Olla huolissaan vai ei?

Minulla lapsi on jo kuusi vuotta ja ainoastaan R kirjain puuttuu. Puheterapeutilla on käyty säännöllisesti jo yli kolme vuotta. Jossain vaiheessa lähes joka sanassa oli h kirjain koska useimmat kirjaimmet korvautu sillä. Nykyään vieraatkin ihmiset saa lapsen puheesta selvää ja minun ei tarvitse olla aina "tulkkaamassa". Paljon on tehty puheterapeutin läksyjä, mietitty runoja ja riimejä, pelattu lautapelejä... hetkessä ei tapahdu mitään, mutta paljon on ollut pieniä ilon aiheita ja kokoajan on tapahtunut pientä kehitystä eteenpäin mistä näkee että oppimista tapahtuu. Kärsivällisyyttä ja positiivisuutta harjoitteluun.

vähän samanlainen ongelma tyttären suhteen ja kävi myös puheterapeutilla. Nyt meidän neiti on koulussa seiskalla ja puhe sujuu ihan hyvin (joskus vähän liiankin hyvin. ; )). Hänelle todettiin sitten oppimisvaikeus ja me itse oltiin sitten lopujen lopuksi aktiivisia, että hän pääsi pienryhmä opiskelemaan.

Jos nyt muistelee menneitä, niin alkuun oltiin itse huolissaan lapsesta. Yritettiin itse kuntouttaa häntä ja tehtiin kaiken maailman poppa konstit jotta puhe olisi alkanut sujua. Tehtiin ehkä virhe siinä, että hössötettiin aivan liian paljon.

On tosi hyvä , että lapsesi on päässyt kuntoutukseen ja olen varma, että kun hän pääsee puheen päästä kiinni kun saa asiantuntevaa apua.

Mielestäni nyt on tärkeää, että annat puheterapeutin ja puhe lääkärin hoitaa hommansa. Jos he antavat kotiläksyjä voit noudataa niitä. Väsyt vain itse jos alat hössöttämään, niinkuin me. Otat poikasi syliin ja näytät että välität hänestä. On tarkeää että hän tuntee olevansa perheessäsi hyväksytty ja rakastetu. Kehut häntä kun hän etenee puheopinnoissaan

Jokaisella lapsella on oma tiensa kulkea elämässä, niin koulu kuin elämäntiellään. Meillä tytär ei ymmärrä esim. koulussa äidinkielestä höykösen pöläystä, mutta on käsistään niin kauhean taitava, että moni aikuinen jää toiseksi.