Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Columba Livia

    Katselen ulos ikkunasta,
    sataa räntää hiljalleen.
    Mieleni on alakuloinen,
    ilman selvää syytä.

    Sitten lentää pihaan,
    vanha kyyhkyspari
    tai ehkä uusi,
    mistäpä minä tiedän.

    Olen tuntenut heidät
    vain tämän syksyn.
    Oli räntää tai kaunista,
    ne pysyvät yhdessä.

    Kun katselen niitä,
    mielialani paranee.
    Samalla tulee sääli,
    mitä löytävät täältä?

    Näen niissä toivoa,
    kun toivoa ei ole
    ja tyytymisen siihen
    vähään, mitä on.

    ***

    Vaatimattomuus ei käy.
    Ei se sovi ihmiselle.
    Kaikki tämä nyt
    ja myöhemmin lisää.

    Entä uskollisuus
    harmaalle puolisolle?
    Onkohan siinä jotain
    sielua parantavaa?
    4243
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Runosi on kerroksinen ja salaperäinenkin. Kyyhkyspari on lohduttanut sinua, niin myös runosi lukijaa. Uskollisuus ja vaatimattomuus eivät ole muodissa. Näin joulun alla niistä voi muistuttaa ihmisiä.

    Äänestä

    • kauniista vastauksestasi. Olet kyllä oikeassa runon sisällöstä; ehkä vähemmän olisi tarpeeksi.

      Äänestä

    tässä runossasi ei ollut mitään liikaa, kaikki
    tyystin ymmärrettävää ja loogista kulkua alusta
    loppuun.

    Katsella nyt kyyhkysparvea, saada siitä itselleen
    mielenkohennusta ja löytää samalla toivoa -
    ehkäpä sekin loppujen lopuksi on oman toivon
    heräämistä ? Voi olla, että olen taas kerran ihan
    hakoteillä, mutta tuollainen ajatus tuli vaan
    mieleen.

    Kakkososiosta löydän itseäni, ja uskon että
    tiedät minut tuntien mitä tarkoitan.

    Äänestä

    • Kiitos taas paneutumisesta runooni. Useimmiten olet oikeassa, mutta nyt olit väärässä yhdessä asiassa: kyyhkysiä oli ja on vain kaksi.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tee. kirjoitti:

    Katselen ulos ikkunasta,
    sataa räntää hiljalleen.
    Mieleni on alakuloinen,
    ilman selvää syytä.

    Sitten lentää pihaan,
    vanha kyyhkyspari
    tai ehkä uusi,
    mistäpä minä tiedän.

    Olen tuntenut heidät
    vain tämän syksyn.
    Oli räntää tai kaunista,
    ne pysyvät yhdessä.

    Kun katselen niitä,
    mielialani paranee.
    Samalla tulee sääli,
    mitä löytävät täältä?

    Näen niissä toivoa,
    kun toivoa ei ole
    ja tyytymisen siihen
    vähään, mitä on.

    ***

    Vaatimattomuus ei käy.
    Ei se sovi ihmiselle.
    Kaikki tämä nyt
    ja myöhemmin lisää.

    Entä uskollisuus
    harmaalle puolisolle?
    Onkohan siinä jotain
    sielua parantavaa?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu