Olen kohta 18v tyttö.
Sairastuin masennukseen jo 13-vuotiaana. 14-vuotiaana sain masennuslääkkeet ja tuona samana vuonna yritin itsemurhaa (vieläkään en tiedä, oliko se hiljainen avunpyyntö, vai olinko todella valmis kuolemaan).
15-vuotiaana alkoivat paniikin sekaiset tuntemukset, ja sosiaaliset tilanteet tuntuivat sietämättömiltä (olen aina ollut sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut). Tuolloin muutin myös Ruotsiin, jossa jouduin ns. syrjityn asemaan ja masennukseni paheni. Purin raivoni lenkkeilyyn ja onnistuin tiputtamaan 20kg todella lyhyessä ajassa (n.pari kuukautta). 16-vuotiaana tein suuren virhearvion ja muutin yksin opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle. Eräs ihmissuhteeni päättyi samoihin aikoihin ja käytin kaikki voimani syömiseen (jonka seurauksena lihoin yli 20kg ja itseinhoni kasvoi). Koulua en jaksanut hoitaa yhtään. Kävin psykiatrilla, joka jokaisella käynnilläni (joita oli n. kerran viikossa) antoi uudet lääkkeet. Tammikuussa 2008 menin niin huonoon kuntoon, että minut passitettiin suljetulle osastolle. Tuolla viivyin vain parisen kuukautta, koska olin ollut aktiivinen ja selvittänyt suuren osan ongelmistani.
Kesällä muutin takaisin isälleni ja aloitin lukion. Syksyni on mennyt yllättävän hyvin, mutta mielialani heittelevät pelottavan paljon. Muutaman päivän ajan saatan olla hyperaktiivinen ja tehdä kaikenmoista hallitsematta käytöstäni, ja sitten yllättäen olen taas aallonpohjalla ja kärsin pahasta olosta ja kamalasta ahdistuksesta.
Nyt on menossa tuo ahdistuskausi.
Psykiatrini edellisestä asuinpaikastani epäili kaksisuuntaista mielialahäiriötä, tuota ei kuitenkaan suvussani liiku, toisin kuin masennusta. Täällä uudessa asuinpaikassani psykiatri päätteli minulla olevan psykoosiin viittaavia oireita. Tätä en kuitenkaan täysin osta, vaikka ahdistuneena ja paniikissa saankin hölmöjä ajatuksia päähäni.
Tunnen hajoavani tunteideni mereen.
Koskaan en osaa aavistaa millainen vointini on seuraavana päivänä.
Olisiko kellään mahdollisesti samankaltainen tilanne? ahdistaa!
Sairastuin masennukseen jo 13-vuotiaana. 14-vuotiaana sain masennuslääkkeet ja tuona samana vuonna yritin itsemurhaa (vieläkään en tiedä, oliko se hiljainen avunpyyntö, vai olinko todella valmis kuolemaan).
15-vuotiaana alkoivat paniikin sekaiset tuntemukset, ja sosiaaliset tilanteet tuntuivat sietämättömiltä (olen aina ollut sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut). Tuolloin muutin myös Ruotsiin, jossa jouduin ns. syrjityn asemaan ja masennukseni paheni. Purin raivoni lenkkeilyyn ja onnistuin tiputtamaan 20kg todella lyhyessä ajassa (n.pari kuukautta). 16-vuotiaana tein suuren virhearvion ja muutin yksin opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle. Eräs ihmissuhteeni päättyi samoihin aikoihin ja käytin kaikki voimani syömiseen (jonka seurauksena lihoin yli 20kg ja itseinhoni kasvoi). Koulua en jaksanut hoitaa yhtään. Kävin psykiatrilla, joka jokaisella käynnilläni (joita oli n. kerran viikossa) antoi uudet lääkkeet. Tammikuussa 2008 menin niin huonoon kuntoon, että minut passitettiin suljetulle osastolle. Tuolla viivyin vain parisen kuukautta, koska olin ollut aktiivinen ja selvittänyt suuren osan ongelmistani.
Kesällä muutin takaisin isälleni ja aloitin lukion. Syksyni on mennyt yllättävän hyvin, mutta mielialani heittelevät pelottavan paljon. Muutaman päivän ajan saatan olla hyperaktiivinen ja tehdä kaikenmoista hallitsematta käytöstäni, ja sitten yllättäen olen taas aallonpohjalla ja kärsin pahasta olosta ja kamalasta ahdistuksesta.
Nyt on menossa tuo ahdistuskausi.
Psykiatrini edellisestä asuinpaikastani epäili kaksisuuntaista mielialahäiriötä, tuota ei kuitenkaan suvussani liiku, toisin kuin masennusta. Täällä uudessa asuinpaikassani psykiatri päätteli minulla olevan psykoosiin viittaavia oireita. Tätä en kuitenkaan täysin osta, vaikka ahdistuneena ja paniikissa saankin hölmöjä ajatuksia päähäni.
Tunnen hajoavani tunteideni mereen.
Koskaan en osaa aavistaa millainen vointini on seuraavana päivänä.
Olisiko kellään mahdollisesti samankaltainen tilanne? ahdistaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kokeilepa kirjoittaa kaksisuuntainen mielialahäiriö palstalle. Tai tukiasema.net
Onko sulle tehty jotain testejä ton kaksisuuntaisenmielialahäiriön poissulkemikseksi?
Ei ole tehty ei.
Se vaan paukautettiin naamalle ja annettiin lääkkeet. Ja sitten muissa paikoissa ollaan oltu sitä mieltä, ettei se varmaan sitä ole.