Sytojen lisäksi huomenna pannaan myös Avastinia. Ans kattoo miltä tuntuu. Harvoimpa meikäläistä on kehuttu mutta tänään lääkäri kehui minun vahvuuttani kun uskallan katsoa tosiasioita silmiin ja tunnustaa ne. Tosiasia on se että on erittäin epätodennäköistä että paranisin. Aikaa on muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen. Tammikuussa näkee ct-kuvauksessa miten sytot ovat purreet ja sitten tietää tulevaisuuden pituuden tarkemmin. Parhaimmillaan se on kuitenkin vain muutama vuosi, ehkä 2-3. En taida ihan ehtiä eläkeikään. Minä alan pikkuhiljaa miettiä viimeisiä sanojani ettei tule mitään ihan tyhmää möläytettyä. Niitä sanoja kun ei enää sitten pysty korjailemaan. Mutta onhan tässä vielä aikaa. Ehtii lueskella vielä monen monituiset riitaketjut palstalta :-) . Elämä saattaa olla yllättävän lyhyt. Miettikää ihmiset miten sen käytätte. Haukkumalla toinen toisianne ja tökkimällä tikulla silmään ?
No joka tapauksessa huomenna vanhan viisun sanoin: "Tippuu tippuu kenelle se tippuu vaan ei tipu kaikille" tai toinen tilanteeseen sopiva (taitaa olla Tapsa Rautavaaran): "Hura huhhahhaa siellä Mannakorven mailla, siellä kauan on tiputettu sytoja"
No joka tapauksessa huomenna vanhan viisun sanoin: "Tippuu tippuu kenelle se tippuu vaan ei tipu kaikille" tai toinen tilanteeseen sopiva (taitaa olla Tapsa Rautavaaran): "Hura huhhahhaa siellä Mannakorven mailla, siellä kauan on tiputettu sytoja"
Vastaukset 71
Vanhimmat
Kuuleppa raspis muista että jos lekuri sanoo jotain niin voihan se mennä ihan pieleenkin... eipä se ole meidän kädessä ne ennusteet...
Hypit kun uskot vain niin eläkevuosina laskuvarjolla meidän "jokehen" keskelle kaupunkia!
Olen ajatuksissa mukana vaikka en ole palstalle ehtinytkään.
joulun odotusta ja mieltä jaloa. (Jaloviina pullo jos ei muuta:) )
Minulle yksi kaveri kävi sanomassa sairaalassa tammikuussa 02, että minä pelaan jo kesällä jalkapalloa kentällä. En uskonut alkuunkaan , painoin silloin 50kg(180cm), en puhunut enkä syönyt suunkautta. Mutta niinpä sitten kun kesä tuli minä olinkin jo terve !
Sinäkin Raspis älä anna epätoivolle mitään valtaa vaan mene rauhallisesti päivä kerrallaan eteenpäin. Minä rukoilen ja lupaan jatkossakin rukoilla sinulle rauhaa ja terveyttä. t. kari ja vieläkin sanon ÄLÄ PELKÄÄ
Minähän olen aina sanonut että "Älkää ihmiset menettäkö epätoivoanne" tai että "Tilanne on toivoton mutta ei vakava" ja näillä eväillä minä aion jatkaa. Rukoilu saattaa mennä tällaisen ateistin kohdalla hukkaan mutta en minä sitä kielläkkään. Ja nimenomaan: Minä en pelkää! (se tuli lääkärillekin selväksi).
Kuulehan, minun serkkuni sairastui 2,5 vuotta sitten haimasyöpään, jonka ennusteet ei juuri mieltä ylennä. Viiden vuoden elossaoloennuste on vain 2%.
Vaan arvaappa mitä? Hän on tänä päivänä lääkärien mukaan TERVE.
