Enää en pysty huijaamaan itseäni. Muutama vuosi sitten minua paleli auringossakin. Sitten alkoivat oudot nivelkivut, joihin ei ole löytynyt järjellistä selitystä, eikä varsinaisesti helpotustakaan.
Mielialat on heitelleet. Yöunet on syksyn jälkeen olleet todella onnettomat. Pari kuukautta en malttanut nukahtaa. Nyt kyllä saan unenpäästä kiinni, mutta herään omassa lätäkössä: hikoilen! Ensin ajattelin sen johtuvan kireähköstä tilanteesta parisuhteessa, mutta nyt kun olen sitä rauhallisesti miettinyt, olen tajunnut, että se mikä olisi saattanut selittyä häpeän kuumotuksella onkin jotain ihan muuta. Lohdullista tietysti, ettei itsetuntoni olekaan rapistunut, en olekaan tehnyt hävettäviä asioita, minä vaan aaltoilen.
Etsin varovasti googlettamalla vaihdevuosioireet, ja sieltähän ne tuli, koko oma olemisen kirjo, ja nyt olen täällä, enkä hetkeäkään liian aikaisin.
Aiemmin sanoin, etten mikään laastari persuksissa ala kulkemaan, mutta nyt pitää oikeasti miettiä, miten tästä eteenpäin.
Olen 47,kohduton, parisuhteessa. Mies 12vuotta vanhempi, ja hänelläkin aivan kuin alkaisi olla vanhanmiehen oireita.
Jotenkin liikuttavaa huomata päätyneensä tähän kohtaa elämäänsä. Kuitenkin jotenkin vapauttavaa. Silloin 34 vuotta takaperin kuukautisten alkaessa tajusin vain sen, ettei osaa edes hahmottaa mitä on edessä. Nyt lähes se kaikki on takana.
Vaikka en ole ainakaan tietämäni mukaan toinen jalka haudassa, pakko tässä kohtaa lausua elämälle kiitokset.
Mielialat on heitelleet. Yöunet on syksyn jälkeen olleet todella onnettomat. Pari kuukautta en malttanut nukahtaa. Nyt kyllä saan unenpäästä kiinni, mutta herään omassa lätäkössä: hikoilen! Ensin ajattelin sen johtuvan kireähköstä tilanteesta parisuhteessa, mutta nyt kun olen sitä rauhallisesti miettinyt, olen tajunnut, että se mikä olisi saattanut selittyä häpeän kuumotuksella onkin jotain ihan muuta. Lohdullista tietysti, ettei itsetuntoni olekaan rapistunut, en olekaan tehnyt hävettäviä asioita, minä vaan aaltoilen.
Etsin varovasti googlettamalla vaihdevuosioireet, ja sieltähän ne tuli, koko oma olemisen kirjo, ja nyt olen täällä, enkä hetkeäkään liian aikaisin.
Aiemmin sanoin, etten mikään laastari persuksissa ala kulkemaan, mutta nyt pitää oikeasti miettiä, miten tästä eteenpäin.
Olen 47,kohduton, parisuhteessa. Mies 12vuotta vanhempi, ja hänelläkin aivan kuin alkaisi olla vanhanmiehen oireita.
Jotenkin liikuttavaa huomata päätyneensä tähän kohtaa elämäänsä. Kuitenkin jotenkin vapauttavaa. Silloin 34 vuotta takaperin kuukautisten alkaessa tajusin vain sen, ettei osaa edes hahmottaa mitä on edessä. Nyt lähes se kaikki on takana.
Vaikka en ole ainakaan tietämäni mukaan toinen jalka haudassa, pakko tässä kohtaa lausua elämälle kiitokset.
Vastaukset 1
Vanhimmat
joukkoon tummaan!
Itse olen ajatellut vaihdevuodet taitekohdaksi. On kuin olisi kiivennyt vuorelle ja nyt on pakko laskeutua takaisin. Kunhan vain ei kaatuisi ja liukuisi hurjaa vauhtia alas.