Kerronpa teille kaikille nyt tämän asian, mikä
minua alkoi ärsyttää kun kävin äsken
pankkiasioillani..
Olin koirani kanssa lenkillä ja tullessa
tarkoitukseni oli käväistä pikaisesti pankissa.
Tiesin kyllä, että koirani vähän aikaa ikävöi
perääni, mutta rauhoittuu kun ei enää näe minua.
Kun sitten jätin koirani koiraparkkiin ja pyysin
häntä odottamaan nätisti, niin koin ihmeen
kävellessäni pankin ovesta sisään. Koirani ei
itkenytkään. Hyvä, ajattelin, tätä täytyy juhlia!
Katselin vielä ikkunastakin, miten kiltisti hän
siinä istui ja odotti, ei inahdustakaan!
Mahtavaa, ajattelin, kehun kyllä ystävääni kun
pääsen täältä ulos!
Sitten tuli vuoroni pankkikassalle, jossa hoisin
vanhaksi menneen korttini uudeksi ja siinä meni
noin viisi minuuttia. Silloin kuulin ulkoa
ulvaisun. Katsoin ikkunasta ja näin, kun mummeli
ryntäsi silittämään rakasta koiraani.
Tiesin, jo minkä valitusryöpyn saan niskaani kun
astun ovesta ulos ja niinhän siinä sitten
kävikin.
Menin koirani luo ja otin hihnan parkkiruuvista
irti. Silloin mummeli aloitti valitusryöpyn!
"tulin lohduttamaan kun omistaja tuolleen jättää
koiran yksin itkemään!" Sanoin vaan, että meillä
harjoitellaan tällaista, kun joskus on
väistämätöntä tehdä näin. Ei se siitä kärsi, kun
siellä pankissa ei viivytä kuin korkeintaan
viisitoista minuuttia. Mummeli jatkoi
valituslistaansa, mutta minä jatkoin matkaa
iloisesti hyppivän koirani kanssa. En viitsinyt
jäädä kuuntelemaan sellaista valittamista.
Sekin mummo istui siinä pankin edessä penkillä jo
silloin kun koirani kanssa siihen tulin, joten se
ihan takuulla seurasi tilannetta, että pääsisi
valittamaan. Kävi mielessäni, että mikä se sai
koirani kesken kaiken ulvahtamaan... no tiedä
häntä, toivottavasti ei se mummo ainakaan!
Mahtaa nyt olla hyvä mieli mummolla, joka sai
päivän valitukset tehdä! Toinen mieli on minulla!
En tykkää muutenkaan että kaikki silittelee ohi
mennen koiraa kun se on parkissa, kun se tottuu
siihen, niin sitten se ulisee vielä enemmän jos
joku ei tulekaan hänen luokseen. En tiedä mitä
tehdä, ei varmaan auta muu kuin jättää koira
kotiin aina jossain pikaisesti asioidessaan ja
heittää uusi reissu yli kilometrin päähän
takaisin... mahtavaa!
minua alkoi ärsyttää kun kävin äsken
pankkiasioillani..
Olin koirani kanssa lenkillä ja tullessa
tarkoitukseni oli käväistä pikaisesti pankissa.
Tiesin kyllä, että koirani vähän aikaa ikävöi
perääni, mutta rauhoittuu kun ei enää näe minua.
Kun sitten jätin koirani koiraparkkiin ja pyysin
häntä odottamaan nätisti, niin koin ihmeen
kävellessäni pankin ovesta sisään. Koirani ei
itkenytkään. Hyvä, ajattelin, tätä täytyy juhlia!
Katselin vielä ikkunastakin, miten kiltisti hän
siinä istui ja odotti, ei inahdustakaan!
Mahtavaa, ajattelin, kehun kyllä ystävääni kun
pääsen täältä ulos!
Sitten tuli vuoroni pankkikassalle, jossa hoisin
vanhaksi menneen korttini uudeksi ja siinä meni
noin viisi minuuttia. Silloin kuulin ulkoa
ulvaisun. Katsoin ikkunasta ja näin, kun mummeli
ryntäsi silittämään rakasta koiraani.
