Päivämies 10.12.2008
s.2 On mielenkiintoista että ilmiö joka on todellinen monessa vl kodissa nostetaan esille ikään kuin se olisi seuraamusta siitä että on tulossa joulu?
Tekstissä puhutaan pitkäkestoisesta elimistön ylihälytystilasta.
Se on kirjoitajan mukaan ihmisen reaktio mahdottomaksi käyneeseen epäsuhtaan elämän vaatimusten ja omien edellytysten välille.
Oireiksi lukitellaan - vihaisuus, jännityneisyys, onneton olotila, turhautuminen, ahdistus unettomuus väsymys , pelko ja huoli...
Paljon tyypillisimmillään tämä tilanne tulee vastaan ihan muussa yhteydessä kuin vuodenaikaan sidotun juhlapyhän takia.
Vaikka juttu puhuu joulusta silti jään miettimään että ei pidä kannustaa vietämään vain oman näköistä joulua vaan omannäköistä elämää. Ei se että muutaa joulun sellaiseksi että siitä selviää hengissä muuta sitä arkae miksikään. Sitä arkea jossa eletään ulkoa tulevissa ristipaineissa.
Todellinen joulu joka kestää joulusta jouluun löytyy siitä todellisesta Kristuksen vapaudesta. Ei siitä että etsimme etsimme perinteitä ja täytämme niitä.
s3
Vaikka raamatun sanan valossa puhuttaisiin miehen ja naisen välisestä suhteesta. Pitää muistaa ettei tuo perhemalli tuo automaattisesti raamatunmukaista elämää.
Missä yksilönvapauden ja ihmisoikeuksien kunnioitus näkyy? Tai se että Jumalan sana on auktoriteetti?
Avioliitto on vapaaehtoinen liitto. Kuitenkin se että se on Jumalan asettama pyhä järjestys näytää antavan oikeuden pitää avioliittoa itsestään selvyytenä , asiana joka kestää kaiken. Ettei mikään inhimillinen pahuus voi asetaa kyseenalaiseksi sitä vapaaehtoista pakkoa joka avioliitoon näytää sisältyvän. JOka on saatu aikaan sillä ettei eroa hyväksytä missään tilanteessa.
Vapaaehtoisuus ja samalla pakko joka tähänkin avioliitoon on sisältyvinään pahimmilaan suojaa ja suojelee pahuutta hyvyyden sijasta.
Vaikka seurakunan käskyt eivät kirjiotajan mielestä ole alistavia - hän kuitenkin muistutaa että näille neuvoille uskovainen haluaa olla kuuliainen.
Niin se ei ole. Uskovainen haluaa olla kuuliainen noille neuvoille vain jos ne ovat Jumalan sanan mukaisia. Ja jos ne eivät ole uskovainen ei halua olla niille kuuliainen.
Kirjoitaja heitää myös kyseenalaistamattomaan totuuden - "Seurakunnan neuvoissa kuuluu Jumalan ja Pyhän Hengen ääni".
Missään ei näy sellaista yhteyttä. Alussa kirjoitaja väitää että vaikeissakin elämäntilanteissa omatunto ohjaa tekemään oikein. Jos taas ellä tuon omantunnon mukaan ei välttämättä ole kuuliainen seurakunnan neuvoille jolle taas kirjoitajan mielestä tulee olla kuuliainen.
Mitä pitää siis kirjoitajan mielestä tedä? Kuuliaisuuteen käytekytyy ajallisen elämän siunaus. Niin mutta kuuliaisuuteen mitä kohtaan? Sitä kirjoitus ei suraan kerro vaikka vihjaakin että tulee olla kuuliainen siloinkin kun ei näe sitä siunausta jonka kuuliaisuus tuo mukanaan. Että kuuliaisuus raskaissakin elämäntialanteissä auttaa selviämään vaikkeittenkin aikojen yli.
Ihmsen pitää siis ehkäpä nöyryä kuuliaisuuteen silloinkin kun kokee sen vääräksi. Niin ehkä todela on niin että aika kultaa muistot ja ihminen näkee oikeaksi sen mitä ei voi muutaa.
Ainoa mistä kuitenkin voidaan nähdä aito siunaus on siitä että on kuuliainen Jumalan tahdolle , Jumalan sanalle. Sellaista kuin kuuliaisuus seurakunnan neuvoille jotka tässä yhteydessä eivät voi tarkoitaa mitään muuta kuin ajallista seurakuntaa ei automaattisesti tuo mukanaan Jumalan sanan mukaista siunausta.
s6
Niin ensin kristillinen kasvatus on kotien tehtävä mutta myöhempänä teksti kuitenkin sanoo että isän ja äidin tehtävä on viedä lapsia pyhäkouluun ja seurhoihin. Todellisuudessa kristillinen kasvatus ei ole kotien tehtvä. Vaan tuo tehtävä on kuljetaa lasta sinne missä tuo kasvatus tapahtuu.