Älä koskaan, koskaan, koskaan luovutua! (Winston Churchill)
Onko tosiaan Churchill sinun serkkusi ? Enpä olisi arvannut.
se on tosiaioiden myöntäminen ei liene epätoivoa vaan realismisia.Ainakin minun kohdalla tauti etenee vääjämättä halusimpa sitä tai en.Eikä siinä ole kyse mistään taistelusta,koska en näe sairastumistani minään taisteluna.
on todella vaikeaa mikäli rnnusteita annetaan.Tahdonvoimalla ja sisulla pötkittelet vielä pitkään.Täytä pieniä unelmiasi joihin ei ole ollut aikaa.Onnea sinulle huomiseen koitokseen,sitten jo 2 ohi luojan kiitos.Meidän tuttavallemme nuorelle miehelle ei annettu toivoa kun keuhkosyöpä todettiin,nyt hän on kohta 12 vuotta käppäillyt,ja vieläkin työelämässä.Elämä voi joskus yllättää myönteiselläkin tavalla.Minä rukoilen sinun puolestasi,ei se ainakaan pahitteeksi ole.Voimia sinulle huomiseen,ja siitä eteenpäinkin.pidetään ilmapallojen neruista kovasti kiinni,ei päästetä irto.
Tämä on realismia. Taistelu-termiä en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Miten solutason muutoksia vastaan taistellaan ? Psyyken puolella tuo taistelu on helpommin käsitettävissä.
miellyttävästi, sitä toivon minäkin.
Silti en malta olla kirjoittamatta tähän noista ilmapalloista, ei se sairaus niitä pelkää. Hienoa jos voi tuudittautua lapsellisuuksiin, mutta sitten kun vakavat asiat tulevat eteen niin tuollaiset höpinät jäävät. Kaikille ei näköjään vielä ole tullut tarpeeksi vakavia juttuja elämässä, silläpä puhuvat ilmapalloista yms.
Mutta hienoa jos saat niistä elämänuskoa itsellesi.
Hyvä ettei huumorinkukka ainakaan ole lakastunut :)
sinulle; raspis toi ilmapallot palstalle - nallepuhin myötä;)
että iso mies ne toi...
Silloin hänellä oli kyllä eri tilannekin kuin nyt!
joka on oivaltanut sen herkkyyden ja viisauden mikä Nalle Puhin ja kumppaneiden elämänfilosofiassa piilee. Kaikille kun se vaan ei avaudu.
Sittenhän yksi ystävästäni selviää...hänellä on leikattu pasusuolensyöpä ja etäpesäkkeet -viidenvuoden elossaoloprosentti 30%
Kauheita nuo prosentit. Onneks ne on vaan prosentteja.
Kevätmielinen, kuinka sinä voit?
mukavaa "nähdä" sinut joukossamme! :)
Tulevastahan ei tiedä, mutta näin tällä hetkellä ja hyvä näin :)
Ihan hyvinhän minä voin, mitä nyt fysioterapeutilla olen ravannut. Tänään sain viimein sen TNS-laitteen kotikäyttöön lainaksi, ja 15 kerran hierontalähetteen. Toivottavasti niska- ja hartiajumit alkaa laukeamaan.
Muuten tunnen olevani koko lailla terve, mitä nyt välillä kankea ja tukkoinen lihaksista. Jotain kuona-aineita varmaan vielä elimistössä.
Viikon päästä alkaa kahden ja puolen viikon loma, ihanaa. Ja lunta tulee taivaan täydeltä, josko pääsisin vaikka hiihtelemään lomalla.
Jouluvaloja olen viritellyt ja kynttilöitä poltellut, alustavasti nurkkia raivannut silloin kun olen ehtinyt.
Tässä yks päivä mietin että silloin kun sairastuin, niin minähän siivosin kaikki nurkat ja hävitin kaiken ylimääräisen joka komerosta, pesin ja putsasin koko huushollin lattiasta kattoon. Ja silti on taas komerot väärällään roinaa... Mistä sitä oikein tulee? Vajaassa kahdessa vuodessa on taas kaapit räjähdyspisteessä? On tämä kulutusyhteiskunta kyllä melkoinen jätteentuottaja.
Liikkunut olen edelleen paljon, juossutkin välillä. Ihmettelin kun olen aina ennen inhonnut hölkkäämistä ja tässä hiljan päätin koittaa juoksemista kun satoi taivaan täydeltä. Ajattelin että juoksen, niin ei tarvi olla niin kauaa sateessa ja silti saan kilometrejä alle. Yllättäen juoksu sujui ihmeen helposti, eli ilmeisesti kunto on kuitenkin hyvä, vaikka kiloja on edelleen liikaa.
Tuntuu että tamofen sittaa läskin niin tiiviiksi, ettei siitä pääse millään eroon.. No, joulun jälkeen olen ajatellut että alan oikein tietoisesti laihduttamaan, ruokavalion ja liikunnan avulla. Tavoite olla ensi keväänä normaalipainoinen.. Tavoitteita pitää olla, eikös? :)
Tässä taas huomaan runoilevani pitkän pätkän vähän väärään ketjuun varmaankin. Mutta tuskin Raspis pahastuu..
