Jumala ei anna koskaan huonoja lahjoja. Kun Jumala katsoi luomistyötään, hän totesi sen sangen hyväksi. Elämämme on Jumalan lahjaa, ja Jumala johtaa sitä viisaudessaan. Meidän ei ole tarvinnut valita vanhempiamme, kotiamme, lapsuuttamme. Taivaan Isä on ottanut niistä täydellisen vastuun. Eikö olekin turvallista!
Olemme Jumalan tekoa. Näin koemme myös saadessamme omia lapsia. Tahdomme ottaa lapset Jumalan lahjoina, kuten Raamattu lapsen arvon ilmaisee. Jos lasten lukumäärä tahdotaan itse päättää, luottamus Luojaan on loppunut. Se pahoittaa Jumalan. Elämä alkaa köyhtyä ja tulla järkeileväksi ja kovaksi. Jumalan siunaus menetetään, ja uskon valo sammuu.
Jumalaan luottavien ihmisten elämässä on vahva turva. ”Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee. Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.” (Ps. 121:1–2.)
Lahjan saajalla on ilo ja antajalla hyvä mieli. Se on molemminpuolinen tapahtuma, ja siksi osapuolet eivät tahdo pahoittaa toisiaan. Lahjasta pitää muistaa kiittää.
Joskus se voi olla vaikeaa, jos lahja onkin ollut erilainen kuin on odottanut ja toivonut. Jos Jumala antaa suurperheen äidin sairastua jokaisen synnytyksen jälkeen psykoosiin niin että seuramuksena on kerta kerran jälkeen pidentyvä, kuukausia kestävä hoito suljetulla osastolla, sielunvihollinen alkaa ahdistaa itsesyytöksillä.
Jumala ottaa kuitenkin vastuun ja puolustaa äidin hoidotta jääneitä lapsia ja heidän seurakunnalle kuuliaisia vanhempiaan sanassaan.
”Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ’Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?’ Jeesus vastasi: ’Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.’” (Joh. 9:1–3.)
Pyskoosiin toistuvasti joutuva, sairas äiti on perheessä kaikkien rakkauden kohde, keskipiste ja perhesiteitä lujittava jäsen: ”että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä” (1. Piet. 1:7).
Olemme Jumalan tekoa. Näin koemme myös saadessamme omia lapsia. Tahdomme ottaa lapset Jumalan lahjoina, kuten Raamattu lapsen arvon ilmaisee. Jos lasten lukumäärä tahdotaan itse päättää, luottamus Luojaan on loppunut. Se pahoittaa Jumalan. Elämä alkaa köyhtyä ja tulla järkeileväksi ja kovaksi. Jumalan siunaus menetetään, ja uskon valo sammuu.
Jumalaan luottavien ihmisten elämässä on vahva turva. ”Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee. Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.” (Ps. 121:1–2.)
Lahjan saajalla on ilo ja antajalla hyvä mieli. Se on molemminpuolinen tapahtuma, ja siksi osapuolet eivät tahdo pahoittaa toisiaan. Lahjasta pitää muistaa kiittää.
Joskus se voi olla vaikeaa, jos lahja onkin ollut erilainen kuin on odottanut ja toivonut. Jos Jumala antaa suurperheen äidin sairastua jokaisen synnytyksen jälkeen psykoosiin niin että seuramuksena on kerta kerran jälkeen pidentyvä, kuukausia kestävä hoito suljetulla osastolla, sielunvihollinen alkaa ahdistaa itsesyytöksillä.
Jumala ottaa kuitenkin vastuun ja puolustaa äidin hoidotta jääneitä lapsia ja heidän seurakunnalle kuuliaisia vanhempiaan sanassaan.
”Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ’Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?’ Jeesus vastasi: ’Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.’” (Joh. 9:1–3.)
Pyskoosiin toistuvasti joutuva, sairas äiti on perheessä kaikkien rakkauden kohde, keskipiste ja perhesiteitä lujittava jäsen: ”että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä” (1. Piet. 1:7).
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Joskus se voi olla vaikeaa, jos lahja onkin ollut erilainen kuin on odottanut ja toivonut. Jumala ottaa kuitenkin vastuun ja puolustaa äidin hoidotta jääneitä lapsia ja heidän seurakunnalle kuuliaisia vanhempiaan sanassaan."
