Meillä on noin kaksi vuotias aivan ihastuttava sekarotuinen uroskoira. Rotuperimästä emme ole aivan varmoja, mutta ulkonäön ja käytöksen perusteella arvioisimme siinä olevan ainakin jotakin isokokoista paimenkoiraa.
Mieheni on kovin kiivas luonteeltaan sekä kovaääninen suuttuessaan. Olen alkanut tarkkailla koiraa näissä tilanteissa kun mieheni hermostuu jostakin. Koira tulee aina minun lähelleni ja koittaa pysyä miehestäni kaukana kun tämä korottaa ääntään. Koira vaikuttaa silloin todella alistuneelta ja pelokkaalta.
Tästä olenkin alkanut miettiä, että voisiko koira joskus yhtäkkiä puolustautua, esim hyökätä mieheni kimppuun? Luonteeltaan se ei kyllä ole ollut aggressiivinen eikä purrut ikinä ketään eikä myöskään murise meille koskaan.
Minusta on kurjaa kun tuntuu, että koira luulee että sille ollaan vihaisia jos mieheni sattuu huonolle tuulelle. Koira heti alistuu ja seisoessaan painaa pitkää kaulaansa lattiaa kohden.
Mieheni on kovin kiivas luonteeltaan sekä kovaääninen suuttuessaan. Olen alkanut tarkkailla koiraa näissä tilanteissa kun mieheni hermostuu jostakin. Koira tulee aina minun lähelleni ja koittaa pysyä miehestäni kaukana kun tämä korottaa ääntään. Koira vaikuttaa silloin todella alistuneelta ja pelokkaalta.
Tästä olenkin alkanut miettiä, että voisiko koira joskus yhtäkkiä puolustautua, esim hyökätä mieheni kimppuun? Luonteeltaan se ei kyllä ole ollut aggressiivinen eikä purrut ikinä ketään eikä myöskään murise meille koskaan.
Minusta on kurjaa kun tuntuu, että koira luulee että sille ollaan vihaisia jos mieheni sattuu huonolle tuulelle. Koira heti alistuu ja seisoessaan painaa pitkää kaulaansa lattiaa kohden.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mielensä! Omakin puolisoni on varsin kovaääninen kiukustuessaan ja ärräpäitä satelee, mutta hänelle pelkkä huomautus koirien läsnäolosta riittää kertomaan että pitää pienempää suuta. Kotonaan ei pitäisi kenenkään joutua pelkäämään, ei ihmisen eikä eläimen. Tuskin sinustakaan on mukavaa kuunnella miehesi purkauksia kun hänestä tuntuu että kaikki menee pieleen?
Omassani vain on se hyvä puoli, että vaikka kiukku puskee pintaan pienistäkin asioista, leppyy hän myös nopeasti. Ja osaa pyytää anteeksi. Koiriamme (kaksi) kohtaan hän on mahtava ja aina suutahdettuaan meneekin polvilleen lattialle hellimään pikkuisiamme. Ei ole oikein koiralle joutua huudon keskelle -etenkään pehmeän koiran joka ottaa kaiken suuttumuksen syyn itseensä.
Kerro miten kurjalta sinusta tuntuu koiran puolesta, jos se saisi miehesikin ajattelemaan? Tuskin koira käy häneen kiinni ellei oikeasti ole uhkaava ja aggressiivinen sinua tai koiraa kohtaan. Silloin joutaakin saada hampaasta.
ajattele koiraa, sehän pelkää miestäs, silloin kun miehesi suuttuu. koita saada miehesi ymmärtämään ettei huuda koiran läsnä ollessa. jos ei tajua niin laita vaikka ukko pihalle ;-)
Meillä koira menee eteiseen jos äänet kohoaa riidan yhteydessä.Kun tilanne on ohi aina joku meistä kutsuu koiran takaisin ja koira on tyytyväinen.Koiralaumassakin on kahnauksia niin myös perheissä ja koira alistuu ja parasta on jos sillä on turvapaikka(eteinen)jolloin ei ole uhatuksi tulemisen vaaraa(ei tarvitse puolustautua.Älä vedä koiraa riitaanne mukaan riittää kun koira pääsee tilanteesta pois.
Toisten neuvoista poiketen, en yrittäisi hillitä miehen kovaäänistä käytöstä perusteluilla, että koira pelkää.
Miksi et sano suoraan, että ME pelkäämme kovaa ääntä.
MIKSi teidän ylipäätään pitää tuollaista meuhkaamista kuunnella ja elää pelossa ???
Minä kyllä jättäisin tuollaisen ukon ja koirallisena sinkkutyttönä kyllä löytää normaalejakin miehiä.
Minun kodissani ei ukot saisi huutaa niin kovaa, että se pelottaa ja häiritsee ketään ihmistä tai eläintä. Se olisi good bye saman tien.
Olen aina ihmetellyt naisia et miten ne jaksaa vuodesta toiseen kuunnella ukon karjumista. Jos et osaa itse puolustautua niin kyllä se koira kohta jotain puree. Jos ei omaa ukkoa niin jossain muussa tilanteessa vaikka lasta joka korottaa ääntänsä. Niin että äijä vihanhallinta kurssille tai "kassi käteen ja askel eteen" ja goodbye.