Minulla on myös murheita erään ystäväni suhteen, hänellä todettiin rintasyöpä ja se levisi heti leikkausen jälkeen tai ehkä jo sitä ennen. Nyt sitten hoidetaan sytoilla ja täsmälääkkeillä, herceptiinillä ja jollain uudella tutkimuslääkkeellä tai lumeella. Toivottavasti purevat.
olet noinkin terve ja pirteä.Minulla on keuhkoputkentulehdus ja kunto vähän romahtanut.Päivittäiset lenki on täytynyt jättää väliin.Sama on tavoite minullakin kevättä kohden painoa pudottaa.Tiiviissä tuntuvat olevan,Olen yli vuoden joka päivä kävellyt 1-2tuntia,mutta ei karise paino.
Toivottavasti ystävättäresi saa sellaiset tropit jotka purevay-Nauti lomastasi,sen olet ansainnut.Hyvää alkavaa päivää sinulle matkakumppani-
ei siitä ole kyse. Rautalangasta väännettynä: jos joku tulisi minulle selittämään, että pidä vaan ilmapalloista kovasti kiinni, älä anna periksi,, ja tilanne olisi se mikä on niin olisi vaikeaa olla huitaisematta nyrkillä nenuun..
Sinä ajattelet asian liian konkreettisesti. Katos nääs kun ilmapallo ei tässä yhteydessä ole välttämättä just se ilmapallo vaan ihan joku vertauskuvallinen juttu :-)).
Todella sairas ei välttämättä jaksa innostua ilmapallojutuista, ja tsemppiä hokemasta. Jotkut hupakot, noita laittaa joka väliin.
meennä mukaan ; nämä alkuperäiset palstalla ymmärtävät mitä
ne ilmapallot on - ;)
..jos läheiseni toisivat minulle sairaalaan ilmapalloja...ja sellainen käytäntö..
Ilmapallot kuuluvat juhlaan,vappuun etenkin ja iloon.
Lapsellista touhua tuollainen ja kuolevalle vaan tsemppiä,sinä selviät hokemia.
"Ei se elämän pituus,vaan laatu" - se ei tuo lohtua loppumetreillä olevalle enää..
Miettikää hyvät ihmiset mitä sanotte ja yrittäkää edes asettua sen sairaan osaan:)
Tuo on aivan törkeää olankohtauksella ohittava sanoo, ett hei tsemppiä.
Ilmapallot eivät vakavasti sairasta auta tippaakaan, vaan totuuden myöntäminen.
muttei hoe, tsemppiä. Myöntää tilanteen, eikä pakene sitä. Pitää kädestä kiinni, ja on läsnä, se riittää!!!!!!!!!!!
symboli - raspis ymmärtää tarkoituksen ja se riittää:-))
että tullaan käteen roikkumaan. Ilmapallot, kaikki kivat vitsit ja huumori kohotti mielialaa. Ruikuttajat on hui kauhistus (yäk).
Minusta sairaan käden pitäminen omassa kädessä on kaunista.
sanoja yhtään jos on kirjoita ne tänne.
ja on Raspiksen oma juttu.. silloin hän varmaan ymmärtää. Ehkä sinulle sitä ei tultaisi sanomaankaan.Tsemppihokemasta tai Mäne onnella-hokemista olen kyllä ihan samaa mieltä.Tyhjiä sanoja jotka ei tarkoita yhtikäs mitään.
Ei tulisi kyllä mieleen sanoa vakavasti sairaalle, joka on juuri saanut kuulla että ei tule toipumaan jottaNoh, eihän se elämän pituus vaan se laatu, huh!Se on niin hlkutin helppoa möläyttää suustaan ihan mitä sattuu, kun se vaan ei koske itseä.
Ei se kyttyrää tykkää meidän kuulumisien vaihdoista.
Heh...minäkin aloitin hölkän enkä ole 25 vuoteen harrastanut juoksua...nyt sitten aloitin ja kappas vaan huomasin minäkin saman ilmiön kuin sinä,että kunto on hyvä. Jaksan juosta!!!
Lunta tuli joo,mutta vielä vähän lisää ainakin tännepäin tarvitaan jotta hiihtämään pääsee.