Miten Hän sen tekee?
Erää ihmiskohtalo:
"Hieman faktaa perheestäni: Lapsia pitkälle toistakymmentä. Minä sieltä jostain keskeltä.
Äiti sairastunut ensimmäisen kerran psykoosiin syntymäni aikoihin.
Psykoosit toistuneet.
Äidillä pakkoajatuksia lastensa ja itsensä tappamisesta.
Lasten huostaanottoa mietitty.
Kuten arvata saattaa, "Jumala" on lapsia siunannut sairastumisen jälkeenkin.
Missään vaiheessa ei äiti voinut käyttää lääkitystä sairauteensa.
Syynä jatkuvat raskaudet.
Ja jälkihän olikin sitten sangen rumaa.
Jokunen viikko sitten veljeni kysyi isältä, että tuliko missään vaiheessa käyttää perhesuunnittelua.
Oli kuulemma isälle tullut mieleen. Mutta oli torjunut ajatuksen sielunvihollisen kuiskutteluna.
Itse prosessoin paraikaa menneisyyttäni. Pikkusen vihaa pukkaa.
Miten vastuutonta toimintaa mieheltä. Oma "taivaspaikka" ollut tärkeämpi, kuin vaimon saati lasten terveys.
Juu, ei "Jumala" pitänyt huolta lapsistaan."
http://www.hakomaja.net/keskustelu?func=view&catid=17&id=2551#2551
Miten jotkut vanhemmat saattavat tehdä tuollaista?!?
Kyllä näitä tapauksia on vl-liikkeessä paljon. Omat vanhempani olivat kai "terveitä" psyykkisesti, mutta he eivät vaan muuten ottaneet isän / äidin vastuuta kantaakseen. Eivät välittäneet mistään. Eivät pitäneet meistä huolta. Lapsia syntyi joka vuosi, koti oli aina kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Äiti haahuili mitä haahuili, isä pakeni työhön ja seuroihin.Lasten piti vanhimmasta päästä ryhtyä huolehtijaksi. Meidän perheen esikoinen on nyt mielisairaalassa. Luultavasti loppuikänsä. Isästä ja äidistä ei tullut koskaan aikuista. Tämä vanhin sisarukseni taas ei saanut koskaan olla lapsi.
Mielisairaus on monta kertaa perinnöllistä. Ei se aina johdu siitä, mitä isä ja aiti tekee tai jättää tekemättä!
Jos psyyken häiriötkin ja mielisairaus pannaan uskon syyksi,se on jo liian paksua. Ottakaa asioista selvää!
Mielisairaus - niitäkin on montaa laatua etkä voi sanoa ettei sillä mitä pehreessä on tapahtunut ole merkitystä sille että mielen sairaus puhkeaa.
Olisiko se puhjennut lainkaan jos lapsi olisi saanut olla lapsi eikä joutunut kantamaan aikuisen vasuuta.
Pahimmillaan on niin että tuo ihminen on mielisairaalassa siksi ettei voi kanta sitä syyllisyyttä joka vanhempien tilanteesta hänen pääleen kaadetiin. Ettei hän koskaan pääse siitä irit ettei syy ollut hänen vaan jonkun muun.
Usko joka vie ihmiseltä oikeuden päätä ja joka pahimillaan on narisistinen vihollinen jolla ei ole tarjota muuta kuin ehdollista rakkautta voi sairastutaa terveimmänkin mielen.
Uskonnot tuottavat ihan yhtä lailla uskonnosta johtuvia mielisairaita kuin mikä tanasa - holismi.
Puhut itses nyt pussiin, Markus...
"Mielisairaus on monta kertaa perinnöllistä. Ei se aina johdu siitä, mitä isä ja aiti tekee tai jättää tekemättä!"
Eikö PERINNÖLLINEN mileisairaus just seuraa siitä, mitä ko. sairaan ihmisen vanhemmat ovat tehneet. He ovat siis lisääntyneet.
Jos vanhemmilla ei ole kykyä/voimia huolehtia kunnolla jälkeläisistään, heidän EI PIDÄ lisääntyä kuin KANIINIT.
VL-IHMISET ON VASTUUTTOMIA JA KOHTELEVAT LAPSIAAN HUONOSTI.