Tiesin, jo minkä valitusryöpyn saan niskaani kun
astun ovesta ulos ja niinhän siinä sitten
kävikin.
Menin koirani luo ja otin hihnan parkkiruuvista
irti. Silloin mummeli aloitti valitusryöpyn!
"tulin lohduttamaan kun omistaja tuolleen jättää
koiran yksin itkemään!" Sanoin vaan, että meillä
harjoitellaan tällaista, kun joskus on
väistämätöntä tehdä näin. Ei se siitä kärsi, kun
siellä pankissa ei viivytä kuin korkeintaan
viisitoista minuuttia. Mummeli jatkoi
valituslistaansa, mutta minä jatkoin matkaa
iloisesti hyppivän koirani kanssa. En viitsinyt
jäädä kuuntelemaan sellaista valittamista.
Sekin mummo istui siinä pankin edessä penkillä jo
silloin kun koirani kanssa siihen tulin, joten se
ihan takuulla seurasi tilannetta, että pääsisi
valittamaan. Kävi mielessäni, että mikä se sai
koirani kesken kaiken ulvahtamaan... no tiedä
häntä, toivottavasti ei se mummo ainakaan!
Mahtaa nyt olla hyvä mieli mummolla, joka sai
päivän valitukset tehdä! Toinen mieli on minulla!
En tykkää muutenkaan että kaikki silittelee ohi
mennen koiraa kun se on parkissa, kun se tottuu
siihen, niin sitten se ulisee vielä enemmän jos
joku ei tulekaan hänen luokseen. En tiedä mitä
tehdä, ei varmaan auta muu kuin jättää koira
kotiin aina jossain pikaisesti asioidessaan ja
heittää uusi reissu yli kilometrin päähän
takaisin... mahtavaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulle käy tavan takaa samalla tavalla kuin
sinulle. Olen huomannut että mummoja kiinnostaa
toisten elämään sotkeutuminen muutenkin. Kun käyn
kaupassa jätän koirani usein ulkopuolelle
odottamaan, ja auta armias kun tulen takas, niin
mummot on kimpussa ja koira hätää kärsimässä..
Koirani vahtii mielummin minun tuloani kaupasta
kuin ottaa rapsutuksia vastaan.
Nämä samaiset mummelit valittavat kun lapseni (3
v.) saa kamalan kiukkukohtauksen kaupassa kun ei
joka kerta osteta karkkia! Ne tulevat
valittamaan, että ettekö hoida lastanne kunnolla,
kun lapsen pitää itkeä!!! Voi luoja! Monesti on
mieleni tehnyt sanoa päin pläsiä, että haistakaa
P.... , mutta olen sitä sorttia joka mielummin
hiljenee ja naureksii kuin alkaa räyhätä.
Monestikin on mieleni tehnyt myös laittaa
koiralleni lappu kaulaan, että ´älä silitä minua`
ja kohta sen varmaan teenkin, jos ei ala pelit
vedellä.
Mullakin on koira ja olen huomannut, että jos
`mummeli` menee ohi on syytä pitää koira ihan
vierellä, sillä jos lähellä on esim. pensaita...
mummeli tulee valittamaan, että ei koiraa saa
päästää sinne. Mikä on myös totta..., mutta kyllä
sen varmaan itse tietää... Kerran siivosin
koirani kakkoja, niin yksi mummeli sanoi kyllä
siinä on "viisas tyttö, kun on niin kaunis
koirakin" Se oli kylläkin kehumista...
no tässä on vähän jotain omia kokemuksia!=)
No etpä ole itse paljoa noita mummoja kummempi,
mummot urputtaa sulle ja sinä urputat täällä ??
Ajattelisit vähän pitemmälle noit juttujas.
Huvittavaa.
... näitä vanhempia juttuja täällä ja huomasin
tän kirjoituksen. Olen kyllä itse samaa mieltä,
että joskus mummoista ja muista silittelijöistä
on vaan harmia.
Sitä paitsi, ihan asiallinen kirjoitushan tuo
oli, tää on keskustelupalsta, kyllä täällä saa
jokainen tuntojaan kertoa!!
Mietipä itse mitä valitit!