Mulla on sitten tammikuussa tuo nännin poisto ja sitten myöhemmin rakentavat uuden.
Sitkeessä kilot tuntuvat olevan. Olen muutaman kilon saanut pudotettua,mutta vielä noita MUUTAMA ylimääräinen on jäljellä.
oli tarkoitettu Raspikselle,joka on vanha kamu palstalla ja ymmärtää juttuni. Se ei ollut sinulle tarkoitettu.
onnistuu palstalla? *pidän sinua kädestä kiinni*
laskenut hyvin sairaalla ihmisellä -saati sitten kuolevalla.
et ole ollut "samassa veneessä".
Pyhä yksinkertaisuus teidän kanssanne. Mihinkää ette ole tyytyväisiä. Sieltä nimettömänä puskasta kirjoittajat.
Tää lähtee nyt suklaatortun tekoon.
Et kai kuvittele,että kuolevalle ystävälleni hoen tsemppiä,ilmapalloja ja elämänlaatujuttuja. Järki käteen siellä ruikuttajat.
ettet muuta osaa kuin haukkua ja hokea hei tsemppiä, tässä ilmapallo.
...tsemiä.
sanat tulee olemaan ne viimeiset, ja väliäkö niillä viimeisillä. Tärkeintähän se on koko tämä elämänkaari, miten olet sen elänyt, miten toisia kohdellut jne. On niin helppoa sanoa et tsemppiä, älä luovuta. Minulla ainakin kurkkua kuristaa sinun puolestasi.Kyse on kuitenkin ihmisen elämästä ja vakavasta sairaudesta, puhutaan loppuelämästä joka ehkä ei ole kovin pitkä.Vahvuutta on myös se että uskaltaa tunnustaa olevansa heikko tällaisten asioiden edessä.
Minulle on moni tuttava sanonut että oletpa kova jätkä. Ei tässä ole kovuudesta kysymys enkä minä missään tapauksessa ole "kova jätkä". Aika pehmyt pikemminkin. Minä olen sitkeä ja itsepäinen. Ne on ihan hyviä eväitä sairastellessa. Kun ensimmäinen syöpä iski niin minä mietin asiat valmiiksi joten nyt on helpompaa. Silloin kerroin että tuntui siltä kuin olisi käynyt oman hautansa reunalla ja palannut takaisin. Nyt on tilanne toinen siinä mielessä että reunalta ei palata mutta matka sinne on toivon mukaan vielä pitkä.
Mutta yksi asia on varma: Huumori ei lopu. Sinä päivänä kun minun vitsini loppuvat on minunkin loppuni käsillä. Niin että puujalkavitsejä tulee vielä palstalle. Yrittäkää kestää :-) . Ja hyvä että Daavidin poikakin on palannut niin saadaan vanhojakin vitsejä palstalle :-))))))))
niitä puujalkavitsejä. Niitä vois vaan kertoa täällä vähän useamminkin :-).
elämän lyhyyttä kuule.
Älä syyllistä niin kovin riitelystä ja haukkumisesta, kun sitä vaan tapahtuu. Elämää se vaan on, ja "elämä on". K Harva ihminen kun on viaton.
itkee ja kirota sun puolesta, on tämä solujen vääristyminen niin p..ka tauti. Toivotaan kuitenkin, että saat kivutonta lisäaikaa näiden hoitojen ansiosta ja eiköhän se meidän ikäimmeisten solunjakaantuminen ole jo muutenkin hitaanpuoleista, joten toivotaan etteivät ne syöpäsolutkaan kovin vikkeliä ole.
Olen kanssasi ihan samaa mieltä tuosta riitelystä, sillä ainakin minä tunnen myötäkipua niitä lukiessa ja itselle tulee paha mieli, jos satutan toisia vaikka vain tahtomattani.
Ei hyvältä vaikuta sinunkaan tilanteesi.
Toivotaan nyt kuitenkin että lääkärit ovat kerrankin pahasti väärässä tuossa ennusteessa.
Kyllä minulla tekee niin pahaa ajatella tilannettasi, todella pahaa.
Voimia sinulle Wyatt Earp.
toivon todentotta että toinen(kin) sytotiputuksesi puree terhakasti tautiin! Ja että vointisi on hyvä tiputuksesta huolimatta lähipäivinä.