Hyvin sanottu, Hys hys:
"Usko -- jolla ei ole tarjota muuta kuin ehdollista rakkautta voi sairastutaa terveimmänkin mielen."
Yksi tuttavani oli tässä Kirkko ja Kaupunki lehden haastattelussa 17.11., entinen vl:
Anni, 27, selvisi sisäisistä ristiriidoista armollisempaan elämänkatsomukseen:
”Kasvoin vanhoillislestadiolaisessa perheessä. Kasvatuksen ja viikoittaisten seuroissa käyntien kautta juurruin liikkeeseen. Erityisesti opit synnistä ja ikuisesta kadotuksesta iskostuivat tiukasti mieleen. Pitkälle nuoruusikään saakka kammosin nukkumaanmenoa, sillä pelkäsin kuolevani nukkuessani ja joutuvani helvettiin.
Usko ei tuottanut minulle iloa – päinvastoin. Jatkuvan kuolemanpelon lisäksi tunsin olevani kaikkialla erilainen. Koulussa siksi, etten voinut osallistua ”maailmallisiin” asioihin ja keskusteluihin, lestadiolaisten keskuudessa siksi, että koin olevani syntinen ja huonompi kuin muut. Itsetuntoni kehittyi vajavaiseksi. Häpesin uskoani, sillä se ei ollut aitoa. Parikymppisenä sisäinen ristiriita kävi kestämättömäksi. Sain viimein sanottua ääneen, etten halua enää olla lestadiolainen.
En ole halunnut palata. Minulla on oma, huomattavasti armollisempi elämänkatsomukseni, jonka toivon kelpaavan Jumalalle. Kärsin edelleen pahasta kuoleman- ja helvetinpelosta. Vaikka järjellä tajuan, ettei lestadiolaisuus ole ainoa tie taivaaseen, ajatus ei jätä minua rauhaan. Olen harkinnut terapiaakin tämän takia, ja tiedän, että minulla on paljon kohtalotovereita. Myös itsetuntoni kanssa minulla on edelleen ongelmia.
En silti halua olla katkera. Pudistelen vain joskus päätäni lestadiolaisten touhulle. Mietin, miten paljon siellä on lasten joukossa samanlaisia raukkoja kuin minä, joiden pää täytetään helvetin kuvilla ja synnintunnolla. Lasten kannalta liike on liian ankara ja jopa vaarallinen. Mutta liikkeen olemassaolo perustuu siihen, että ihminen johdatellaan lapsesta asti uskomaan. Muulla tavoin ajatteleminen saadaan näyttämään ”sielunvihollisen” työltä, ensi askeleilta kohti ikuista kadotusta.”
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=9741&deptid=124&languageid=3&NEWS=1
miksi sitä on niin paljon vl.porukassa?
Mielenterveys järkkyy kun ihminen kasvatetaan pelottelemalla, uhkailemalla ja kielloilla. Oma itsenäinen ajatteleminen kielletty. Usko on ulkokohtaista, käskettyä, ei omakohtainen tietoinen vakaumus. Ihminen vieraantuu omasta itsestään. Sairastuu.
että tuossa kirjotuksessa on perää, mikä on tuossa linkissä?
En ainakaan ite usko siihen alkuunkaan, enkä läheskään kaikkea mitä luen tai kuulen, jos sitä asiaa ei ole ite nähny.
Mutta se on satavarmaa, että sairas uskonnollisuus voi estää ottamasta apua vastaan! Jos on esimerkiksi koko ajan raskaana ja on PAKKO olla koko ajan raskaana, ei voi hoitaa omaa mielisairauttaa, vaan sairastuu pahemmin ja sairastuttaa siinä samalla koko perheen.
Uskovaisen ihmisen ja nimenomaan uskovaisen pitää ottaa vastuu lähimmäisistään, kuten lapsistaan ja naisista, eikä kasta turhia taakkoja!
Pitää mennä sen OIKEASTI heikoimman veljen ja siskon mukaan, joka ei esimerkiksi jaksa jokavuotista tai joka toinen vuosi tapahtuvaa vauvarumbaa, eikä sen "muka-heikoimman veljen ja sisaren" mukaan, joka pahentuu ripsiväriin ja lastenelokuviin.