Kristillinen kasvatus on hyvin pitkälle ulkoistettu niin aikuisten kuin lasten osalta.
s8 "Kun lahjat ahdistavat"
Miski ajallisen lahjan saa kokea ahdistavaksi sellaiseksi ettei sitä halua otaa vastaan. Sellaiseksi ettei se mahdu eikä sovi. Misksi sen vaa myydä tai antaa pois. Elämässä on muunkinlaisia lahjoja kuin ajallisia. Sellaisia johon sisältyy kaikki ne tunteet joita kirjoitaja kuvaa. Niistä kuitenkaan ei ole lupaa kokea kirjoitajan kokemaa ahdistusta pelkoa ja taakaa.
Saatika että niistä saisi kieltäytyä.
s17 "Tämä tarkoitaa sitä, että inhimillistä olentoa ei saa kohdella välineenä tavoiteltaessa jotain toista, jonkun mielestä suurempaa päämäärää, eikä toista ihmistä saa käytää hyväkseen"
Haluaisin nähdä miten tämä totuetuu naista esineellistävässä kulutuurissa jossa naisen tehtävä on välineellistää itsensä siihen palvelutehtävään jota vl pidetään naisen osana.
"Jumalan luomistyö jatkuu" - Ja niin tulivat valmiiksi... ja seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi. Mailma luotiin kuudessa päivässä ja nyt kuitenkin väitetään että luominen jatkuu.
s.2 On mielenkiintoista että ilmiö joka on todellinen monessa vl kodissa nostetaan esille ikään kuin se olisi seuraamusta siitä että on tulossa joulu?
Tekstissä puhutaan pitkäkestoisesta elimistön ylihälytystilasta.
Se on kirjoitajan mukaan ihmisen reaktio mahdottomaksi käyneeseen epäsuhtaan elämän vaatimusten ja omien edellytysten välille.
Oireiksi lukitellaan - vihaisuus, jännityneisyys, onneton olotila, turhautuminen, ahdistus unettomuus väsymys , pelko ja huoli...
Paljon tyypillisimmillään tämä tilanne tulee vastaan ihan muussa yhteydessä kuin vuodenaikaan sidotun juhlapyhän takia.
Vaikka juttu puhuu joulusta silti jään miettimään että ei pidä kannustaa vietämään vain oman näköistä joulua vaan omannäköistä elämää. Ei se että muutaa joulun sellaiseksi että siitä selviää hengissä muuta sitä arkae miksikään. Sitä arkea jossa eletään ulkoa tulevissa ristipaineissa.
Todellinen joulu joka kestää joulusta jouluun löytyy siitä todellisesta Kristuksen vapaudesta. Ei siitä että etsimme etsimme perinteitä ja täytämme niitä.
s3
Vaikka raamatun sanan valossa puhuttaisiin miehen ja naisen välisestä suhteesta. Pitää muistaa ettei tuo perhemalli tuo automaattisesti raamatunmukaista elämää.
Missä yksilönvapauden ja ihmisoikeuksien kunnioitus näkyy? Tai se että Jumalan sana on auktoriteetti?
Avioliitto on vapaaehtoinen liitto. Kuitenkin se että se on Jumalan asettama pyhä järjestys näytää antavan oikeuden pitää avioliittoa itsestään selvyytenä , asiana joka kestää kaiken. Ettei mikään inhimillinen pahuus voi asetaa kyseenalaiseksi sitä vapaaehtoista pakkoa joka avioliitoon näytää sisältyvän. JOka on saatu aikaan sillä ettei eroa hyväksytä missään tilanteessa.
Vapaaehtoisuus ja samalla pakko joka tähänkin avioliitoon on sisältyvinään pahimmilaan suojaa ja suojelee pahuutta hyvyyden sijasta.
Vaikka seurakunan käskyt eivät kirjiotajan mielestä ole alistavia - hän kuitenkin muistutaa että näille neuvoille uskovainen haluaa olla kuuliainen.
Niin se ei ole. Uskovainen haluaa olla kuuliainen noille neuvoille vain jos ne ovat Jumalan sanan mukaisia. Ja jos ne eivät ole uskovainen ei halua olla niille kuuliainen.
Kirjoitaja heitää myös kyseenalaistamattomaan totuuden - "Seurakunnan neuvoissa kuuluu Jumalan ja Pyhän Hengen ääni".
Missään ei näy sellaista yhteyttä. Alussa kirjoitaja väitää että vaikeissakin elämäntilanteissa omatunto ohjaa tekemään oikein. Jos taas ellä tuon omantunnon mukaan ei välttämättä ole kuuliainen seurakunnan neuvoille jolle taas kirjoitajan mielestä tulee olla kuuliainen.
Mitä pitää siis kirjoitajan mielestä tedä? Kuuliaisuuteen käytekytyy ajallisen elämän siunaus. Niin mutta kuuliaisuuteen mitä kohtaan? Sitä kirjoitus ei suraan kerro vaikka vihjaakin että tulee olla kuuliainen siloinkin kun ei näe sitä siunausta jonka kuuliaisuus tuo mukanaan. Että kuuliaisuus raskaissakin elämäntialanteissä auttaa selviämään vaikkeittenkin aikojen yli.
