Palstalla virisi keskustelua pettämisestä ja suhteesta poistuminen liittyy oikeastaan tähän keskusteluun.
Miten poistua suhteesta "tyylikkäästi", kuinka monta kertaa tulee suostua yrittämään uudelleen, jos toinen niin rukoilee? Jos toisen anovat silmät ja suhteen pitkä kesto ja välittäminen tekevät konkreettisesta jättämisestä vaikeaa jos ei mahdotonta, onko teistä suotavaa erota keskustelujen jälkeen esimerkiksi sähköpostilla jos siinä tekee selväksi eron lopullisuuden kun kasvotusten se ei vain onnistu?
Miten te olette jättäneet? Onko ollut eroa lyhyiden suhteiden ja vuosien kumppanuuden päättämisessä? Jos olette tulleet jätetyiksi, tai kumppaninne alkaa asiasta vihjailla, kuinka pitkälle olette valmiita taistelemaan suhteenne puolesta, ettei toinen lähtisi?
Minä olen jättämässä, olen yrittänyt lähteä jo viikon suhteesta, se ei ole helppoa, kun yhteistä historiaa on niin paljon ja tavallaan olemmekin hitsautuneet yhteen. Toisen erustelut pyörtävät pääni kerta toisensa jälkeen, mutta silti heti kun olen yksin ajatusteni kanssa en saa rauhaa muusta kuin eropäätöksen pitämisestä. Ensimmäinen ajatumulla on eroaminen, viimeinen myös illalla. Ja samaan aikaan toinen puhuu uuden yhteisen harrastuksen aloittamisesta, yhteisen lomamatkan suunnittelusta, koetaa rakentaa yhteisiä unelmia mihin minäkin voisin tarttua.
Älkää haukkuko minua käärmeeksi, ei tarvitse kun ajattelen niin itsekin. Mutta vapaus on jo liian lähellä...
Miten poistua suhteesta "tyylikkäästi", kuinka monta kertaa tulee suostua yrittämään uudelleen, jos toinen niin rukoilee? Jos toisen anovat silmät ja suhteen pitkä kesto ja välittäminen tekevät konkreettisesta jättämisestä vaikeaa jos ei mahdotonta, onko teistä suotavaa erota keskustelujen jälkeen esimerkiksi sähköpostilla jos siinä tekee selväksi eron lopullisuuden kun kasvotusten se ei vain onnistu?
Miten te olette jättäneet? Onko ollut eroa lyhyiden suhteiden ja vuosien kumppanuuden päättämisessä? Jos olette tulleet jätetyiksi, tai kumppaninne alkaa asiasta vihjailla, kuinka pitkälle olette valmiita taistelemaan suhteenne puolesta, ettei toinen lähtisi?
Minä olen jättämässä, olen yrittänyt lähteä jo viikon suhteesta, se ei ole helppoa, kun yhteistä historiaa on niin paljon ja tavallaan olemmekin hitsautuneet yhteen. Toisen erustelut pyörtävät pääni kerta toisensa jälkeen, mutta silti heti kun olen yksin ajatusteni kanssa en saa rauhaa muusta kuin eropäätöksen pitämisestä. Ensimmäinen ajatumulla on eroaminen, viimeinen myös illalla. Ja samaan aikaan toinen puhuu uuden yhteisen harrastuksen aloittamisesta, yhteisen lomamatkan suunnittelusta, koetaa rakentaa yhteisiä unelmia mihin minäkin voisin tarttua.
Älkää haukkuko minua käärmeeksi, ei tarvitse kun ajattelen niin itsekin. Mutta vapaus on jo liian lähellä...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos yhtään välität kumppanistasi älä herranen aika mitään sähköpostia lähetä. Kasvotusten täytyy nämä asiat hoitaa vaikka vaikealta tuntuukin. Olet pelkuri jos et osaa sanoa suoraan. Minut on jätetty kirjeitse pitkän suhteen loputtua. Vieläkin ihmetyttää hänen käytöksensä. Siinä näkee että jättäjä haluaa päästä mahdollisimman vähällä. Erot ei ole helppoja. Kanna vastuusi ja lopeta naisesi kusetus. Sano että suhteenne on loppu. Heti!