Ja vielä: kyllä totisesti isän ja äidin käyttäytyminen tai muu ympäristön paine (, kuten vaikkapa koulukiusaus tai uskonnollisen tai muun yhteisön painostus) voi aiheuttaa mielisairauden puhkeamisen, varsinkin jos siihen on mainitsemasi perinnöllinen taipumus. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän kaikkien pitää kohdella lähimmäisiämme hyvin ja pyrkiä olemaan lisäämättä heidän taakkaansa. Kaikki ahdistukset eivät nimittäin näy ulospäin!
En voi edes kuvitella tilannetta, että minun humaani isäni olisi pannut äitini raskaaksi, jos hän olisi ollut milläänlailla sairas. Isä ajatteli aina vaimonsa ja meidän lapsien (3 kpl) parasta, eikä hänen oma himonsa olisi voinut ikinä mennä ohi äidin terveyden!
Kasvatetaanko vl-miehet jotenkin kieroon, kun tekevät tuollaista? Jos kertakaikkiaan ei voi ehkäistä, niin eikö tuossa sitten ainoa vaihtoehto ole olla ilman seksiä tai ainakin yhdyntää?
"Tahdomme ottaa lapset Jumalan lahjoina, kuten Raamattu lapsen arvon ilmaisee. Jos lasten lukumäärä tahdotaan itse päättää, luottamus Luojaan on loppunut. Se pahoittaa Jumalan. Elämä alkaa köyhtyä ja tulla järkeileväksi ja kovaksi. Jumalan siunaus menetetään, ja uskon valo sammuu."
Panit varmaankin merkille, että Esko LAPINOJA ei esittänyt alkuperäisessä Päivämiehen kirjoituksessaan AINOATAKAAN Raamatun kohtaa perusteluksi väitteelleen, että ehkäisyn takia menetetään Jumalan siunas.
Se olikin siis vain kirjoittajan oma mielipide.
Luotatko Lapinojan mielipiteeseen vai Raamattuun?
Jumala ei ole kieltänyt ehkäisyä Sanassaan. Hän ei vaadi yksittäistä ihmistä lisääntymään rajattomasti, jopa turvattomien lasten tarpeista piittaamatta. VL-ehkäisykielto on Raamatun vastainen.
http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehkäisy
Vl-puhuja ESKO LAPINOJAN kirjoitus on julkaistu Päivämiehessä:
http://www.srk.fi/index.php?p=matkaevaaksi_lapset_ovat_juma
Minä vaihdoin hänen kijroituksessaan Jumalan lahjaksi antaman sairaan lapsen naiseen, äitiin, jolle Jumala antaa sairastumisen lahjaksi, kun liian tiheät synnytykset johtavat uupumukseen.
Siis, hieman muutin Esko Lapinojan kirjoitusta, mutta en muuttanut sen hengellistä sisältöä.
Esko Lapinoja vääristelee Raamattua. Se on jo vakavampi asia.
Eikö naisen alistamisella ole mitään rajaa?
Ei. Naisella ei ole itsellään oikeutta elämään, mutta hänen velvollisuutensa on synnyttää lisää Jumalan lapsia.
"Olemme niin kallista sukua, ettemme kuole sukupuuttoon. Jumalan siionilla on tulevaisuutta. Ja senkin tähden on hyvä, kun on paljon lapsia, että näin Siioni kasvaa sisältäpäin.” (Päivämies, 9.4.1976)
“Jumalan perheväkeen syntyy lapsia siihen asti, kunnes Jumalan lapsiluku on täynnä.”
(Päivämies, 3.8.1972)
“Ajatteleppa, että sinä olet nainen ja Jumalaa miellyttää se, mitä hän on sinulle tehnyt: pane ilomielin turvasi hänen tahtoonsa ja anna hänen päästä sinussa oikeuksiinsa. Anna lapsen tulla ja tee sen ohessa kaikki voitavasi; jos tällöin kuolet, lähde rauhassa: Onnekas olet, sillä sinä kuolet jalossa työssä ja Jumalalle kuuliaisena.” (Einari Lepistö, Päivämies, 22.8 1973)
"On luonnostaakin selvää, että kaikki synnytykset ovat vakava ja toisaalta vaarallinen asia. On kuitenkin muistettava se tosiasia, että Jumalan kädessä on päiviemme luku. Jos niin käy, että matkan pää koittaa synnytyksen yhteydessä, ei siinä tarvitse jäädä itseä syyttelemään.” (Päivämies, 23.10.1974)
Arkkipiispa Jukka Paarma puuttuu lähisuhdeväkivaltaan tämän päivän Kotimaa-lehden haastattelussa.
