sairastuin syömishäiriöön noin vähän vajaa 10 vuotta sitten... ja sillä tiellä olen yhä. sairaus on muuttanut muotoaan anoreksiasta, pakkotreenaamisesta (kuului anoreksiaan), terveyshimoiseuudesta, ahmimista bulimiaan. kaikki käydään läpi näköjään mutta nyt 27 vuotiaana olen päättänyt parantua. en jaksa enää psyykkisesti enkä fyysisesti. mutta tämä tie tulee olemaan pitkä.. sillä tämän päätöksen olen rikkonut monesti vuosien varrella.
Ja yksi asia mm. on minulle ylitsepääsemätön: en uskalla enää nousta vaa'alle. Silloin kun sairastuin kävin nimittäin joka mahdollinen hetki vaa'alla ja yksikin gramma merkitsi tuohoa tai onnellisuutta. Kun lopulta annoin periksi mielihaluilleni koska tiesin että minun pitää syödä, en tahtonut nähdä todellisuudessa mihin painoni nousi ja nousee. En todellakaan tiedä mitä tällä hetkellä painan.. sillä kävin viimeksi vaa'alla pari vuotta sitten. olen hoikahko/urheilullinen kroppa/normaali.. ja sitä en koskaan tahtonut olla. tahdoin/tahdon olla laiha. Mutta fyysisesti minun muotoa ei ole luotu siihen... pituuttakin löytyy 172 cm ja lantiota ja harteita myös.
Nyt siis haluisin uskaltaa mennä ravintoterapeutille, joka katsoisi mitä ja kuinka paljon ikäiseni tällä kulutuksella tarvii ja miten voisin alkaa matkan parantumista kohti. Mutta tiedän, että joudun vaa'alle ja ehkä rasva-arvotkin (tai ei ehkä vaan varmasti) otetaan. Onko kellään neuvoja miten uskallan kuulla painoni, ilman että masennun entiestään? Taitaa olla aika turha kysymys.. mutta kun omat voimat ja itseensäusko on tässä vaiheessa aika alhaalla niin kaikki tuki olisi tarpeen. Kiitos ja voimia kaikille omissa ponnisteluissanne :)
Ja yksi asia mm. on minulle ylitsepääsemätön: en uskalla enää nousta vaa'alle. Silloin kun sairastuin kävin nimittäin joka mahdollinen hetki vaa'alla ja yksikin gramma merkitsi tuohoa tai onnellisuutta. Kun lopulta annoin periksi mielihaluilleni koska tiesin että minun pitää syödä, en tahtonut nähdä todellisuudessa mihin painoni nousi ja nousee. En todellakaan tiedä mitä tällä hetkellä painan.. sillä kävin viimeksi vaa'alla pari vuotta sitten. olen hoikahko/urheilullinen kroppa/normaali.. ja sitä en koskaan tahtonut olla. tahdoin/tahdon olla laiha. Mutta fyysisesti minun muotoa ei ole luotu siihen... pituuttakin löytyy 172 cm ja lantiota ja harteita myös.
Nyt siis haluisin uskaltaa mennä ravintoterapeutille, joka katsoisi mitä ja kuinka paljon ikäiseni tällä kulutuksella tarvii ja miten voisin alkaa matkan parantumista kohti. Mutta tiedän, että joudun vaa'alle ja ehkä rasva-arvotkin (tai ei ehkä vaan varmasti) otetaan. Onko kellään neuvoja miten uskallan kuulla painoni, ilman että masennun entiestään? Taitaa olla aika turha kysymys.. mutta kun omat voimat ja itseensäusko on tässä vaiheessa aika alhaalla niin kaikki tuki olisi tarpeen. Kiitos ja voimia kaikille omissa ponnisteluissanne :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voithan pyytää ettei sinulle kerrota painoasi tai rasva-arvojasi. Tämä on tietääkseni yleinen käytäntökin ainakin anoreksian hoidossa. Mielestäni on loistavaa että pystyt olemaan epätietoinen painostasi sillä itse en siihen ainakaan tällä hetkellä pysty, mutta ehkä joskus vielä pystyn.
Hmm. Itsellä on ollut sama ongelma, itken ja huudan jos pakotetaan puntarille, sillä en halua mennä, alan kuitenkin ihan neuroottiseksi puntarilla juoksijaksi.
Kuitenkin suosittelisin menemään puntarille. Voit itse päättää onko se vaikeaa vaiko helppoa, yhden askeleen päässä. Ja toisaalta, ne ovat vain numeroita. Niillä ei muuteta mitään.
On myös mahdollista pyytää ettei sinulle näytetä painoasi, ainakin monilla sh;punnituksissa ei juuri tuon ahdistuksen takia näytetä eikä kerrota painoa. Uskon että pyytäessäsi tämä onnistuisi.
Onnea ja kovasti voimia matkalle, uskon ettei tie ole helppo eikä ongelmaton, mutta pääset sen loppuun asti. Jaksat vain uskoa itseesi ja nähdä oman kauneutesi.