Ymmärrän varsin hyvin sun tunteesi. Ei todellakaan ole helppoa lähteä pois ihmisen luota, josta välittää mutta tietää että se tunne ei riitä!! En tiedä, mutta olen melkein sitä mieltä että helpompi on olla jätetty kuin se jättäjä!! :O
Kyllä minä olen esim. sähköpostilla tms kirjoittanut tuntemuksistani. Ihan siitä syystä että ne todella menisivät sellaisenaan "jakeluun". Kirjoittaessa saa muutenkin ulos asioita joita ei välttämättä saa ulos suustaan livenä, varsinkaan niin että se asia ei kuulostaisi kylmältä tms.
Ehkä en vain ole tarpeeksi kylmä ihminen että voisin toista satuttaa ja katsoa sitä luhistumista ilman että se tuntuisi myös minussa..
kun kertomasi perusteella jää päällimmäisenä mieleen kysymys.
Onko oikeastaan teidän suhteenne se ongelma, joka pitäisi teidän ensisijassa kahdestaan käsitellä ja pyrkiä voittamaan?
Olette varmasti jo tähän mennessä tottuneet työskentelemään vastaavissa tilanteissa! Teillä on pitkälti yhteistä historiaa ja yhteenhitsautumista, joka ei synny tyhjästä vaan yhteistyön ja vuorovaikutuksen tuloksena.
Vai onko ongelma sinun pakkoajatukset joita mielestäni aivan selvästi kuvaamasi perusteella koet? Tulisiko niitä käsitellä?
Yleensä ne syntyvät tunnelukkiutumista, jotka synnyttävät pelkotiloja, riippuvuuksia, pakonomaista käyttäytymistä kuten juuri pakkoajatuksia ja kaavamaisuutta ihmissuhteissa.
Kumppanisi tunteista ja käyttäytymisestä emme kirjoituksesi perusteella tiedä enempää.
Miten ero käytännössä tapahtuisi sähköpostitse tapahtuvan eroilmoituksen jälkeen? Onko teillä yhteistä elämää, asutteko yhdessä vai seurustelette muuten?
kuukaudessa. Yhteistä omaisuutta on kertynyt matkan varrella jne.
Suurimman osan ajasta elämme etäsuhteessa, eri kaupungeissa.
Joudun tekemään valtavan määrän kompromisseja elämässäni suhteemme vuoksi, isoja sellaisia. Tiedän, suhteeseen kuuluu kompromissit, mutta olen alkanut miettiä miten paljon kestän itseni tukahduttamista.
Alunperinkään suhteeseemme ei ole kuulunut suurta intohimoa ja kaiken voittavaa rakkautta, oleemme oppineet rakastamaan toisiamme vuosien varrella. Silti päälimmäisenä tunteena on ystävyys. Kumppanilleni se riittää, minulle ei enää. Kumppanini tunteista en voi puhua enempää laittamatta sanoja hänen suuhunsa tässä yhteydessä.
Pakkoajatus... hmmm...
Jos olen käynyt tämän keskustelun, jossa ilmoitan haluavani erota jo useita kertoja viimeaikoina, ja kumppanini ei halua samaa, ei suostu käsittelemään asiaa, on mietittävä myös muita vaihtoehtoja miten tehdä selväksi että haluan erota. Saatan vaikuttaa heikolta ja epäröivältä kun itken koko keskustelumme ajan, mutta en voi estää kyyneleideni putoilua.
Jos vain saisin toisen irrottautumaan minusta, uskomaan että on aika mennä eri teille, käytännön asioista kuten omaisuden jaosta sopiminen olisi sen jälkeen toisarvoista.
Pakkoajatukset ovatkin minulle uusi asia tässä yhteydessä, olen aina luullut että niillä tarkoitetaan pakkomielteistä käyttäytymistä kuten kahvinkeittimen sammumisen tarkistamista, käsien puhtaudesta stressaamista ym. En oikein näe elämäni analysointia ja eron selvittelyä pakkoajatuksiksi. Selvittäisitkö sinä siis, mitä tarkoitat?
erokoru jouluna. Saat hänet ilahtumaan ja voit astua vapauteesi hyvillä mielin jo joulunpyhinä.
