Hyljätty

"Äiti katso tuota tyttöä!"
Kun kuljin kadulla sain kuulla kommentteja ulkonäöstäni,vaatteistani,kaikesta ja aina. Näin ihmisten hyljeksivät katseet,kuulin ajatukset minusta: outo,hyypiö,paholainen... Syntyestäni asti olen ollut tämän näköinen,aivan kalpea,pikimustat hiukst,laiha lähes anorektikko sekä kirkkaan siniset jopa valkoiset silmät. Tiesin kyllä kuinka vanhempani yrittivät peitellä minua kun olimme yleisillä paikoilla ja kuinka äitini oli itkenyt saadessaan minut syyliinsä,kummajaisen. Vanhat kylän juoruämmät puhuivat minusta saatanan tyttärenä. En tiedä mistä perin ulkonäköni,sillä äitini on vaalea,hieman pyöreähkö ja ruskeasilmäinen ja isäni pitkä,pulskahko sekä tummatukkainen. Päiväkoti aika oli täyttä helvettiä,minua ei otettu leikkeihin,lasten vanhemmat eivät edes halunneet minua heidän pikku kullannuppujensa lähelle,minua saastaista kakaraa. Koulussa olin aina se jota syytettiin kaikesta,opettajan tuolille laitetusta nastasta,purukumin liimaamisesta seinään,taululle hävyttömien kuvien piirtelystä. Miksi? Koska erosin muista,en ollut sitä samaa massaa. Yläasteella elämäni muuttui,mutta ei lainkaan parempaan. Masennuin totaalisesti. Viiltelin käteni täyteen iltaisin,se tuntui aivan ihanalta,se auttoi tuskaa,mutta vain hetkellisesti. Seuraavana aamuna kaduin jälkiä ranteissa,veristä lakanaa ja veistä sängyn vieressä. Käytin aineita päästäkseni pois pahasta olosta,humaltuakseni jotta en tajuaisi sitä,että kukaan ei oikeasti välittänyt. Kun sossutädit puuttuivat asiaan minut vietiin sijoitus kotiin. Olimme matkalla,punainen bemari ajoi kohti Lahtea,en olisi halunnut lähteä Tampereelta,vaikka ei minulla siellä ystäviäkään ollut,mutta olin tottunut asumaan siellä kaiken sen paskan keskellä. Katselin kuvia tulevasta kodistani ja perheestäni. Tekopyhää,niin tekopyhää. Täydellinen keltainen iso talo järven rannassa,kaksi tyttölasta,toinen noin 7 vuotias ja toisen iäksi arvelin 12 vuotta. Äiti oli onnellisen näköinen essu päällä ja kukkia kädessä ja isä seisoi vasemmassa laidassa oikea käsi nuoremman tytön olkapäällä. Enään kolmekymmentä kilometriä,laitoin musiikkia kovemmalle ja suljin silmäni. Perillä,sossutäti tokaisee iloisesti,nostan kuulokkeet pois ja avaan silmäni,aurinko paistaa silmiini ja niitä polttaa. Talo on samanlainen kuin kuvassa,ruoho leikattu juuri kahden sentin pituiseksi ja ruusut hoidettu. Koko perhe tulee yhtä aika jonossa ulos ja kaikki tervehtivät iloisesti,tyttöjen tukat kammattu siististi ja molemmilla rusetit hiuksissa sekkä punaiset kesämekot päällä. Isällä on mustat suorat housut sekä vihreä kauluspaita ja perheen äidillä sininen puolihame sekä punainen t-paita. Kuinka söpöä ajattelen ironisesti. Tekohymy väännettynä kasvoille he kaikki tulevat yksitellen kättelemään ja esittelemään itsensä. Äiti on Minna,Isä Jarno,nuorempi tyttö Peppi ja vanhempi Laura. Kuiskaan nimeni hiljaa,Pihla. Tyttöjen silmistä näkee järkytyksen,tuollainen friikkikkö tänne muuttaa,myös äiti näyttää järkyttyneeltä mutta peittää sen hyvin tekaistulla hymyllä. Jarno ei kuitenkaan näytä hämmästyneeltä. Hänen katseensa on hieman pelottava,ilkikurinen.


----> jatkuuko?