Rakastuin. Kulta huolehti, halasi ja mursi kuoreni. Painan edelleen liian vähän, mutta tarpeeksi rakastaakseni takaisin. En ole enää riippuvainen anoreksian suudelmista, olen riippuvainen rakkaani suudelmista, joita hän haluaa suklaanmakuisina.
Kliseistä ja siirappia, mutta parannus joka tapauksessa.
Kliseistä ja siirappia, mutta parannus joka tapauksessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sellaista se on, elämään tulee se jokin vielä tärkeämpi:)Onnittelut, ja anna hänen rakastaa sinut keuniiksi ja terveeksi. Minulle kävi näin ja vasta nyt on alkanu yhteinen taistelu kullan kans tätä vastaan. Hän sanoi suoraan ettei laihuus mua kaunista, että kiloja saisi saada. Mutta ei hylkää tällaisena, sillä rakastaa ulkonäöstä huolimatta. Kasvoiltani olen kuulemma mitä kaunein *punastuu,nolottaa* enkä meinannu edes uskoa häntä. Mutta hänen tuoellaan ja avullaan aioin selvitä, jos en itseni niin kultani takia. Päivä kerrallaan niin kyllä tämä vielä voitetaan, vaikeaa tulee olemaan, ja onkin, mutta olen valmis yrittämään.
Olen onnellinen puolestasi. Miksi kiduttaisit itseäsi enään kun voi saada nauttia? Syökää mansikoita ja vaniljakastiketta, nauttikaa palat suklaata...mutta älä anna anoreksian tulla pilaamaan tunnelmaa enää ikinä:)
hienoa,että rakkaus auttoi sinua eteenpäin,huomaat,että olet arvokas omana itsenäsi ja rakastettava