Nyt pitää itsekkyys pistää jäihin.Omasta olosta viis,vaan pitää tehdä tulevan exän mieli hyväksi.
Siispä täytyy heittäytyä tosi k**sipääksi ja tehdä näin tulevalle exälle ero helpoksi ja helpottavaksi kun pääsi eroon.
Erokorut saa vain jätettävän mielen vielä surullisemmaksi ja ajattelemaan susta vielä enemmän miten ihana olet,eikä se haluais päästää susta irti.
nimim.helposti eronsa hoitanut.
jossa erittelisin tarkalleen, mitä haluan sanoa, mutta kasvotusten en saa kuuluviin. Ojentaisin kirjeen kuitenkin kasvotusten ja pyytäisin lukemaan, ja jäisin odottamaan reaktiota, ottaisin vastaan kaiken mitä edessä olisi.
Mutta pelkään, että siltikin saisin vain jäämis-pyyntöjä ja "yritetään vielä" -puheita.
Voisiko eroa lähestyä asteittain. Ehdottaa ensin välimatkaa ja taukoa. Siten kumpikin saa aikaa pohtia omia halujaan.
Ei varmasti kumppanillasikaan ole mukavat paikat, jos hän joutuu vakuuttelemaan sinulle, joka haluat eroa, suhteen elinmahdollisuuksia. Kuulostaa, että hänellä saatta hyvin olla paniikki yksinjäämisestä ja elämänmuutoksesta tietysti myös. Tilanne, jossa toinen puhuu erosta, kaivaa jatkamista haluavan itsetuntoa aivan varmasti ja voi saada käyttäytymään paniikinomaisesti.
Jos ei itselläsi ole syystä taikka toisesta kiire lopulliseen pesäeroon, voisitko pyytää hengitystilaa. Voi olla, että eroajatus sitä myöten kypsyy toisellakin, kun ei tarvitse selvitä kerralla riuhtaisusta..? En jaksa uskoa, että kukaan oikeasti haluaa väkisin olla suhtessa, josta toinen osapuoli ei enää ole ollenkaan varma. Tauolla saisit myös itse pohdittua omia vaikuttimiasi rauhassa, eikä toisen vaatimukset olisi painostamassa.
Tuo oikean kirjeen kirjoittaminen oli hyvä idea minustakin, paperilla asiat välittyvät usein selkeämmin kuin puhuessa, jolloin toinen jo usein miettii omia vasta-argumenttejaan eikä kuuntele, mitä toinen todella sanoo ja tarkoittaa.
toisen itsetuntoa eropuheillani. Hän on upea, lahjakas ja menestyvä ihminen, mutta näen myös kuinka suhteemme tila rikkoo häntä. Se tekee minut surulliseksi.
Olemme nyt pienellä hengähdystauolla. Toivon myös hänen tajuavan, että elämä olisi parempaa ilman minua. Hän ansaitsee jonkun joka rakastaa ja palvoo juuri häntä.
Olen helpottunut, mutta samaan aikaan kaipaan ystävääni. En kaipaa häntä rakastettuna. Kuuntelen kauniita lauluja rakkaudesta ja menettämisestä, mutta en saa enää vanhaa liekkiä syttyään.
Tästä joulusta tulee surullinen.
Tuo oli oikeassa elämässä koettua.. Ei se surua poista kummaltakaan, mutta ehkä auttaa elämässä eteenpäin ja selviämään lopulta mahdollisimman kokonaisena. Toivon. Vaikeita asioita, mutta sureminen on lopulta ehdottoman tervettä, se voi auttaa jopa uusiutumaan -- kumpaakin.
Voimia ja valoa jouluusi!
jonka ajatus oli väliaikainen ero, jotkut sanovat sitä tauoksi, etäisyydeksi, välimatkaksi whatever.
Ehdotuksesi 'luomuerosta' on käytännöllinen ja järkevä monella perusteella.
