Kärsin BED -syömishäiriöstä.
Ei sitä varsinaisesti ole todettu, mutta tiedostan sen itse.
Joinain päivinä saatan ahmia suuria määriä ruokaa, jonka jälkeen tulee kamala olo ja häpeän sekä inhoan itseäni.
Tekisi mieli oksentaa ruoat pois, mutta onneksi en ole siihen vielä toistaiseksi pystynyt.
En kärsi ylipainosta, harrastan liikuntaakin aivan riittävästi, mutta kärsin henkisesti tästä! :(
Miten eroon?
Ei sitä varsinaisesti ole todettu, mutta tiedostan sen itse.
Joinain päivinä saatan ahmia suuria määriä ruokaa, jonka jälkeen tulee kamala olo ja häpeän sekä inhoan itseäni.
Tekisi mieli oksentaa ruoat pois, mutta onneksi en ole siihen vielä toistaiseksi pystynyt.
En kärsi ylipainosta, harrastan liikuntaakin aivan riittävästi, mutta kärsin henkisesti tästä! :(
Miten eroon?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Kertomasi kuullostaa kyllä BED:iltä, ja se on syömishäiriö muiden joukossa joten suosittelisin lämpimästi terapiaa avuksi... kunnalliselta puolelta voi lähteä selvittämään ja yksityistä hoitopaikkaa syömishäiriöille löytyy myös.
BED liittyy periaatteessa joko fysiologiseen tai psykologiseen ahmimiseen, tai molempiin. Syötkö säännöllisesti (5 ateriaa päivässä) ja riittävän suuria määriä (kunnon nälkää ei pitäisi olla missään vaiheessa)? Ahmitko kun et ole syönyt kunnolla päivän aikana vai "normaalin" syömisen lisäksi? "Kituuttaminen" ja yliterveellinen syöminen (ei riittävästi energiaa) johtaa usein ahmimiseen.
Psykologinen ahminta taas liittyy tilanteisiin jossa syödään "johonkin tunteeseen". Eli jos on esimerkiksi yksinäisyyden tai masennuksen tunteita, ruokaa käytetään mielihyvän tuottamiseen (siinä hetkessä). Tätä voi pohtia esimerkiksi kirjoittamalla ahmimisen jälkeen paperille mitä tunsi aloittaessaan ahminnan, edelsikö sitä joku tapahtuma tai tunne jne.
Ja sen vielä lisäisin että tuohon oksenteluun ei kannata lähteä... se on todella kuluttavaa ja vaurioittavaa keholle monella tavalla!
Toivottavasti haet ja löydät hyvää apua!
Kiitos vastauksesta. ! :)
En keksi mitään syytä, mistä ahmimiseni voisi johtua.
Minulla on paljon ystäviä/kavereita joiden kanssa vietän aikaa, en tunne itseäni siis yksinäiseksi.
En tunne olevani masentunut, enkä muutenkaan "epänormaali". Koen olevani täysin normaali nuori.
Haluaisin laihtua ja välillä se onnistuukin, mutta sitten tulee taas tuo ihmeellinen ahmimiskausi jolloin paino taas lisäytyy.
Minun pitäisi tehdä jatkuvasti jotain, jos jään katsomaan vaikkapa televisiota, ahmiminen taas alkaa.
Jokin estää minua menemästä terapiaan tai ylipäätänsä hakemasta apua.
Mikäli pystyt siihen, niin aseta itsellesi se raja, että "syön vain keittiössä". Kerroit, että ahmiminen alkaa esim. TV:tä katsoessa. Harvalla on TV keittiössä, joten jos pystyt asettamaan itsesi tuon rajan alaiseksi, et voi hakea ruokaa keittiöstä minnekään muualle ja syöminen vähenee.
Toinen raja (yhdessä edellisen kanssa toteutettavaksi) on se, ettet saa viedä keittiöön lehtiä, kirjoja, ristikoita, piirustustarvikkeita.. siis ylipäätään mitään, joka auttaa sinua viihtymään siellä pidempiä aikoja.
Syömistottumuksista juuri TV:n luona on vaikea päästä eroon. Itselläni auttaa se, kun otan niin tehdessäni eteeni vain nestettä. Muutenkin kannattaa lisätä juomista. Kun vatsa on täynnä nestettä (parhaiten toimii vesi), niin syöminenkään ei tunnu niin mukavalta vaihtoehdolta.
Sitten vielä: vaikka ahmitkin, ahmi hitaasti: aivot reagoivat kylläisyyden tunteeseen hitaasti. Näimpä, kun käytät "ruokailuun" enemmän aikaa, aivot saavat singnaalin täydestä vatsasta vähemmän ruokamäärän kuluttua, ja täten viimeinen täyden olon -takaraja tulee vastaan nopeammin. Itselläni homma toimii niin, että otan pienen pieniä määriä kerralla suuhun, mäyssään niitä ikuisuuden ja taas uutta tilalle.
Tsemppiä!
Kun et ole ylipainonen, sulla ei voi olla BED:tä, ehkä sulla on bulimian tapainen syömishäiriö paitsi että onneks et oksentele. Voit päästä ahmimiskohtauksista eroon syömällä terveellisesti ja säännöllisesti 3:n tunnin välein. Usein käy niin että kun on kauhea nälkä niin tulee ahmimiskohtaus. Jos haluat voit joskus syödä herkkujakin, mutta ei usein eikä paljon. Sun ei tarvitse inhota ja hävetä itteäsi ahmimiskohtausten takia, niitä tulee jokaiselle ihmiselle joskus. En oo lääkäri enkä anna mitään diagnooseja, arvelen vaan että sulla on bulimian tapainen syömishäiriö. Joillakin bulimia voi olla semmonen että ei oksentele.
Tsemppiä sulle, toivon että pääset eroon ahmimiskohtauksista!