Ihmsen pitää siis ehkäpä nöyryä kuuliaisuuteen silloinkin kun kokee sen vääräksi. Niin ehkä todela on niin että aika kultaa muistot ja ihminen näkee oikeaksi sen mitä ei voi muutaa.
Ainoa mistä kuitenkin voidaan nähdä aito siunaus on siitä että on kuuliainen Jumalan tahdolle , Jumalan sanalle. Sellaista kuin kuuliaisuus seurakunnan neuvoille jotka tässä yhteydessä eivät voi tarkoitaa mitään muuta kuin ajallista seurakuntaa ei automaattisesti tuo mukanaan Jumalan sanan mukaista siunausta.
s6
Niin ensin kristillinen kasvatus on kotien tehtävä mutta myöhempänä teksti kuitenkin sanoo että isän ja äidin tehtävä on viedä lapsia pyhäkouluun ja seurhoihin. Todellisuudessa kristillinen kasvatus ei ole kotien tehtvä. Vaan tuo tehtävä on kuljetaa lasta sinne missä tuo kasvatus tapahtuu.
Kristillinen kasvatus on hyvin pitkälle ulkoistettu niin aikuisten kuin lasten osalta.
s8 "Kun lahjat ahdistavat"
Miski ajallisen lahjan saa kokea ahdistavaksi sellaiseksi ettei sitä halua otaa vastaan. Sellaiseksi ettei se mahdu eikä sovi. Misksi sen vaa myydä tai antaa pois. Elämässä on muunkinlaisia lahjoja kuin ajallisia. Sellaisia johon sisältyy kaikki ne tunteet joita kirjoitaja kuvaa. Niistä kuitenkaan ei ole lupaa kokea kirjoitajan kokemaa ahdistusta pelkoa ja taakaa.
Saatika että niistä saisi kieltäytyä.
s17 "Tämä tarkoitaa sitä, että inhimillistä olentoa ei saa kohdella välineenä tavoiteltaessa jotain toista, jonkun mielestä suurempaa päämäärää, eikä toista ihmistä saa käytää hyväkseen"
Haluaisin nähdä miten tämä totuetuu naista esineellistävässä kulutuurissa jossa naisen tehtävä on välineellistää itsensä siihen palvelutehtävään jota vl pidetään naisen osana.
"Jumalan luomistyö jatkuu" - Ja niin tulivat valmiiksi... ja seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi. Mailma luotiin kuudessa päivässä ja nyt kuitenkin väitetään että luominen jatkuu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, tuo lehtihän on ihan uskomaton. Se on sellaisten ihmisten lehti, jotka vielä alistuvat totalitaristisen järjestelmän alle. Se on Pravda. Siksi sieltä löytää joka kerta niin uskomattomia juttuja, että joutuu sellaiseen kummalliseen tilaan jossa melkein alkaa uskoa sen tarjoamaan maailmankuvaan.
ei yllätä siinä mielessä että joka viikko siinä on asioita jotka osoitavat sitä ristiriitaa todellisuuden kanssa. Ymmärrän sen että tuota lehteä voivat lukea toisin ne jotka eivät ymmärrä sitä että ajatukset joita nostan avauksessa esiin nousevat todellisuudessa yhtä ehdottomina.
Tuota lehteä voi lukea vl-positiivisesti tai vl-negatiivisesti. Tai liberaali voi lukea nuo jutut ymmärtämättä sitä ehdotoomuutta johon fundamentalistit vetoavat.
On meilenkiintoista että samaa lehte voi käytää edustamaan molempien ääripäitten ajatuksia. On vain ihmisen halusta tai halutomuudesta ymmärtää lukemaansa.
Minsuta taas jos halutaan että lehti todellisuudessa on sitä Jumalan valakunnan mukaista sen kritiikittä pitää heijastaa todellisuutta jonka taas pitää aidosti olla myös sitä Jumalan sanan mukaista.
Minä luen Päivämiehen melkein joka viikko-ja ilolla-mutta täysin vääristä syistä;)Mielestäni siinä lehdessä ei ole mitään hengellistä-se on täysin hengetön. Ja siitä voi lukea joka kerta aivan outoja juttuja. niin outoja että se oman historiani kautta kiinnostaa. Kiinnostaa, että mitä kaikkea pitäisikään niellä jos olisi vielä vl.
Parhaita viimeaikaisia juttuja oli se kun sanottiin vakavalla naamalla että jumala otta siunauksen pois jos ehkäisee, vaikka raamatussa nimenomaan sanotaan että Jumala antaa aurinkonsa paistaa sekä hyville että pahoille;)Mun mielestä on huono asia jos kirjoituksissa opetetaan väärin. Mun mielestä on harhaopetusta sanoa, että ehkäisemällä Jumala ottaa siunauksensa pois, koska ehkäisystä ei raamatussa opeteta mitään ja aurinko paistaa kaikille.
Näitä juttujahan on lukemattomia.
se arvata, että taas aloitat tuon saman itkemisen.
jos et kestä oman lahkosi julkista sanaa ihmislle naurettavaksi julkaista.
Hys tekee vain palveluksen SRK;lle panemalla lehtiä jakoon.