Tilanteessa jossa toisella osapuolella olisi jotain muuta ihmissuhdekuviota mielessä tai odottamassa valmiina, voisi tarjota jätettävälle taukoa, jolloin molemmat voivat ajan kanssa tunnustella mitä ihmissuhteilta haluavat. Tarjous olisi jalomielinen ele lähtijältä jätettävälle, molempien hyvää väläyttelevä hymy, kaveripohjalta. Mikäänhän ei sitoisi ketään mihinkään. Tauolla kun ollaan niin kaikki on mahdollista, myös pikaisesti roihahtavat 'uudet' tuliset rakkaudet ihmissuhderintamalla. Kasvojen säilyttäminen toistensa ja lähipiirin edessä on itesetuntoa ylläpitävä tekijä.
Käytännöllistä olisi myös talouskuvioiden selvittely, muutot erilleen jos yhdessä on asuttu. Muuttoa ja maallisen mammonan siirtelyä ei tarvitsisi järjestää pakkotahtiin. Voisi pitää suhdetta lämpimänä, kaveripohjalta tässä vaiheessa tietysti ja asustella tavaroineen nykyisen exän kotona. Siinä parhaassa tapauksessa välttyisi väliaikaisen oman kodin hankinnalta, säästyisi pitkä penni koko rumbassa. Koska turhaa se olisi joka tapauksessa ennen kuin tietää kenen kanssa muuttaa jatkossa yhteen. Säilyisi hyvät välit exään ja ystäväpiiriin, tietäisi puolin ja toisin mitä toiselle kuuluu tauon aikana. Ystävinä eroaminen on kaunis asia, harva sen taitaa.
Tauko lisäisi myös molempien turvallisuutta. Jos sen aikana kummallekaan ei tulisi mitään parempaa rakkaussuhdetta voisi jatkaa siitä mihin jäätiin. Jos yhteisessä kodissa eläneet eivät koskaan olisikaan muuttaneet erilleen niin kuin äsken kuvasin, säästyisi monelta päänvaivalta. Riittävän tauon jälkeen voisi taas kirjoittaa kämppikselle ja ehdottaa suhteen jatkamista puhtaalta pöydältä.
Kirjoitin vain erosta, ja tarkoitin vain sitä. Kuulostaa aika sotkuiselta kuviolta tai edes mielikuvalta sellainen, jossa kokeiltaisiin jo uusia suhteita ja silti asuttaisiin ehkä jopa vielä samaa osoitetta.. Ehkä joku sellaisenkin kestää. Eroja ja eroajia on monenlaisia, itse en kyllä ole osannut yhdistää entistä ja uutta samaan soppaan. Vähemmästäkin pää parka kärsii, yksi asia kerrallaan!
tai ainakin hyvin harvoin tehdä siististi. Aina sattuu.
Eroprosessi on hyvä ajatella niin että kerrasta poikki. Jos se aiheuttaakin ylimääräistä tuskaa sillä hetkellä, on se ainoa oikea tapa pitkällä tähtäimellä. Myöhemmin voi sitten selvittää asiaa.
Ensin mietit päässäsi mitä sanot, mahdollisimman yksinkertaisesti, älä romantisoi päätöstä. Sitten puhut asiasta kumppanillesi ja otat vastaan mitä siletä tuleekin, mutta koitat antaa sen vähän nyt valua ohi. Taloudelliset, asunto yms asiat kuntoon nopeasti, älä jää roikkumaan.
Tee erosta siis mahdolisimman tunteeton, jos näin voisi sanoa. Sitten kun olette erillään ja aika on kulunut, voitte jutella.
Jos sulla on itsellä tapana ees taas sahata eron jälkeen takaisin ja eroon niin sitä paremmalla syyllä nopea kliininen ero ja pieni radiohiljaisuus siihen väliin.
Jos taas hän itkee ja haluaa takaisin, sun tarvitsee sanoa hänelle että paluuta ei ole, ja annat hänenkin vähän maistella tilannetta ja pysyt itse kovana ettette näe ja ole tekemisissä koko aika.
Ero on kuraista hommaa, pysy kovana, mieti että mitä kovempi olet nyt, sen nopeammin kumpikin pääsee jaloilleen ja ehkä löydätte ystävyydenkin jopa.