"Naapurien, sukulaisten ja ystävien on rohkaistuttava puuttumaan havaitsemaansa perheen uhkaavaan väkivaltatilanteeseen ajoissa.
- Kun uhrin omat voimavarat ovat vähissä, lähipiiriltä kaivataan vastuuta ja välittämistä. Lähisuhdeväkivaltaa kokenutta ei saa jättää yksin, arkkipiispa Jukka Paarma muistuttaa.
Väkivalta ei ole ainoastaan kahden aikuisen parisuhteen sisäinen ongelma, vaan perheessä tapahtuva väkivalta koskettaa vakavasti myös lapsia. Jo kireä ja pelokas ilmapiiri saattaa vahingoittaa lapsen kasvamista."
Tietääkö Paarma, että vanhoillislestadiolaisuudessa ei naisella ole ihmisoikeuksia? Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon sisäinen herätysliike.
Kirkon on aika puuttua naisten alistamiseen vl-liikkeessä!
"Kirkon on aika puuttua naisten alistamiseen vl-liikkeessä! "
Milloin kirkkomme olisi piitannut kaikkein heikoimmista??
Nykypäivän kolmi-nelikymppiset vl-miehet ja naiset kasvatettiin tähän kovan oppiin. Nyt heistä moni kyselee, "sanoiko Jumala tosiaan näin kuin puhujat seuroissa opettavat".
Moni vl-pariskunta ehkäisee salaa.
Osa heistä on edelleen työntänyt kaysymykset pois mielestään ja tuottaa lapsia niin kauan kuin oma terveys kestää. Lasten ja vanhempien terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella.
jos lasten synnytys olisi samallaista kuin se oli vaikka 100 vuotta sitten?
Nyt sairaalat ja tietotaito on tasolla että kuolleisuus on aika pientä.
Eiköhän tässä ole ihminen (lääketiede) aika isolla osalla vaikuttamassa kuolleisuuden vähentämiseen jos lukuja vertaa vanhaan aikaa jolloin kaikki oli Jumalan "käsissä" .
Sinäkö toivot että naisen osa olisi sama kuin 100 v sitten?? Taidat olla itse vl-uskovainen, nehän alistaa naisia.
Oksettavia tekstejä! Miten kukaan on voinut hurahtaa noihin, aivan käsittämätöntä. Eihän noista ole vielä 40 vuottakaan, eivät ihmiset silloin olleet tietämättömiä tolloja, kuten vaikka vielä 1800-luvun alkupuolella. Ja pahinta kait tässä on se, että vieläkin moni menee noiden kirjoitusten mukaan. Ei voi kuin ihmetellä, että Suomessa 2000-luvulla!
Minun äitini oli tosi sairas. Silti aina vaan tuli raskaaksi, vaikka psyyken lääkkeiden aikaan ei olisi saanut tulla. Äiti oli pitkiä aikoja mielisairaalassa. Välillä minä jouduin sijaiskotiin pariksi vuodeksi, kun mummo ja isä eivät pystyneet huoltamaan koko sakkia. Kouluvuosina piilottelimme äidin lääkkeitä kun hän uhkaili itsemurhalla. Koskaan en ole ollut niin onnellinen kuin sinä päivänä jolloin pääsin kotoa pois. Vl-usko on lapselle helvettiä.
On tutkittu, että monisynnyttäjät on terveempiä kun muut.
VL-nainen siis valitsee mieluummin vaikean mielisairauden sekä raskaaksi tulemisen kuin psyykenlääkityksen, ehkäisyn ja mahdollisuuden olla oikeasti äiti lapsilleen.
Tätä vl-ehkäisyoppi saa aikaan. Julmuutta syyttömiä lapsia kohtaan.
Joo mutta Jes -mieheltä kuulimme vähän aikaa sitten todistuksen että nykyään syödään psyykenlääkkeitä ja odotetaan vauvoja samaan aikaan. Kuka näistä pitkäaikaisista vaikutuksista sitten tietää....