Kirjoitat viisaita sanoja siitä miten elämässä voisi toimia hyvin ja rakentavasti. Selvinnevätkö nuo asiat kaikille ikinä, niin sinänsä yksinkertaisia kuin ovatkin.
Elämää voi helposti pitää jonain itsestäänselvyytenä joka jatkuu jatkuu jonnekin valkohapsiseen korkeaan iki-ikään. Mutta sehän on vain suurta harhaa; se mitä luulemme vakaaksi ja 'pysyväksi' edes tietyissä rajoissa, onkin mitä haurainta ja altteinta muutokselle.
Jotenkin oivalsin tämän vasta sairastuttuani. Nyt kuljen kontrolleissa, ja jouluna laulan iloista joululaulua pienoinen kyynelhuntu silmänurkassa. "Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää, hei tonttu-ukot hyppikää jne"
Taitaa olla 'wanhan kansan wiisautta' tuo laulunsanoitus.
Tsemppiä, jaksamista ja iloa arjenkin hetkiin!
"se mitä luulemme vakaaksi ja 'pysyväksi' edes tietyissä rajoissa, onkin mitä haurainta ja altteinta muutokselle."
Näin se on. Mutta valitettavasti sen huomaa usein kukanenkin vasta sitten kun se sattuu omalle tai läheisen kohdalle.
ei ole takeita edes huomisesta,siksi pitäisi oppia elämään tässä ja nyt tätä hetkeä,mutta ei ihan helppoa.
"koirat haukkuu ja karavaani kulkee." Raspis hei, ei se määrä vaan se laatu, on tärkeää -elämässäkin! :)
Hiphei, ei se määrä vaan se laatu..... Kyllä onkin kepeää.
minut. Älä sinä puutu tähän.
On tämä kumma tämä palsta,kun aina ollaan haukkumassa. Hauhauhau...ton karavaanijutunkin raspis tietää,kun se sen itse aikoinaan kirjoitti!!!!
loihen vaan lausumaan eriävän mielipiteeni. Ja sitä suuremmalla syyllä jos on kamu. Ei tulisi mieleen sanoa kuolemansairaalle kamulle, ett huhhahhei, ei se määrä vaan se laatu. PINNALLISTA ajattelemattomuutta. Kyllä siinä on nimenomaan määrästä kyse jos aikaa on enää vähän. Ja kuka sen laadun määritelee ;-).
Kysynpä tyhmä kun oon. Onko kukaan miettinyt miten moni nuori ja täysin terve ihminen poistuu keskuudestamme ennen meitä? Meille jokaiselle on määrätty aika minkä täällä vietämme. Kukaan ei ole kertonut milloin se kenenkin kohdalla päättyy.
Raspis on hyvä esimerkki "monisyöpäisestä", joka ei ole jäänyt osaansa surkuttelemaan. Hyvä Raspis!
Me muut voime silti koittaa hieman miettiä sanojammme myös hänelle. En usko että Raspiskaan täysin tyynesti suhtautuu ainokaisen elämänsä synkähköoihin näkymiin. Varmaan laatu korostuu tässä vaiheessa joten TSEMPPIÄ!
Eipä siihen ihan tyyneesti pysty suhtautumaan. Huumori on yksi keino jolla voi asiaa käsitellä mielessään. Siinä on vaan semmoinen juttu että se huumori lähtee itsestä jolloin se on ok. Jos joku muu alkaa laskea leikkiä toisen sairaudella se on kaikkea muuta kuin ok (omalla kohdallani en ole moista havainnut).
Moro, näitä tauteja nyt vaan tulee ja myös menee. Ihan samoin kuin lumi täällä länsirannalla. Ajatuksissa mukanasi, -p-
Toijoki taitaa olla Porissa jos oikein muistan.
...kahdella jjiillä :)
Toejoki :-). Sitä jokea ei vissiin enää ole ?
Toejoki kuivatettiin kuusikymmentäluvulla. Olisi saanut kuivattaa hieman lisää, viime syksynäkin vettä pärähti pihaan taivaalta muutamasssa tunnissa niin ettei Nokialaisen varret enää riittäneet. Tulvii ja sataa aina vaan ;)
-p-
Kuinka voit tänään?
