisi eikä kaduttaisi ollenkaan.
Ontääjakans
Kaiken uhallakin sanon että kaunis!
Minulla tuli mielikuva kevyistä askelista lumpeenlehdillä, nopeasti,
että ei ehdi vajota ollenkaan. Tämmöistä nyt,
Kiitos tästä ja ötysiä vilkuttaa Murukulta ! :)