Miten tiputus sujui jos jaksat kertoa.Voimia sinulle jaksaa - olet ajatuksissani :-))))))
Käsi tuli taas kipeäksi, vähän auttoi kun pistivät lämpötyynyn käden ympärille. Se on kuulemma tämän sytostaatin ominaispiirre eikä sille oikein mahda mitään :-( . Avastin-tiputus aloitettiin myös nyt. Täytyy kuulemma seurata verenpainetta koska se saattaa nousta ja minulla on jo ennestään verenpainetauti. Onneksi on kotona mittari. Koska näinkin kovasti hoidetaan niin toivoa ei ilmeisesti ole vielä menetetty. Näin minä tulkitsen asian.
että eilen lääkäri sanoi sairauslomaa järjestyvän heti kun haluan ja niin paljon kun haluan. Meinasi että tässä tilanteessa siinä ei säästellä. Minä nyt kuitenkin roikun töissä ihan oman mielenterveyteni takia. Ei minusta siellä paljoa hyötyä ole mutta kuten eräs työkaveri ilmaisi asian: "Ei sinusta haittaakaan ole"
haittaakaan ole,hienoa jos pystyy olemaan töissä,ei ole sairaus koko aikaa mielessä,ja kuulostele mistä nyt jomottaa,ellet jaksa sitten jäät kotiin lepäämään lukemaan ja kasiikkia kuuntelemaan,eikös vaan?Ajattele onneksi jo kaksi tiputusta takanapäin,ja pirulaiset kupsahtavat sitä myöden.
Alun alkujaan olen tiennyt että olet selviytyjä ainesta. Mieheni on samoin. Kyllä meilläkin lääkäri vähän noin tarviiko kontrolliaikaa laittaa, mutta niin vaan elämä jatkuu. Ihminen kestää enempi, kun tosiasioihin suhtautuu rauhallisesti eikä tuhlaa vähiä voimavaroja hysteriaan. Mutta harva pystyy siihen.
En ole lukenut mitä sinulle on toivotettu, mutta sinä tarvitset nyt kaikkien meidän voimahalit.
Olen ymmärtänyt niin, että olet tukevasti maassa ja tiedostat tilaasi ja mielialaasi. Tietenkin "Tsemppiä" sana kuulostaa tylsältä tai epärealiselta, mutta uskoakseni tunnut ymmärtävän kirjoittajan ajatuksen. Jos olet ahkerasti lukenut tätä palstaa. Silti on hienoa, että tulet kirjoittamaan tälle palstalle. Ja kertoa myös huonoista hetkistä tai fiiliksistä, erilaisista asioista, huumoriakin unohtamatta. Hienoa,että saat olla töissä, koska tunnet sen olevan hyväksi itsellesi, rankkojen hoitojen aikana. Tee se minkä tuntuu hyvältä itsellesi! Harmi, että tiputuskätesi vaivaa, mutta sitä hoidetaan.
Erään palstalaisen ystävä on kuolemassa, mitään ei ole toivoa, en voi toivoa muuta kuin lempeää, kivutonta kuolemaa lähiomaisten seurassa.
Elämä on joskus epäoikeudenmukainen.
..oli valtava; meillä oli aamulla maassa valkoista! Pakkasta näytti mittari melkein koko päivän, nyt on jo yksi plussaa.
Takarannalla on vielä leipäkiviä heiteltävinä, sii juu kesällä!
-p-
montako tiputusta sinulla jo on takana?
nyt on takana. Kolmas on 5.1.2009.
pikkaisen hengähtää,ja kerätä voimia.Nyt tiedät jo mitä odottaa,kun menet.Aluksi oli tosi outoa,kun ei tiennyt oikein mistään mitään.
tarvitse se kummemmin hengähtää, riittää kun hengittää :-) . Tiputuksen jälkeem on aina kaksi viikkoa Xelodaa päiväannoksena 3 4. Primperanin syönnin lopetin kun ei mitään pahoinvointia tuntunut. Eloxatinistä tulee käsi kipeäksi muutamaksi päiväksi ja sitten tulee tuo kylmäarkuus niin että pakasteita ei paljoa viitsi penkoa. Väsymystä tahtoo kyllä esiintyä mutta töissä olen vielä hyvin pystynyt käymään.
tiputuksen jälkeen oli aika hapeton olo.Kolmas viiko jo helpotti.Työntekoon minusta ei olisi ollut,tai ehkä johonkinkevyeen.Hyvä puoli se kun on töissä niin ei sillain tule tutkittua tuntojaan.